Kainuussa karjahtelee työvoimapula

Tämä kirjoitus päivittää tilanteen Kajaanista. Kirjoituksen tavoitteena ei ole leimata ketään täydelliseksi ja hoitoon ohjattavaksi idiootiksi, vaikka alla olevista lausunnoista  voi kieltämättä sellaisenkin mielikuvan saada.

Kajaani on käytännössä konkurssissa. Katettavien alijäämien (k€) kertyminen näyttää seuraavalta: 2006-2012: (-28 605, -29 035, -28 075, -19 888, -19 696, -19 417, -18 938). Näidenkin lukujen taustalla on epärealistiset oletukset verotulojen kasvusta, koska talouden lama alkaa olla päällä. Tappiot arviolta kaksinkertaistuvat esitetystä.

Mutta ei hätää. Kainuussa ihan helvetillinen työvoimapula:

Alpo Jokelainen, Kainuun TE-keskuksen johtaja:

Suuri trendi Kainuussakin on elinkeinojen palveluvaltaistuminen ja kasvava työvoimapula osaajista.

Kajaanin kaupunginjohtaja Erkki Vähämää:

Hän oli niitä suomalaisjohtajia, jotka alkoivat vaahdota yhdysvaltalaisesta konsulttigurusta Richard Floridasta ja luovasta luokasta jo aivan 2000-luvun alussa, kun niistä puhuminen ei vielä kuulostanut homekorvien jaarittelulta. Yksi Floridan ajatuksista on, että ne kaupungit menestyvät, jotka antavat tilaa erilaisille elämäntavoille. Esimerkiksi maahanmuuttajille. Vuosituhannen alussa Kajaani päätti sitten ottaa vastaan keskimäärin noin 70 kiintiöpakolaista vuodessa. Sen laskettiin kannattavan, vaikka Kajaani joutuu vuosittain maksamaan noin 700000 euroa omasta pussistaan kiintiöpakolaisten kustannuksista. Ikääntyvä Kainuu tarvitsee nuorta väestöä. “Jos me Kajaanissa olisimme hirveitä rasisteja, olisimme tavallinen suomalainen tuppukylä, joka ei ota vastaan ensimmäistäkään ulkomaalaista”.

Työelämän tutkija, valtiotieteen tohtori Kimmo Kevätsalo:

Kainuun korvessa puhe työvoimapulasta voi tuntua mauttomalta vitsiltä.

Kainuun TE-keskus:

Kainuun työvoimatoimistoihin oli kirjoittautunut toukokuun lopussa 2008 4 629 työtöntä työnhakijaa, eli 9,7 % työvoimasta.

Maarit Niskanen, projektipäällikkö Etelä-Savon TE-keskus (31.5.2008):

Neljä työvoimapulan riivaamaa maakuntaa ovat Etelä-Savo, Kainuu, Pohjois-Karjala ja Pohjois-Savo.

Monikulttuuri yhtenä kuvana

Ruotsissa on ollut jo kauan vallalla täydellinen ja patologinen hulluus. Jotain hekin sentään osaavat.

Ruotsalaiset nimittäin varautuvat hartaasti rakentamansa monikulttuurisen onnelan riemuihin aivan asianmukaisella tavalla. Tämä monsteri painaa 7,2 tonnia. Ensimmäiset autot on hankittu Göteborgiin ja Malmööseen, mikä nyt ei suuri yllätys liene kenellekään.

Turkuun tuollainen tulee viiden vuoden kuluttua. Tuo auto ja kuva kertoo oikeastaan kaiken olennaisen.

Apartheid Suomessa

Helsingin kaupungilla on noin 45 000 vuokra-asuntoa. Melkoinen massa siis. Vuokra-asunnoilla on oma sosiaalinen funktionsa, osassa asuntoja asuu syrjäytyneitä ja sellaisia henkilöitä, joiden elämänhallinta on karannut käsistä. Suurin osa etnisesti suomalaisista kaupungin vuokra-asujista on kuitenkin töissä, tyypillisesti melko matalapalkka-aloilla. Hakijoita vuokra-asuntoihin riittää, jonossa on tällä hetkellä hieman alle 20 000 ihmistä.

Vuokra-asuntojen jakamisessa sovelletaan rotuerottelua, joka tunnetaan myös toiselta nimeltään apartheidina. Tätä kutsutaan Helsingissä positiiviseksi diskriminaatioksi, koska rotuerottelu on käsitteenä inhottava, eikä asioista haluta puhua niiden omilla nimillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että maahanmuuttaja ohittaa aina etnisesti suomalaista syntyperää olevat hakijat vuokra-asuntojonossa. Asiasta ei ole poikkeuksia.

Rotuerottelu on johtanut mielenkiintoiseen ilmiöön. Tyypillisesti maalta Helsinkiin töihin haluava nuori on sellaisessa elämäntilanteessa, jossa pienikin taloudellinen etu on hyvin merkittävä. Kaupungin vuokra-asunto sellaisen tarjoaisi, koska vuokrataso on jonkin verran alhaisempi kuin vapailla vuokramarkkinoilla. Nyt esimerkiksi AMK:sta valmistunut ja työkokemusta hankkinut Jani-Petteri Meriläinen Nilsiästä joutuu kuitenkin kohtaamaan rotuerottelun todellisuuden, koska Afrikasta saapunut ammatti- ja kielitaidoton työperäinen saa kaupungin asunnon. Vuokran maksaa luonnollisesti kaupunki itse, koska työperäisen työnsaantimahdollisuudet ja hyvin usein myös työhalut ovat aika lähellä nollaa.

Jani-Petteri miettii asiaa ja ottaa lennon Nairobiin, joka kustantaa edestakaisena 800 euroa. Nairobissa oma-aloitteinen Jani-Petteri hoitaa itselleen Ruandan passin ja saa maan kansalaisuuden. Lahjuksia passista pitää maksaa donan verran dollareina.

Pienen Afrikka-seikkailun jälkeen Helsinki-Vantaalle saapuu ruandalainen työperäinen maahanmuuttaja Jani-Petteri, jolla on hämmästyttävää kyllä Suomessa kelpaava insinööritutkinto ja soveltuvaa työkokemusta. Jani-Petteri saa ruandalaisena luonnollisesti välittömästi kaupungin vuokra-asunnon sekä normaalit maahanmuuttajan alkutaipaleelle kuuluvat Kelan ostositoumuksilla hankittavat kodin kalusteet, kodinkoneet, puhelimet, vaatteet ja satelliittiantennin. Oleskelulupaa Jani-Petteri ei hae, koska hänellä on myös Suomen passi. Matka Afrikkaan ja maksetut lahjukset on kuitattu tällä tavalla jo useaan kertaan.

Sopeuttamiskotouttamiskoulutuksesta Jani-Petteri kieltäytyy kohteliaasti, vaikka Helsingin kaupungin palveluksessa olevalla sopeuttajaprojektikoordinaattori Hennalla onkin kivan näköiset tissit.

Jani-Petteri saa myös hyvin nopeasti työpaikan. Sosiaalitoimistossa huokaistaan helpotuksesta - kerrankin maahanmuuttaja, j0nka vuokraa ei tarvitse maksaa loputtomiin.

Jostain kumman syystä Pravda ei haastattele ja tee etusivun täyttävää ylistysjuttua uudesta työperäisestä maahanmuuton mannekiinista, vaikka tilanne olisi mitä ihanteellisin propagandan tekemiseen maahanmuuttopolitiikan neroudesta ja huutavan työvoimapulan poistamisesta.

Johtopäätöksenä tästä kaikesta voidaan kai lopuksi lausua yhä useamman omin silmin havaitsema karu totuus.

Viddu – tämä maa, sen virkamiehet, toimittajat ja poliitikot ovat seinähulluja.

Työperä

Suomessa vallitsevassa kollektiivisessa hulluudessa on meneillään mielenkiintoinen nokituskilpailu. Suvaitsevaiset kisaavat siitä, kuka lausuu maahanmuuttoon liittyen järjettömimmän lausunnon ja haluaa Suomeen eniten työperäisiä. Haluttujen työperäisten määrä vaihtelee kokoomuksen maltillisesta 2 miljoonasta (käytännössä siis työperäisten huoltosuhteesta johtuen 20 miljoonaa) aina tulevien ilmastopakolaisten määrään 800 miljoonaan. Joka tapauksessa on selvää, että paljon niitä työperäisiä halutaan.

Asiassa on vain pienen pieni logistinen ongelma. Suomessa ei ole asuntoja tuolle helvetilliselle ihmisvyörylle. Hallitus on kyllä reagoinut asiaan ja liitti osan Sipoota Helsinkiin, koska Helsingissä vallitsee tonttipula. Helsinki halusi raakamaata asuntojen rakentamiseksi. Hanketta markkinoitiin aluksi sillä, että Helsinki halusi asukkaikseen hyviä veronmaksajia, mikä nyt on varmasti kaikin puolin järkevä ja kannatettava ajatus. Hankkeen luonne on nyt hassulla ja ennustettavalla tavalla kääntynyt päälaelleen. Enää ei puhuta pientalovaltaisesta asuinalueesta. Nyt puhutaan slummeista.

Asiaan on sotkettu luonnollisesti myös ilmastonmuutos, jolla slummien rakentamista perustellaan. Poliittisesti ilmastonmuutos on äärimmäisen käyttökelpoinen väline. Kukaan ei kysy, miksi Vihtiin ei saa rakentaa ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi kauppakeskusta, mutta sen sijaan Sipoon pelloille on kannatettavaa tuoda vähintään puoli miljoonaa työperäistä ihmistä Afrikasta. Jälkimmäisen ratkaisun vaikutukset edelliseen kun ovat millä tahansa ekologisella mittarilla laskettuna tuhat- ja taas tuhatkertaiset. Ilmastonmuutos tuntuu tässä suhteessa olevan erittäin valikoiva ja ovela ilmiö.

Joku voi kysyä, miksi käytän hyvin negatiivista käsitettä slummi? Se taas johtuu siitä itsestään selvästä asiasta, että Sipoota ollaan nyt kaavoittamassa työperäisten asuinalueeksi. Nämä alueet ovat kautta Länsi-Euroopan muuttuneet slummeiksi, viralliselta nimeltään monikulttuurisiksi asuinalueiksi. Luultavasti hanke on Euroopan mittakaavassa ainutlaatuinen, koska se tehdään täysin suunnitelmallisesti ja lopputulos tiedostaen.

Huvittavinta asiassa on se, että Helsingille tulee olemaan todella vaikeaa markkinoida uusia asuinalueita oikeasti hyville veronmaksajille, koska kaikille on itsestään selvää millaisia nuo alueet tulevat olemaan 20 vuoden kuluttua. Jokainen voi käydä katsomassa lopputuloksia itäisen Turun, Vantaan tai Helsingin päiväkodeissa, kouluissa ja joukkoliikenneasemilla.

Veronmaksajille on tarjolla paljon kulttuurisesti vähemmän rikkaita alueita Helsingin länsipuolelta ja jokainen kynnelle kykenevä pientaloon haluava muuttaa luonnollisesti sille suunnalle. Itsestään selvää on, että taloudellisessa mielessä tuo Sipoon slummiprojekti tulee päättymään katastrofiin Helsingin kaupungille.

Uuden rakennettavan kaupunginosan nimeä mietitään myös kuumeisesti ja se tullee olemaan aivan varmasti jotakin kaikkea muuta kuin lopputulos edellyttäisi.

Oma ehdotukseni alueen nimeksi on Työperä.

Turussa muhii vaaliyllätys

Puskaradio Turusta kertoo, että syksyn vaaleissa on muhimassa aikamoinen yllätys. Suurimpana tekijänä asiassa on tämä terävä, älykäs ja kaiken lisäksi viehättävä nuori Nainen - Maria Lohela. Marian puolue sai neljä vuotta sitten kunnallisvaaleissa Turussa 133 ääntä. Kuriositetttina mainittakoon, että neljä vuotta sitten Turussa oli 10 479 Vihreää henkilöä, joiden mielestä Katri Sarlundin painajaismaiset visiot itäisen Turun yhteiskuntarakenteen rikkaudesta ja voimavaroista olivat kannatettavia ja mallina Turun ja koko Suomen tulevaisuudelle.

Tuon puskaradion viestiä vahvistaa myös sellainen satunnainen ja epätieteellinen huomio, että tätä blogia on luetaan Marian sivujen kautta useita kertoja enemmän kuukaudessa kuin oli tuo koko puolueen äänisaalis viime vaaleissa. On toki selvää, että luvuissa on paljon päällekkäisyyttä, mutta sattumalta ei tuo viittaus ole suosituimpien joukossa viikosta toiseen.

Perussuomalaisilla on ollut valtava imago-ongelma johtuen menneisyydestä, Toni Halmeesta ja tunkkaisista lippalakeista. Jos peilaan itseäni, kynnys tällaisella periaatteessa Kokoomuksen peruskannattajalla PS:n äänestämiseen on suuri. Se on kuitenkin ylitetty, koska vaihtoehtoja nykyiselle hulluudelle ei ole ja PS on erittäin onnistuneesti uudistanut kasvojaan. Toivoa vain sopii, että uudet tuulet puhaltavat puolueessa loppuun saakka.

Turussa nähdään syksyllä yllätys.

Turku uppoaa kuin kivi

Turun kaupungin taloudellinen tila on katastrofaalisen huono. Asia on nyt sitten kerrottu virallisesti kaupunginhallitukselle. Asiakirjojen julkisuuslaki vaatii tämänkin selvityksen julkaisemisen, mutta hyvin se on kätketty. Tulenarka paperi löytyy vasta usean linkin jälkeen. Teksti on paljon puhuvaa:

‘Mikäli kaupungin rakenteisiin ei pystytä puuttumaan, heikkenee toimintakate noin viiden prosentin vuosivauhtia. Jos verotulokasvu säilyy yli neljänprosentin tasolla, niin kaupungin vuotuinen alijäämä kasvaa vuoden 2007 tilinpäätökseen nähden noin 10 milj. euroa vuodessa. Vuonna 2010 se olisi näillä oletuksilla jo 30 milj. euroa. Jos verotulokasvu jää alle neljän prosentin tai jos menokasvu ylittää arvioidun noin 4,5 prosentin tason, kasvaa kaupungin talouden alijäämä merkittävästi nopeammin. Kaupungin tuloksen kehitysennuste vuoteen 2012 on paljon puhuva, mikäli rakenteisiin ja palveluiden tuotantotapoihin ei puututa.’

Eihän tuohon paljon ole lisäämistä, koska näissäkin esitetyissä ja auki lasketuissa vaihtoehdoissa ei taloudellisen taantuman vaihtoehtoa oltu huomioitu lainkaan. Siis taantuman, jonka tulo on jo nyt varmaa ja joka pahimmillaan kaksin-nelinkertaistaa esitetyt tappiot. Merkille pantavaa on myös lakoninen yhteenveto kuluvan vuoden talouskehityksestä, joka löytyy talouden ja toiminnan seurantaraportista Turun kaupungin nettisivuilta:

Kaupungin kuluvan vuoden toimintatuotot ovat toteutumassa muutettua talousarviota 0,5 miljoonaa euroa heikommin ja valmistus omaan käyttöön alittuu 11,6 miljoonaa euroa. Toimintakulujen ennustetaan ylittävän muutetun talousarvion noin 5,7 miljoonalla eurolla. Ennusteen mukaan vuosikate olisi 28,5 miljoonaa euroa ja kattaisi 50-prosenttisesti suunnitelman mukaiset poistot. Ennuste merkitsee 25,4 miljoonan euron alijäämäisyyttä ja epätasapainoa kaupungin kuluvan vuoden tulojen ja menojen välillä.

Julkisuudessa ei tästä talousselvityksestä ole mainittu mitään, mikä kertonee Turun hyvä veli-verkoston vahvuudesta. Olen pari vuotta sitten laskenut nuo samat asiat läpi ja kehitys näyttää monikulttuurisuusstrategiaansa ponnekkaasti toteuttavassa Turussa olevan vielä nopeampaa kuin olisin edes arvannut.

Turun kaupunki tekee epätoivoisia tekoja yrittäessään paikata koko ajan heikkenevää maksuvalmiuttaan. Kaupungin vuokrakiinteistöt on päätetty myydä. Organisaation joutuessa likviditeettikriisiin omaisuuden myyminen on yleensä ensimmäinen varman lopun merkki. Huvittavaa päätöksessä on  etenkin se, että Turun kaupungin johto onnistui munaamaan tämänkin asian. Päätös asiasta nimittäin tehtiin vähintään puoli vuotta liian myöhään, kiinteistömarkkinat ovat nimittäin parhaillaan jäähtymässä hurjaa vauhtia.

Toinen kuvaava päätös Turun kaupungilta on lakkauttaa eläinhoitola. Eläinten lopettaminen tulee halvemmaksi kuin niiden hoitaminen. Tiettävästi Turun sosiaalitoimessa harkitaan sovellettavan samaa metodia myös turkulaisiin vanhuksiin, sillä Turun monikulttuuristamiseen on varattava riittävät resurssit ja jostakinhan ne on saatava.

Suurkaupungin simppu Kimmo Oksanen

Romaniasta tullut romani oli uutisissa. Kerjäyksen tulos oli yksi euro ja viisi senttiä sen päivän osalta. Anastasia tai mikä hänen nimensä nyt olikaan kertoi, että hän oli tullut Suomeen keräämään mansikoita.

Siis mansikoita Anastasia oli tullut keräämään lopputalvesta lumen vielä peittäessä Suomea.

Erityissuunnittelija Johanna Seppälä Helsingin kaupungilta kertoo, että tarkoituksena on kartoittaa romanialaisten työntekomahdollisuudet. Työnteon rajoituksena on romaneilta usein puuttuva luku- ja kirjoitustaito.

Ihan tosi?

Poliisi informoi taas, että romaneiden tekemiä rikoksia oli tammi-helmikuussa ilmoitettu 800 kappaletta. Reilusti kymmenen rikosta päivää kohti.

Monikulttuuri etenee ja värisee mennessään.

Pravdassa ollut juttu kertoi suurhumanisti Mauri Ojalan suulla, että:

‘Miksi kerjäläiset ovat tänne tulleet? Joku on sanonut heille, että täältä he saavat töitä. Saavuttuaan tänne he ovat kuluttaneet korkealla korolla lainaamansa rahat. He eivät saa töitä. Mitä he tekevät? Heillä on kaksi mahdollisuutta: alkaa kerjätä tai alkaa varastaa.’

Romanilla on siis kaksi vaihtoehtoa: kerjätä tai varastaa. Selvä.

Tuo mystinen JOKU lienee Pravdan toimittaja Kimmo Oksanen. Kimmohan kiersi Romaniaa monta viikkoa houkuttelemassa romanialaisia romaneja Suomeen. Saatujen tietojen mukaan Kimmo on myös lupautunut majoittamaan ja ruokkimaan omassa asunnossaan minimissään 25 romania ensi kesänä.

Suurkaupungin Simppu kantaa vastuunsa yhteiskunnan jäsenenä:

’Jos he tulisivat Suomeen koulutuksen ja sosiaaliturvan piiriin kuten muutama satatuhatta suomalaista, silloin yhteiskunta elättäisi heidät. Nythän niin ei ole, romanikerjäläiset eivät hae tukia. Päätän ajoittain vähän turhankin rattoisaksi äityneen argumentoinnin kerjäläisistä Suomessa tältä erää tähän. Simppu.’

Osmo Soininvaara - pehmeä Lenin

Itse aktiivista luonnonsuojelua harrastavana pidin joskus Vihreää puoluetta ihan sympaattisena ja raikkaana vaihtoehtona puoluekentässä. Tämä illuusio karisi käytännön tekojen osoittaessa, ettei puolue ole kuin merkillinen sekoitus sosiaalipornoa, huumemyönteisyyttä, stalinismia ja outojen henkisesti hajalla olevien ihmisten angstien purkautumista.

Osmo Soininvaaran tunnen pitkältä ajalta. Asumme samassa kaupunginosassa, lapsemme ovat käyneet samoja kouluja ja pienen kaupunginosan sosiaaliset suhteet ovat saattaneet meitä muutenkin tekemisiin keskenämme. Osmoa pidetään yleisesti älykkönä. Häntä on luonnehdittu Vihreän puolueen suureksi ideologiksi ja hyväksytyksi ajattelijaksi yli puoluekentän. Minäkin pidin häntä Vihreän liikkeen ainoana järjen äänenä, toivonpilkahduksena siinä toivottomassa sotkussa, jota nuo traumaattiset hahmot muuten edustavat.

Osmo on koheltanut poliittisella urallaan paljon. Parhaimpina esimerkkeinä hänen heittämänsä ajatus huumeiden vapauttamisesta ja etenkin hänen toimintansa ministerinä Subutex-hörhöjen kanssa. Senkin vielä ymmärsi jollain tavalla, koska Vihreiden yksi uskollisimmista kannattajaryhmistä on huumekoukussa kituvat ja heidänkin ’etujaan’ kai Vihreiden pitää sitten ajaa.

Kaiken kaikkiaan Osmo on hyvin ristiriitainen hahmo. Keskustelussa usein viiltävän älykäs, johdonmukainen ja hyvin argumentoiva. Hän on tehnyt pitkän pyörävaelluksen Eurooppaan ja kirjoittanut arvostusta saaneen taloutta käsittelevän kirjan.

Lopullisesti minut henkilökohtaisesti herätti Osmon älylliseen kompetenssiin työmatkalla autossa kuultu radio-ohjelma vuonna suo ja kuokka. Ohjelma liittyi jollakin tavoin PC-peleihin ja ohjelmassa Osmon intohimoksi osoittautui tunnettu peli nimeltä Civilization. Osmo kertoi pelaavansa peliä päivittäin ja tunnusti olevansa koukussa. Minut ällistytti yksi hänen kommenttinsa, jonka lainaan tähän muistinvaraisesti:

’ Peli opetti minulle, että toimiva yhteiskunta todellakin tarvitsee puolustusvoimia. Ennen en ollut sitä mieltä.’

Olin ja olen sanaton. Meillä on siis älykkö ja tuolloin ministerinä toiminut henkilö, joka on oppinut PC-pelistä sen, että Suomi tarvitsee puolustusvoimansa. Toivon todella, että Osmo on oppinut maanpuolustuskursseilla edes jotain lisää.

Osmo sohaisi tänään – tahtomattaan – muurahaispesään ehdottamalla Turun seudun kuntien pakkoliitoksia. Asia sattuneesta syystä kiinnostaa minua ja olen kirjoittanut siitä useita artikkeleita, jotka löytyvät kategoriasta kaupungit. En ala tähän referoimaan laskelmia ja argumentteja suunnitellun ei-työperäisen maahanmuuton tuhoavasta vaikutuksesta suomalaiselle yhteiskunnalle, lapsillemme ja meidän kaikkien elintavallemme, mutta yksikään sadoista tai tuhansista artikkelien lukijoista ei vielä ole niiden perusteita kumonnut.

Ennustin tuon luonnollisen pakkoliitosvikinän alkavan, mutta en olisi uskonut sen tulevan esiin Soininvaaran kautta. Ilmeisesti keskustelut Ville Itälän, Janina Anderssonin ja Katri Sarlundin kanssa ovat tehneet tehtävänsä. Osmohan on profiloinut itsensä jonkinlaiseksi kaupunkisuunnittelun suureksi Guruksi. Tässä lainaus Turun Vihreiden Katri Sarlundilta:

‘Itä-Turku näyttää mallia muulle Suomelle…ja on kehityksessään monta askelta muuta Suomea edellä.’

Osmo sen sijaan tässä kirjoituksessaan kumoaa minun ja kirjoituksen kommenteissa esitetyt argumentit  syyttämällä minua välillisesti ja kirjoituksen kommentoijia suoraan natseiksi. Se on ainoa keino, koska muita argumentteja ei taida löytyä.  

Osmon pohjattoman säälittävä ja ainoa keino välttää yhteiskuntamme tuhoutuminen on pakko. Pakkoliitos, pakkovastuu, pakko, pakko ja pakko.

Kuulostaa tutulta, Osmo on 2000-luvun pehmeä Lenin. Pehmeä siksi, että Lenin teloitti kansakunnat asein. Osmolla keinot ovat toiset.

Minä - syyllinen

Syy koko ajan lisääntyvään ja raaistuvaan katuvälivaltaan on löytynyt. Syy on minun, VHM:n.

Erikoistutkija Juha Kääriäinen:

“Kun ulkomaalaistaustaiseen henkilöön kohdistuu rikoksia niin saattaa olla, että se hänen alttiutensa myöskin tehdä itse rikoksia nousee. Niin että nämä ovat luultavasti yhteydessä toinen toisiinsa nää ilmiöt.”

Kajaanin ja Turun kokemukset

Turun ja Kajaanin kaupungit ovat mielenkiintoisia monikultturisuusagendan laboratorioita. Edelläkävijöitä siksi, että molemmissa paikoissa monikulttuuriagendan tulokset hyvine ja huonoine puolineen näkyvät kärjistettynä, helposti analysoitavina kokonaisuuksina. Molemmat kaupungit ovat Suomessa kaupungeiksi vanhoja, niillä kauas ulottuva leimallisesti suomalainen historia ja ennen kaikkea molemmat kaupungit ovat avoimesti julistaneet itsensä monikulttuurisuuden edelläkävijöiksi Suomessa. 

Mitä on sitten tapahtunut? Molempien kaupunkien talous on romahduspisteessä. Olen tutkinut molempien kaupunkien taloutta myös em. ohjelman pohjalta ja johtopäätökset ovat yksiselitteisiä. Molempien kaupunkien talous olisi terveellä pohjalla ilman tehtyjä poliittisia linjauksia maahanmuuttoon liittyen.  Asiaan liittyviä hyviä puolia ei ole vielä kukaan pystynyt tuomaan esiin. Ei kukaan.

Poliittisiin linjauksiin otetaan kantaa tänä vuonna. Seuraavat kunnallisvaalit toimitetaan sunnuntaina 26.10.2008, joissa mitataan neljän vuoden tauon jälkeen puolueiden ja henkilöiden kannatus. On tavattoman helppo ennakoida, että muutokset sekä Kajaanin että Turun kaupunginvaltuustoissa tulevat olemaan tavallista suuremmat.  

• Kajaanissa pinnan alla kuohuu. Eräät kaupunginvaltuuston jäsenet ovat jo esittäneet harjoitetun monikulttuurisuuspolitiikan muuttamista. Esitys luonnollisesti tyrmättiin.
• Maahanmuuttajien asuinpaikasta käydään kiivasta keskustelua, toisten mielestä toiseuden edustajat tulisi sijoittaa Kajaanin keskustaan, toisten mielestä tämä olisi järjetöntä resurssien tuhlausta.
• Kajaanin kaupunginjohtaja ja suuri osa avainvaltuutetuista on jo lopullisesti menettänyt kasvonsa. Uskottavuus on mennyt.
• Kaupunginjohtaja hakee kiivaasti töitä muualta, joita ei ymmärrettävistä syistä löydy.
• Perussuomalaiset ja kriittisiä mielipiteitä esittäneet ehdokkaat menestyvät vaaleissa ja tuleva valtuusto tulee olemaan kahtiajakautunut ja riitaisin miesmuistiin.
• Maahanmuuttopolitiikkaa muutetaan Kajaanissa kahden vuoden kuluttua.

Kummassakin kaupungissa kaikki tietävät, että asian nostaminen esiin kriittisesti vaaliteemaksi tuo valtavasti ääniä. Turussa näitä kriittisiä äänenpainoja on ollut esillä jo pitemmän ajan. 

Turun ja myös Kajaanin kaupungin munattomuutta asiassa selittää kaupunginvaltuuston rakenne. Valtuutetuista Turussa on ns. julkisia eläimiä, eli ihmisiä, jotka eivät koskaan ole tehneet sellaisia töitä, joita markkinatalouden lait ohjaavat, on melkein puolet. Viidesosa valtuutetuista on taas Turun kaupungin palveluksessa. He siis tekevät luottamustoimessa päätöksiä, jotka koskevat heitä itseään. Yksityisellä sektorilla Turun valtuutetuista on töissä noin kolmasosa. 

Maria Lohela saa äänivyöryn kunnallisvaaleissa ja vetää mukanaan muutaman muun kriittisesti ajattelevan ihmisen Turun kaupunginvaltuustoon. Mikään ei kuitenkaan Turussa muutu, ei yhtään mikään. Koko ajan raaistuvaan katuväkivaltaan ja ongelmiin reagoidaan seuraavalla tavalla:

• Turun keskustaan avataan nuorisotila erilaisten kulttuurien kohtaamispaikaksi. Lopputulos on, että tilaa dominoi yksi hyvin väkivaltainen kulttuuri.
• Turun kaupungissa tehdään uusi riskikartoitus, aiempi päätyi seuraaviin painopistealueisiin: erityisryhmien turvallisuus, ilkivalta ja vahingonteot, liikenneturvallisuus, maahanmuuttajien kotouttaminen, päihteet, väkivalta ja yhteiskunnan haavoittuvuus.
• Vihreät vaativat tilastointimenetelmien uudistamista, koska Turun Sanomien tyyppinen uutisointi aiheuttaa ennakkoluuloja tiettyjä kansanryhmiä kohtaan ja on esimerkki rakenteellisesta rasismista.
• Maahanmuuttajaryhmiin luodaan kontaktiverkosto, joka toimii linkkinä viranomaisten ja maahanmuuttajaryhmien välillä.
• Turussa vaaditaan voimakkaasti kuntaliitoksia, joiden esitetään ratkaisevan koko ajan kasvavan katuväkivaltaongelman. Ympäristökunnat eivät lotkauta asialle korvaansakaan.
• Maahanmuuttajakoordinaattori Regina Ruohonen esittää ongelmien ratkaisuksi seuraavaa ohjelmaa: suomen kielen opetuksen ja muun opetuksen kehittäminen, väliinputoajanuorten kotoutumisen tukeminen, alkuvaiheen kotouttamiseen panostaminen, pienten lasten kotoutumisen tukeminen, yhteistyö maahanmuuttajayhdistysten kanssa ja maahanmuuttajien asumiskeskittymiin vaikuttaminen. Ohjelman toteuttaminen vaatii paljon rahaa kaupungin kassasta, paljon rahaa, jota ei ole.
• Turun kaupunki esittää katuvalaistuksen vähentämistä. Tämän toivotaan johtavan siihen, että turkulaiset liikkuisivat pimeän aikana vähemmän, koska suurin osa katuväkivallasta tapahtuu hämärän tai pimeän aikaan. Tästä on hyviä kokemuksia Helsingistä, jossa Kaisaniemen puiston vaarallisimmaksi elementiksi koettiin puskat.
• Lopputulos on kaikille selvä. Turku joutuu nostamaan veroprosenttiaan. Pakollista korotusta on lykätty taktisesti yli vaalien ja korotus tulee olemaan sen vuoksi vuodelle 2009 1,5-2,0 %.
• Katuväkivalta ja raiskaukset yleistyvät edelleen.

Lopputuloksena tulee siis olemaan Kajaanin hidas järkiintyminen niin monen valheessa eletyn vuoden jälkeen. Turun tilanne on surullisempi. Itsepetoksessa eläminen jatkuu ja taloudellisen romahduksen musta aukko suurenee päivä päivältä.