Metsään ilmestyi hakkuuaukio ja seuraavana keväänä aukiolle rymisteli sitten laikutuskone. Kuivan kankaan moreeni rikottiin istutukselle sopivaksi. Seuraavalla viikolla paikallisen metsänhoitoyhdistyksen miehet ahkeroivat pottiputkien kanssa ja aukio sai uudet puut kasvamaan povelleen.
Aika kului ja aukiolla kasvoi horsmaa, alkuvaiheessa siellä vieraili korvasienien kerääjiä ja vakiovieraina siellä kävivät hirvet. Taimikko kasvoi hyvin ja taimikon ensimmäinen perkaaminen tehtiin viidentoista vuoden kuluttua. Taimikon täyttäessä 30 vuotta oli ensimmäisen harvennushakkuun aika.
Moto kaataa lumisen suomalaisen männyn harvennusleimikossa, karsii ja pätkii sen ja kuljettaa sen pinoon metsäautotien varteen. Välillä motokuski juo kahvit, syö makkaraleipää ja raapii takapuoltaan. Myöhemmin paikalle ajaa tukkirekka, joka nostelee kuitupuupinot kyytiinsä ja ajaa lähimmälle tehtaalle.
Kuitupuu muuttuu tehtaalla hakkeeksi ja hierteen kautta lopulta sellumassaksi. Massaan lisätään täyteaineita ja paperikoneen uumenissa kuivaessaan ohueksi levyksi muuttunut mänty on viimein sanomalehtipaperia. Prosessi on lähes täysin automaattinen ja sitä valvova paperikoneenhoitaja pelaa suurimman osan työajastaan pasianssia tai surffaa netissä. Paperirulla ajetaan rekalla Pohjoismaiden suurimpaan painotaloon, jossa tapahtuu ällistyttävä ilmiö. Pitkän matkan ja paljon työvaiheita nähtyään tuo suomalainen mänty muuttuu lopulta paskaksi. Miten ihmeessä tällainen metamorfoosi on mahdollinen?
Sitä uskoo ihmeellisiin asioihin. Minä elin viime viikkoon asti siinä uskossa, ettei Pravdan toimittajat enää voi päästä millään Tommi Niemisen ja Anna Karismon juttujen typeryyden alapuolelle. Esa Mäkisen hengenlahjat tuntien sieltä tiesikin tulossa olevan täydellistä sontaa, mutta niin täyttä puppua en olisi ikinä odottanut, kuin sunnuntain kansallismuseojuttu oli. Paavo Arhinmäen kaveri Esa vielä viitsii ihmetellä miksi hänelle vittuillaan aivan avoimesti taistolaisuudesta. Auttaisi varmaan jos ottaisi sen niin miehekkään pään pois sieltä Tiedonantajan takaa. Katja Marteliuksen ulosteläjä nigeromiopiskelijoineen oli taas Tiedonantajan toimittajan taattua laatua.
Täysin oma lukunsa tässä peikkometsän galleriassa on Esa Mäkinen, joka toimii ahkerasti mm. rauhanpuolustajissa, näkee valtiot turhina, kannattaa anarkiaa ja täysin vapaata liikkuvuutta sekä on lanseerannut mm. seuraavan kampanjan:
’PAH eli Puolustusvoimien ammattimainen halventaminen -monimediakampanja vastustaa Puolustusvoimien “Tee työtä, jolla on tarkoitus” -mainoskampanjalla luomaa kuvaa armeijasta. PAH-kampanjan vetäjät katsovat Puolustusvoimien myös vahingoittavan kampanjallaan Suomessa tehtyä rauhantyötä.’
Mutta Kimmo? Kimmo Oksanen? Lukekaa tuo kommentteineen ja naurakaa itsenne tärviölle. Olen istunut Kimmon kanssa oluella, kun asutaan samoilla kulmilla ja pitänyt häntä aivan järkevänä kaverina. En pidä enää. Tuskin kyllä kukaan tuon jutun lukenut.
Kimmo Oksanen: “Näin nopeasti vastaten Suomessa on huutava pula kansainvälisen romanikielen taitajista.”
Mitä ihmettä siellä Sanomatalossa tehdään toimittajille. Lobotomialeikkaus?
_________________
Tässä kirjoituksessa mainituille toimittajille: kun kuitenkin luette tätä niin pohtikaa seuraavaa lausetta. Lukekaa se useaan kertaan. Se luetaan siis vasemmalta oikealle.
Tasan puolet ihmisistä on keskimääräistä tyhmempiä.
Tiedän, että sen merkitys ei ainakaan osalle Teistä avaudu, mutta kysykää vaikka kavereilta, mitä oikein mahdan tarkoittaa.
Tämä kommentti ei liity ylläolevan kirjoituksen asiasisältöön, vaan tekstisi ulkoasuun. Laitat usein sisennetyiksi kappaleiksi pätkiä omasta tekstistäsi. Koska näitä sisennyksiä käytetään blogeissa yleensä lainattujen tekstien erottamiseen omasta tekstistä, lukijat helposti luulevat oman tekstisi sisennettyjä kappaleita lainauksiksi muualta. Tekstisi luettavuuden parantamiseksi sinun kannattaisi luopua tästä tavasta. Se ei tuo tekstiisi mitään lisäarvoa, vaan aiheuttaa vain turhia väärinkäsityksiä.
Puhut asiaa, mutta on otettava huomioon, että nuo älyttömyydet on tarkoitettu sille keskimääräistä tyhmemmälle porukalle. Niihin tuollainen teksti taitaa upota.
Pitäisiköhän meidänkin keskittyä siihen porukkaan. Sillä ainakin on valta, kuten olemme saaneet huomata.
Sir Mikko: olet aivan oikeassa. Jos käytössäni olisi enemmän aikaa, keskittyisin varmaan paremmin tyyliasioihin. Samoin itse teksti on suurimmalta osaltaan aika paskaa, koska se on kerralla kirjoitettu. Muutamia kirjoituksia olen työstänyt enemmän ja se näkyy selvästi ainakin omiin silmiini. Täytyy miettiä jos panostaisi enemmän laatuun, kun lukijoita on jostain syystä kertynyt ihmeellisen paljon. Kiitos kritiikistä.
Hra Tarkkailija: olet Sinäkin oikeassa. Tuossa ei auta muu kuin raaka duuni. Yritän itse tehdä siinä osani ja toivottavasti muutkin edes yrittävät.
Blogin suttuisuus voi karkoittaa satunnaislukijoita, mutta jutut ovat täyttä…
Diggailen
Minusta sisältö on tärkein, eikä sekään aina voi mennä 100% nappiin. Ulkoinen olemus ei ole minua häirinnyt, diggailen minäkin. Tasaisuudesta plussa, itse vedän miten sattuu..
Se on painomuste, joka tekee männystä paskaa.
Tekstit ovat isolla fontilla eikä väritkään pahemmin häiritse. Se tämän blogin ulkoasusta.
“Kuitupuu muuttuu tehtaalla hakkeeksi ja hierteen kautta lopulta sellumassaksi. Massaan lisätään täyteaineita ja paperikoneen uumenissa kuivaessaan ohueksi levyksi muuttunut mänty on viimein sanomalehtipaperia.”
Hei!
Vähän tarkennuksia sinun tekstiisi:
Hierteestä ei tehdä sellua! Sellu on ns. puuvapaa massa, joka on valmistettu kemiallisesti puuhaketta keittämällä sellukattilassa.
Hierre on ns. mekaaninen massa, joka valmistetaan hiertämällä jauhinterien väissä jauhimella. Vaatii paljon sähköenergiaa, mutta saanto on hyvä. Siinä kun koko puuaines käytetään hyödyksi.
Hierrettä käytetään lähinnä sanoma- ja aikakauslehtipapereiden massoihin.
Sanomalehtimassassa ei juurikaan käytetä täyteaineita. Dippimassasta (uusiomassa)tehdystä sanomalehtipaperista niitä on jätepaperin mukana tullessaan.
Paperirataa ei sanota levyksi.