• Herra pääministeri, Nuorisäätiötä epäillään lahjusten antamisesta. Tulilinjalle olette KRP:n mukaan Te, Antti Kaikkonen ja Jukka Vihriälä. Kysyn nyt Teiltä suoraan vielä kerran kysymyksen, johon ette ole vielä suostunut vastaamaan. Oletteko ohjannut Nuorisosäätiön rahaa itsellenne toimiessanne säätiön puheenjohtajana?
• Prosessi on kesken ja tutkinta on meneillään. Asianomainen ei voi kommentoida vireillä olevia asioita. Onneksi en ole asianosainen millään tavalla. Ja jos rahoja on ohjattu, minulla ei sen kanssa ole mitään tekemistä. Nehän ovat menneet Matti Vanhasen tukiyhdistykselle.
• Mutta eikö tuo tarkoita, että olisitte myöntäneet yleishyödyllisen yhdistyksen rahoja oman vaalikampanjanne tukemiseen? Ja säätiö Teidän puheenjohtajakautena olisi rikkonut säätiölakia?
• Ei pidä paikkaansa. Pääministeri ei ole ollut koskaan Nuorisosäätiön puheenjohtaja. Ei pääministerille kuulu se, jos jokin Keskustaa lähellä oleva säätiö on rikkonut lakia. Se on kyseisen säätiön asia.
• Kysyn vielä kerran. Oletteko ohjannut Nuorisosäätiön rahaa itsellenne toimiessanne säätiön puheenjohtajana?
• Minulla ja pääministerillä ei ole mitään tekemistä Matti Vanhasen tai Nuorisosäätiön kanssa. Asioita ei kannata sotkea, ja sitä paitsi se on maan tapa. Ei Nuorisosäätiö ole vastuussa maan tavasta, puhumattakaan siitä, että pääministeri, eli minä, olisi ollut asian kanssa missään tekemisissä. Kiitos, pääministerin haastattelutunti on päättynyt.

___________________________

Haastattelutunnin jälkeen tapahtunutta.

Alkutalvisessa Lapissa tapahtuu kummia – tunturista on kuulunut valtava kiviporien jyrinä jo viikon verran. Lapin paliskunnista jokainen on nimittäin päättänyt kätkeä kaikki käteisvaransa ja kiinteän sekä irtaimen omaisuutensa Käsivarren kiveliöihin, jopa kymmenen metrin syvyyteen maan alle.  Työ etenee vauhdilla.

Paliskunnista kerrotaan, ettei kukaan oikein tiedä mitä jäkälälle pitäisi tehdä, mutta sekin asia on työn alla.

Syynä on tiettävästi se, että Antti Kaikkonen kertoi viikonlopun Iltalehden lämminhenkisessä haastattelussa muuttavansa Lappiin kasvattamaan poroja.

Suomi tekee harkittua itsemurhaa. Kuolinkorinaa ja sen hämmentävän nopeaa etenemistä on toisaalta hauska ja toisaalta kammottava seurata tietotulvasta. Seuraavat otsikot on poimittu yhden ainoan päivän (4.11.2009) uutisista.

__________ 

Pääkaupunkiseudulle tietullit.

Pravdan jutussa on mukana katugallup. Tulokset ovat murskaavia – tasan 100 % haastatelluista kannattaa tietulleja. Asian tiivistää Johanna Suomuvuori (Vihr.):

’Rikkaat autoilijatkin saadaan valitsemaan bussi tai juna’.

__________

Työvoimapula etenee.

Ahlstrom 76, Delta-auto 100, NSN 5800 (joista arviolta 2500 Suomessa), UPM 870, Botnia 30.

’Kaikilla on sama tilanne, toiset ovat tosi katkeria.’

’Jotain pientä on koitettu, mutta Heinolassa ei ole tehdashommia.’

’Aika paskat fiilikset.’

’Ei siellä oikein muuta ollut kuin lähihoitajakoulutusta.’

Mutta ei hätää, Jyrki Kataisen lupaamaan työvoimapulaan ei ole aikaa kuin 57 vuorokautta.

__________

Bussi toi turvapaikkaa hakevat Punavuoreen.

Kyläsaareen verrattuna tämä on luksusta. Huoneiden yhteydessä on oma vessa ja suihku ja ruokalassa tarjotaan aamupalaa, lounasta, päivällistä ja iltapalaa. Muutamat eivät jaksa jonottaa.

’Missä on moskeija? Missä on disko? ’

__________

Astrid Thors pakottaisi kunnat ottamaan pakolaisia.

Ministeri on suivaantunut kuntien nihkeään linjaan pakolaisten vastaanottamisessa. Syynä on yksinkertaisesti kuntien talous.

Kunnat haluaisivat turvata peruspalvelunsa suomalaisille, mutta nyt ryhdytään siis pakkotoimiin verovarojen kohdentamisesta johonkin hyödyllisempään. Unohtakaa vanhukset, eutanasia on keksitty. 

__________

YLE Spotlight: Suomessa myydään oleskelulupia.

Suomeen on syntynyt ammattikunta (kts. alla) joka maksua vastaan auttaa maahanmuuttajia työn ja oleskeluluvan hankinnassa.

__________

Verotiedot julkaistiin.

Puumalainen Mikko vähemmistövaltuutettu 111 363 €. Viljanen Ritva Sisäministeriön kansliapäällikkö 132 402 € . Holmlund Anne sisäministeri 138 551 €, lisäksi pääomatulot 70 963.

No – ammatti-ihmiset ovat palkkansa ansainneet. Kaikki tuhoavat pää märkänä Suomea ja Mikko lukee vielä lisäksi muna pystyssä blogeja.

Anne taas on mukana ihmiskaupassa vastaanottokeskusten kautta yhdessä veljensä Ilkka Holmlundin kanssa.

__________

Kansalaisuusvaatimukset löystymässä Suomessa.

Suomi tulee myöntämään uuden lain myötä kansalaisuuden ulkomaalaisille lyhyemmässä ajassa kuin mikään muu EU-maa vuoden 2011 alusta alkaen. Suomen kansalaisuuden saa siis käytännössä kuka tahansa maahan saakka päässyt.

Uudessa laissa ei ole myöskään käytännössä mitään kielitaitovaatimuksia.

__________

On lottovoitto syntyä Suomeen.

Kirkkonummen kunta on taloudellisissa vaikeuksissa. Kunnan menot jatkavat huimaa 10 %:n vuosittaista kasvuaan, tulos jää 12-15 miljoonaan miinukselle, lainaa otetaan ja palveluita karsitaan.

Onneksi tällaiset pikkuasiat eivät ole kunnan SDP:n, Kokoomuksen, RKP:n tai etenkin Vihreiden valtuutettujen mielessä päällimmäisinä. Näillä valtuutetuilla on suurempi missio: he haluavat keskittyä olennaiseen ja pelastaa maapallon.

Kirkkonummen kunnanvaltuutettu Kristo Savola jätti valtuuston kokouksessa 26.2.2009 seuraavan aloitteen:

“Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Kirkkonummen kunnan ruokapalveluiden järjestämisessä otetaan huomioon ympäristökuormitus ja eritoten tarjottavien aterioiden ilmastovaikutukset. Tehokas tapa keventää ateriapalveluiden ympäristökuormitusta on lisätä kasvisraaka-aineiden osuutta ja vähentää tarjottavan lihan määrää. Suomalaisten keskimääräinen vuosittainen lihankulutus on kasvanut 50 vuodessa 30 kilosta 70 kiloon. Tämä kehityksen merkitys ympäristökuormituksen kannalta on merkittävä, koska esimerkiksi yhden naudanlihavalkuaiskilon tuottaminen vaatii keskimäärin 21 kasviproteiinikilon syöttämistä. Ympäristövaikutusten kannalta suuria eroja on myös eläinperäisten tuotteiden välillä. Myös erilaisten kasvisraaka-aineiden ympäristökuormissa on suuria eroja. Esimerkiksi riisin tuotannon ympäristökuorma on moninkertainen perunan aiheuttamaan verrattuna.

Selvää kuitenkin on, että kasvisruoan tarjontaa lisäämällä voidaan vähentää kunnan ateriapalveluista aiheutuvaa ympäristökuormitusta ja torjua ilmastonmuutosta. Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Kirkkonummen ruokalistoissa siirrytään viimeistään vuoden 2010 alusta yhteen viikoittaiseen kasvisruokapäivään. Kouluissa, päiväkodeissa ja muussa laitos- ja työpaikkaruokailussa tarjotaan siis kerran viikossa ainoastaan kasvisruokaa. Tarpeen niin vaatiessa voidaan eritysruokavalioissa poiketa tästä järjestelystä. Viimeistään vuoden 2010 aikana laaditaan myös kattava ohjelma ateriapalveluiden ympäristökuormituksen vähentämiseksi. Ohjelmassa otetaan huomioon mm. raaka-aineet, aterioiden tuotantoprosessi, valmiiden aterioiden jakelu ja jätteiden synty.”

Aloitteen olivat myös allekirjoittaneet: Pekka Borg, Hanna-Kaisa Mettälä, Pirkko Lehtinen, Ari Harinen, Janne Miilukangas, Mikael Gerkman, Irja Bergholm, Kari Hujanen, Marjokaisa Piironen, Pauliina Juntunen, Minna Hakapää, Antti Kilappa, Anna-Lotta Laine, Johan Karlsson, Bodil Lindholm ja Corinna Tammenmaa.

Fakta: Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ennusteen mukaan maailman keskilämpötilan piti nousta kuluneella vuosikymmenellä 0,2 celsius-astetta. Hadley Centren (on IPCC:n käyttämä asiantuntija) tilaston (HadCRUT3) mukaan lämpötilan nousu vuosina 1999-2008 oli kuitenkin vain 0,07 astetta, ja kun siitä otetaan luonnolliset tekijät pois – erityisesti merivirtakierto El Niñon vaikutus – päädytään 0,00 asteen lämpötilanmuutokseen. Lähde: tiedelehti Science.

Aloitteesta alkoi maapallon pelastamiseen tähtäävä uurastus. Työryhmät kokoontuivat, tuhansia työtunteja käytettiin ja selvityksiä laadittiin. Papereita syntyi mapeittain pienen kuitupuuleimikon verran, bensaa paloi ja kilometrikorvaukset rullasivat.

Fakta: maapallon väestö kasvaa parhaillaan 220 000 ihmisellä päivässä. Toisin sanoen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Aasiassa syntyy uusi Kirkkonummi alle neljässä tunnissa.

Yli puoli vuotta kestänyt pökeltäminen ja säheltäminen asian kimpussa sai päätöksensä 29.9, jolloin kunnanhallitus päätti mm. seuraavaa: astianpesussa pestään täydet korit – ei tyhjäkäyntiä ja pesuaineina käytetään mietoja pesuaineita.

Kyllä siinä maapallon jo luulisi pelastuvan.

Fakta: Kirkkonummen väestö on maapallon väestömäärästä 0,00051 %. Kirkkonummen kunnan ateriapalveluiden käyttäjiä on maapallon väestömäärästä 0,000043 %.

Kunnanhallituksen – tosin äänestysten jälkeen – jäntevästi päättämällä muoviastioiden jatkokäytöllä todennäköisesti pelastaa jo koko universumin.

Olen muuten vilpittömästi sitä mieltä, että ihmisten tyhmyys pitäisi saada rikoslakiin rangaistavaksi teoksi.

Erilaisia seksirikoksia tapahtuu Ruotsissa noin 16000 kappaletta vuodessa ja määrä on jyrkässä kasvussa. Suomessa vastaava määrä on noin kolme tuhatta ja määrä on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut.

Koska meidän tulee ottaa oppia muiden maiden tekemistä virheistä, Ruotsin esimerkki todistaa meille erittäin suurella varmuudella, että raiskausten määrä tulee nousemaan Suomessa alle kymmenessä vuodessa 9 000-10 000  välille. Vuosittainen kasvu tulee olemaan noin 15 %.

Kyse on tietoisesti valitusta poliittisesta linjasta. Suurimpien syyllisten nimeäminen tulevaan kehitykseen on helppoa.

Astrid Thors, Tuija Brax, Ritva Viljanen, Sirkku Päivärinne, Henna Virkkunen, Anne Holmlund, Anni Sinnemäki, Arja Alho, Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Ville Niinistö…

Moraalifilosofinen saivartelu syyllisyydestä on täysin hyödytöntä, koska teoriassa heillä on harjoittamalleen politiikalle kansalaisten enemmistön tuki. Politiikan seurauksena raiskattavat naiset vastaavat pienen kaupungin väkimäärää. Yhteensä tämä tarkoittaa siis 25 000 raiskattua tyttöä ja naista lisää alle kymmenessä vuodessa, eli aika tarkkaan kaksi täyttä Hartwall Areenaa. Eniten tiedossa olevassa kehityksessä hämmästyttää kaksi asiaa.

Ensinnäkin asiasta ei puhuta. Mikään naisasia- tai ihmisoikeusjärjestö, poliitikko, toimittaja tai kukaan muukaan ei ota asiaan kantaa. Edes Ruotsin järkyttävistä tilastoista ei taida olla yhtään artikkelia Suomen valtamedioissa. On helppo päätellä, että asiasta halutaan yksinkertaisesti vaieta.

Toinen ihmetystä herättävä asia on viranomaisten, myös arvostamani poliisien, vähättelevä suhtautuminen tutkimuksissa trendinomaisesti kasvavaan turvattomuuden tunteeseen. Tutkija Hille Koskela:

‘Rikollisuus ei ole viime vuosikymmenenä oleellisesti pahentunut. ‘

Tutkijan mielestä siis kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut raiskausmäärä ja kaksinkertaistunut katuväkivalta ei ole oleellista eikä kehityksen pitäisi missään tapauksessa huolestuttaa suomalaisia. Pitäisiköhän  Hillen keskittyä ensimmäiseksi tutkimaan luetun ymmärtämistään? Tai vaihtoehtoisesti päänsä?

Annetaan puheenvuoro lopuksi Pravdan toimituspäällikkö Reetta Rätylle, joka ottaa kantaa tulevaan (myös niiden 25000 raiskatun naisen puolesta):

’On kysyttävä: miten Suomi muuttuu, kun esimerkiksi viidennes väestöstä on taustaltaan muita kuin suomalaisia. Ihan kivutta se ei tapahdu.’

Kerrankin Reetta on oikeassa. Eihän se ihan kivutta tapahdu.

Vuonna 2008, jolloin julkinen talous oli juuri ja juuri veden pinnalla, Suomen bruttokansantuote oli 185 miljardia.

Kuluvana vuonna BKT laskee noin 10 %. Kokonaisveroaste on tänä vuonna noin 42 %. Julkinen sektorin rahoitusvaje on nyt vuositasolla luokkaa 14-20 miljardia euroa, tarkkaa lukua ei ole saatavissa, koska kuntasektorin vajeista ei ole (tietääkseni) kattavaa lähdettä.

Suomi siis velkaantuu järkyttävää vauhtia. Asian korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa – joko veroasteen nostaminen tai menojen leikkaaminen. Hallitus ja kunnat ovat valinneet verojen korotusten linjan ja samalla toivovat, että tapahtuisi ihme. 

Pelottavinta on se, että talouden käännettä epätoivoisesti odottava hallitus ekonomisteineen tai kukaan valtamediassa kirjoittava taloustoimittaja ei näytä ymmärtävän yhtä tavattoman yksinkertaista faktaa.

Vaikka talouden käänne olisi nopea ja jyrkkä, velkaantumien jatkuu vielä vuosia. Raadollinen totuus on se, että tuotannollinen rakenne on Suomessa muuttunut, työpaikkoja on hävinnyt lopullisesti eikä uudesta kasvusektorista ole tietoakaan.

Parhaan mahdollisen skenaarion mukaan 1,5 %:n vuotuisella BKT:n kasvulla vuoden 2008 taso saavutetaan seitsemän vuoden kuluttua. Silloin valtiolla olisi velkaa 160 miljardia euroa ja teoriassa julkinen talous olisi viimein tasapainossa.

Realistinen näkemys antaa taas 1,0 %:n BKT:n kasvulla vuosiluvuksi 2020 ja velan määräksi siinä vaiheessa minimissään 200 miljardia. Näissäkin luvuissa on olettamuksena naurettavan optimistiset olettamukset, että julkiset menot tai korkotaso eivät nousisi. Molemmat nousevat aivan varmasti.

• Yksinkertaisen laskutehtävän lopputuloksena voidaan todeta Suomen joutuvat ottamaan velkaa tolkuttomat määrät, eli käytännössä niin kauan ja paljon kunnes lainapaperit eivät mene enää kaupaksi.
• Toinen johtopäätös on, että julkisen sektorin leikkaukset tulevat olemaan vielä luokkaa raaempia kuin 1990-luvulla. Varovaisena ennusteena veikkaan mahdollista kajoamista myös eläkerahastoihin ja -etuuksiin, liike, jota ei edes 1990-luvun synkkinä vuosina rohjettu tehdä. 
• Kolmas johtopäätös on, että veroaste nousee noin 5 % – enempää se ei voi nousta, koska se tappaisi Suomesta lopunkin yritteliäisyyden.
• Neljäntenä johtopäätöksenä voidaan todeta paljon puhutun työpulan voitavan tunkea suoraan Kataisen rektaaliin yhdessä niiden Jyrkiboyn haaveileman kahden miljoonan afrikkalaisen kanssa. Kahden vuoden sisällä alkaa koulutetun ja kielitaitoisen väen maastamuutto, Suomessa tulee olemaan nimittäin krooninen pula työpaikoista.
• Viides johtopäätös on yleisen elintason merkittävä laskeminen nykytasosta ja luokkaerojen kasvaminen ällistyttävän suuriksi.

Kun katsoo Viroa, joka on taloushistorian ilmeisesti kaikkein liberaaleinta talouspolitiikkaa koskaan harjoittanut valtio, on siellä tilanne toinen. Valtio ei ota velkaa, vaan elintason lasku on otettu vapaaehtoisesti vastaan.

Työttömyys on kasvanut, valtion palkkoja on leikattu, yksityisen puolen työntekijöistä eri kyselyiden mukaan on 60 % joutunut palkanleikkausten kohteeksi ja parin kaupungin ulkopuolinen maaseutu on taantunut nopeasti takaisin Neuvosto-Viron vaihdantatalouteen.

Yksi kirkas valonsäde Suomella on. Suomessa on suuri joukko erittäin hyvin johdettuja yrityksiä, jotka tulevat olemaan todella kilpailukykyisiä siinä vaiheessa, kun vienti alkaa toipua. Usea yritys on nimittäin sopeuttanut toimintaansa todella esimerkillisesti laman edetessä ja liikevaihdon laskettua merkittävästi.

(En ota mitään vastuuta sijoitusvihjeistä, mutta HEXissäkin on puolen vuoden nousujakson jälkeenkin vielä muutama edullinen osake.) 

Samasta yksinkertaisesta faktasta on kirjoittanut minua paljon paremmin Suomen terävin ja analyyttisin taloustoimittaja  Euroetana.

Loppusyksyinen Helsingin keskusta oli tihkusateesta harmaa. Aamuhämärässä ihmiset tarpoivat töihin kiireisen oloisena kaduille muodostuneita lammikoita väistellen.

Annankadun ja Fredrikinkadun kulmakorttelin kolmannen kerroksen kokoushuone oli kirkkaasti valaistu, pöydällä levitti termoskannu tuoksuaan täynnä tuoretta kahvia ja lasisella tarjoiluastialla oli pino täytettyjä croissantteja. Viikoittainen myyntikokous oli alkamassa ja kokoushuoneessa istuvat neljä ihmistä räpläsivät tärkeän näköisenä kuka kannettavaansa ja kuka kommunikaattoriaan.

Kokouksen puheenjohtajana toimiva myyntijohtaja kiirehti huoneeseen, napsautti videomonitorin päälle ja aloitti:

• No niin. Sori, että olen myöhässä, mutta kaatakaa samalla kahvia. Katsotaan ensi viime viikon myyntiluvut kaikkien tuotteiden osalta. Pudotusta viime vuoteen on ollut 15 pinnaa ja kuukauden tavoitteesta ollaan saman verran jäljessä. Kumulatiiviset luvut, joita tässä graafissa on, näyttävät tasaista laskua. Päätuoteryhmittäiset luvut näyttävät, että…

Puhe jatkui myyntimiehen tapaan jatkuvana virtana koskien tuote- ja asiakasryhmittäistä myyntiä ja hintojen kehitystä – normaali myyntikokous kaiken kaikkiaan – yksi tuhansien muiden unettavien ja samanlaisten palaverien joukossa.

Vanhassa kerrostalossa ilmanvaihto ei aina ole tehokkaimmillaan ja se luultavasti vahvisti kokoushuoneessa alkavaa ilmiötä. Huoneessa alkoi nimittäin haista. Lemu tuntui aina enemmän voimistuvan, kun myyntijohtaja liikkui huoneessa tehostaakseen esitystä ja sanomaansa. Huoneeseen syntyi sellainen kiusaantunut ja ihmettelevä hiljaisuus, joka on tuloksena, kun kukaan ei oikein osaa tehdä jollekin kiusalliselle asialle mitään. Haju, joka alkoi olla jo melkoisen kuvottavaa, sai myyntisihteerin viimein varovasti kysymään:

• Mistähän ihmeestä tämä haju oikein tulee? Haistaako joku muukin sen?

Muut huoneessa olijat olivat jo tietoisia siitä, että löyhkän alkuperä oli myyntijohtaja, niin uskomattomalta kuin se kaikista tuntuikin. He katselivat tosiaan varovaisesti pälyillen tietämättä mitä tehdä. Huoneeseen laskeutuneen painostavan ja veitsellä leikattavissa olevan vaivautuneen tunnelman lopetti viimein myyntijohtaja.

• Niin, haju taitaa tulla minusta. Olen alkanut paskantaa housuuni.

Kukaan ei puhunut mitään. Yksi myyntimiehistä hieroi ohimoitaan ja ajatteli, että tämän on pakko olla unta ja toivoi heräävänsä. Tai jos tämä ei ollutkaan unta, hän toivoi olevansa jossakin todella kaukana. Myyntisihteeri kysyi viimein ällistyneen varovaisella äänellä:

• Olet ulostanut housuusi? Pitäisikö Sinun käydä pesulla ja vaihtaa vaatteet?
• Ei, ei. Olet käsittänyt väärin, myyntijohtaja sanoi ja jatkoi. Paska housussa on voimavara. Se sisältää uudenlaisia arvoja ja meidän on ajateltava uudella tavalla.
• Mutta eikö vaatteet likaannu…? Ja haju on…hirvittävä.
• Niin – kyllähän siinä vaatteet vähän likaantuu. Vaimokin otti asumuseron ja vei lapset mennessään, kun ei voinut ymmärtää. Pesulakaan ei suostu enää vaatteitani ottamaan vastaan. Ja auton etupenkki tahtoo likaantua myös. Mutta hajuun kyllä tottuu, sillä asia on vain hyväksyttävä, että uloste housuissa on voimavara. Aluksi käveleminen tuntui tosi inhottavalta, mutta kyllä siihenkin sopeutuu, kun ymmärtää asian sisältämät muut arvot. Etenkin sellainen löysä uloste on aluksi ikävän tuntuinen. Kova pökäle housuissa sen sijaan voimavaraperäistää kummasti. Suosittelen teillekin housuihin paskomista. Kokeilkaa vain rohkeasti jo tänään. Tuollaiset asenteet ja piilomerkitykset, joita Sinäkin Netta aiemmin tuossa kysymyksessäsi asetit, johtuvat puhtaasti ennakkoluuloista.

Pravdan pääkirjoitus 21.10.2009:

Jos suomalainen kotitalous – joka siis ei suinkaan ole suurin syntinen ilmaston lämpenemisessä – sijoittaa päästöttömään vuoteen 2050, monien asioiden on pakko muuttua. Helppo ja halpa lentoturismi on historiaa. Uudet talot ovat passiivitaloja, joissa ei pröystäillä neliömäärillä eikä lämmitetä sähköllä. Ruokapöydissä ei enää mässäillä ranskalaisilla juustoilla ja brasilialaisella sisäfileellä – lautasella on yhä useammin kasviksia ja lähiruokaa. Kesämökit eivät ole talvisin lämpimiä, eikä niillä piipahdella milloin sattuu, koska polttoaine on kallista. Yhä useampi auto on sähköauto, ja nykyiset maasturit on kärrätty romutettaviksi kauan sitten. Työmatkoilla käytetään julkista liikennettä.

Kova on kaiku askelten ja marssi kohti totalitarismia näyttää vain kiihtyvän. Huomatkaa pääkirjoituksen uskonnollinen sävy: olet tehnyt syntiä ja saat vapahduksen alistumalla meidän tahtoomme. Ilmastojumalilla – eli meillä - on salattu tieto, hallussamme on oikea totuus ja katumalla pääsette synneistänne sekä lunastatte paikanne ylösnousemuksessa.

Lopputuloksena siis asumme eliittiä lukuun ottamatta jossain päällekkäin kasatuissa umpioiduissa betonisissa neukkukuutiossa järsimässä tofua. Klimatsturmabteilung-joukot partioivat kadulla koppalakeissaan valvomassa ulkonaliikkumiskieltoa. Kehä kolmosen paikkeilla on 50 metriä korkea konekivääripesäkkein varustettu betonimuuri, jonka portilla on kaareva kyltti goottilaisin kirjaimin koristeltuna: Das Klima Macht Frei.

Itsestään selvää on, että ilmastonatsien haaveissa olevaan yhteiskuntaan ei millään päästä ellei ihmisten asumismuotoa ja –paikkaa, liikkumista, ruokailua ja sanavapautta rajoiteta rajulla kädellä. Myös monipuoluedemokratia tai äänestämällä vaikuttaminen ei taida oikein esitetyssä totalitarismissa tulla kyseeseen – toki ensi vaiheessa yksilönvapauksien rajoittaminen puetaan reippaasti kiristyvän verotuksen kaavun alle - aivan kuten Pravdan pääkirjoitustoimittaja toteaa.

Vaikuttaa aika kovalta hinnalta, kun sitä vertaa siihen, että Suomen päästöjen osuus globaalisti ja merkitys on täysin mitätön. Pelkästään Saharan eteläpuolinen jatkuvasti kiihtyvä väestönkasvu pyyhkäisee Suomen säästöt pois muutamassa viikossa, puhumattakaan Kiinaan parhaillaan nousevista  sadoista uusista hiilivoimaloista. Jo toteutettujen päästökaupparatkaisuiden aiheuttama teollisuuden siirtyminen Suomesta monikymmenkertaisesti saastuttavimpiin laitoksiin Itä-Euroopaan ja Kiinaan on oma koominen lukunsa, josta ymmärrettävästi halutaan vaieta.

Suomi on EU:n metsäisin maa, joka tarkoittaa sitä, että merkittävä osa Suomen aiheuttamista päästöistä sitoutuu kasvaviin metsiin. Tätä faktaa ovat Suomen ilmastonatsit raivoisasti pyrkineet peittämään ja mitätöimään sen merkitystä ja vastustaneet viimeiseen saakka sen huomioimista missään laskelmissa. Syynä on se, että asia olisi Suomen kansantaloudelle ja suomalaisille positiivinen. Totalitarismi on saatava voimaan hinnalla millä hyvänsä.

Se, joka kuvittelee, että Pravdan pääkirjoituksen maalailema tulevaisuus on vain mieleltään pahasti järkkyneiden houreita, erehtyy. Hulluus vain tulee nimittäin vain kiihtymään. Ilmastofasistien seuraava kohde on nimittäin lemmikkieläimet.

Uusiseelantilaisen Victorian yliopiston tutkijat Robert ja Brenda Vale ovat julkaisseet tutkimuksensa kirjassa nimeltä Time to Eat the Dog. Kirjassa käydään seikkaperäisesti läpi lemmikkieläinten vaikutuksia ympäristöön ja todetaan, että etenkin koirien kuluttaman ravinnon tuottaminen on paha ekologinen rasite. Lemmikkieläimet ovat paha riesa ympäristölle – jopa paljon pahempi kuin parjatut katumaasturit.

Jostain merkillisestä syystä tuo alussa siteerattu Pravdan pääkirjoitus oli otsikoitu kuitenkin hyvin, eli vaatijoiden tulisi näyttää esimerkkiä.

Esikuvana meille kaikille ovat eniten suustaan päästörajoitusvaahtoa pärskivät ilmastonatsit, joilla härskeimmillään on perheineen kolme asuntoa kahdessa maassa, pari vapaa-ajan asuntoa ja joka sukkuloivat päivittäin lentäen Turun, Helsingin, muiden Suomen kaupunkien, Tukholman, Brysselin ja Kaakkois-Aasian välillä. 

Ilmastonatsien ilmeisesti hieman kolkuttavan omantunnon rauhoittamiseksi on perustettu järjestelmä, joka sisältää uskonnolliselle hurmosliikkeelle erittäin hyvin sopivan anekaupan. Kuva maksetusta aneesta on alla ja sen saa Finnairin lähtöselvitystiskillä lentoyhtiön bonuspisteiden merkinnän yhteydessä. Anekauppa siirtyy vuoden 2010 alusta nettiin ja järjestelmän pilotti on jo käytössä Vihreiden puoluetoimistossa Fredrikinkadulla Helsingissä.

‘Ryhdy hiilidioksidineutraaliksi – kunnon ilmastonatsi korvaa lentomatkojensa päästöt tukemalla Climate Caren työtä uusiutuvan energian puolesta.’

Kun lantti Climate Caren kassaan kilahtaa, ilmastonatsin sielu päästötaivaaseen vilahtaa.

Joskus väsyneenä sitä nauraa mitä kummallisimmille asioille. Rentouttavaa naurua edistää olennaisesti se, kun omaa pimeän huumorintajun ja en voi sille mitään, jos joku ei näe alla olevassa mitään koomista.

Minulle päivän huumoriannoksen tarjoili Keskustanuorten seuraava puheenjohtaja Antti Kurvinen. Hän maalaa Suomelle yhteiskuntapoliittista tiekarttaa vuodelle 2020 seuraavasti:

…On ymmärrettävä, mikä on oleellista ja mikä ei. Keskustanuorten on pohdittava isoja arvokysymyksiä, eikä TV-lupamaksun kaltaisia myrskyjä vesilasissa…Tämä kirjoituksemme herättää varmasti enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Se on tarkoituskin! On tärkeää kysyä ja kyseenalaistaa. On tärkeää välillä kapinoida ja etsiä. Tärkeintä on kuitenkin ottaa askelia ja joskus rohkeasti harppauksiakin. On joskus parempi kulkea väärään suuntaan kuin jähmettyä paikalleen. Liike on tärkeintä; matka on tärkeämpi kuin päämäärä…Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että emme ole yksin. Vapaan kansan suoran tien päässä ei olla yksin. Olemme yhteisö. Village.

Keskustan puheenjohtaja keskittyy ajattelussaan nautaeläinten suolikaasuihin. Loogista onkin, että nuorten puheenjohtaja maalaa asioita hieman isommalla sudilla.

Olemme tota noin sitten niiq oikein Village. Ruaa-aahh-haahh-haaaa.

Nyt kaikki mukaan ja isoilla harppauksilla kohti Villagea.

Helsinki julkisti talousarvionsa tuleville vuosille ja kaupunki varautuu ottamaan vuosina 2009–2012 lainaa 1,3 miljardia euroa. Valmistelussa on myös uusien asuinalueiden suunnittelu ja kaavoitus. Östersundomin, Kalasataman, Kruunuvuorenrannan ja Jätkäsaaren kaavoitus on meneillään.

Asia on Helsingille elintärkeä, koska asuinalueista kolme sijaitsee keskusta-alueella meren rannassa eli Suomen arvokkaimmilla tonteilla. Alueet tarjoavat loistavan mahdollisuuden kaupungille saada asukkaiksi hyviä veronmaksajia eli keskiluokkaisia lapsiperheitä.

Mitä Helsinki ja sen päättäjät aikovat sitten tehdä? Helsinki tietysti rakentaa alueista Herttoniemen kaltaisia slummeja parillesadalle tuhannelle ihmiselle. Alueille kaavoitetaan omistusasuntoja ja vuokra-asuntoja suhteella 50/50. Monikultturisessa uuskielessä tämä slummien rakentaminen kulkee muuten nimellä sosiaalinen koheesio.

Yksi tämän mokuhulluuden riemukkaimmista ilmiöistä ovat nämä hassut termit ja uudet sanat, joilla yritetään epätoivoisesti naamioida asioiden todellinen tila ja hämärtää todellisuus. Tämän maanantain röhönaurun sai aikaan mielipidekirjoitus, jossa maahanmuuttoa mainostettiin voimavaraperäiseksi.

Itsestään selvää on, että vuokratalojen uudet asukkaat tulevat olemaan luku-, kirjoitus- ja ammattitaidottomia ihmisiä Afrikasta ja Lähi-idästä. Se onkin sitten Helsingin taloudellinen loppu, koska kustannukset tulevat olemaan karmeita. Kaiken lisäksi omistusasunnoistakin ainakin lapsiperheet pakenevat pois, koska vain hullu haluaa lapsensa johonkin äläwäbälä-kouluun. Asiasta on kirjoittanut Blogistanin terävimpään kärkeen kuuluva  Kullervo jo kaksi ja puoli vuotta sitten.

Olen ollut Pajusen Jussin kanssa joskus sen verran tekemisissä, että pidän häntä harvinaisen fiksuna miehenä. Saa nähdä, kestääkö Jussin kantti ottaa asia esille. Pahaa pelkään, että ei, vaikka kaupunginjohtaja puhuukin uusista asuinalueista investointeina. Odotusarvo  on siis se, että ne vahvistaisivat Helsingin taloudellista pohjaa.

Jos kerran uusi kulttuurista rikas kaupunginosa on pakko saada Helsinkiin aikaan, se kannattaa ehdottomasti rakentaa Östersundomiin. Oman suuren osansa tuosta täysin hallitsemattomasta ja talouden tuhoavasta kaupunkirakenteen muutoksesta saa aikanaan Espoo, kun länsimetron viereen rakennettavat uudet lähiöt alkavat valmistua.

Ohessa valikoima kouluaiheista keskustelua Areenalta:

…työkaverin lapsi oli luokallaan itä-Helsingissä toinen suomalaisista lapsista. Joutuivat systemaattisen kiusaamisen kohteeksi kansalaisuutensa vuoksi, vanhemmat ottivat lapsen pois, ja siirsivät toiseen kouluun.

Yksinkertaisesti suomalaiset lapset joutuvat sellaiseen myllytykseen noissa kouluissa, ettei ole ainakaan omia muksuja syytä pitää siellä. Tuo oli myös eräs syy koulun vaihtoon…

Oppitunnit olivat kuulemma koulunkäynnin irvikuvia, eikä opetuksesta tullut mitään, koska aina ristiriidan tullen oppilaat menettivät kyvyn ymmärtää opettajan suomea ja tekivät mitä lystäsivät.

Thorssilaisilla on pakko olla joku business tässä taustalla muuten tätä käytöstä ja varsinkin heidän perustelujaan ei voi käsittää, mm Thors on kuitenkin tietoinen muiden maiden tapahtumista koska on sentään juristi ja lukutaitoinen.

“Nyt pelätäänkin, että koulujen eriarvoistuminen vie pohjan suomalaisten oppimistuloksilta. Monikulttuurisen koulun rehtori (Rehtori ei halua omaa tai koulunsa nimeä julki, sillä koulu kärsii jo negatiivisesta julkisuudesta eikä rehtori halua lisätä sen määrää. Buahhaahhhaaa-haahhhaaa….) uskoo kuitenkin, että myös heillä on tulevaisuus: Osa suomalaisista ymmärtää sen, että tämmöisessä koulussa on arvoja, joita täällä opiskelemalla saa, jos jostain sitten jääkin pois.” Löisi sitten faktat tiskiin, mitä sellaisia arvoja mamu-koulussa saa että kannattaa tinkiä vaikka lapsen lukutaidosta tai mielenterveydestä?

Suurmiehet ovat monilahjakkaina ihmisinä yleensä myös verbaalisesti erittäin kyvykkäitä. He pystyvät kristallisoimaan näkemyksensä, visionsa ja tahtonsa muutaman sanan mittaisiksi lauseiksi, jotka jäävät elämään ihmiskunnan kollektiiviseen tajuntaan.

Esimerkkejä näistä historiaan jääneistä sitaateista ovat vaikkapa seuraavat:

Martin Luther King: I Have a Dream…

Albert Eistein: En tiedä, millä aseilla kolmas maailmansota soditaan, mutta neljäs maailmansota tullaan sotimaan kepeillä ja kivillä.

Winston Churchill: Puolustamme saartamme uhreista riippumatta. Taistelemme rannoilla, taistelemme maihinnousupaikoilla, taistelemme pelloilla ja kaduilla, taistelemme kukkuloilla; emme koskaan antaudu.

Itse olen pitänyt nykyistä Suomen hallitusta maamme historian tuhoisimpana ja kyvyiltään sellaisena, joka tuskin pystyisi yhdessä edes vessanpyttyä huuhtelemaan.

Viisauden alku on myöntää virheensä ja nyt täytyy tunnustaa avoimesti, että olen ollut väärässä. Hetken, jolloin asian tajusin, muistan varmaan loppuikäni. Torstaina 15.10.2009 kuuntelin puolella korvalla kotimatkalla iltauutisia, jossa haastateltiin pääministeri Matti Vanhasta. Haastattelu iski tajuntaan kuin sähköisku ja ymmärsin kuuntelevani historiallisia sanoja.

Matti Vanhanen osoitti haastattelussa hämmästyttävän viiltävää älykkyyttä, kaukonäköisyyttä, viisautta ja näkemystä, johon vain harva pystyy.

Sitaatti, joka sinetöi Matti Vanhasen johtajuuden, pelkistää hänen mykistävän kyvykkyytensä, sytyttää suomalaisille tulevaisuuden soihdun ja ankkuroi hänet Suomen historiaan sen yhtenä suurimmista valtiomiehistä näinä Suomen historian vaikeina murroshetkinä, kuuluu seuraavasti.

Hiljentykää suurmiehen edessä.

Matti Vanhanen: Meidän on ymmärrettävä, että lehmät aiheuttavat päästöjä.