Kansainvaellus ja talous

Ruotsista kuuluu kummia, mikä ei tietenkään ole mikään ihme – maahan on mennyt kollektiivisesti ja infernaalisesti järjiltään jo kauan sitten. Ruotsalaiset ovat laskeneet, että yhden luokan maahanmuuttajat eli pakolaiset ovat kannattava bisnes, koska kunta saa valtiolta kutakin pakolaista kohti avustuksia. Ensimmäinen kysymys on tietysti, että mistä valtion kassa täyttyy? Toinen kysymys on varmaan se, että ilmeisesti Åstorpilaiset eivät maksa valtiolle veroja lainkaan?

Eivät ainoastaan ruotsalaiset ole menettäneet järkensä lisäksi myös laskutaitoaan. Suomen tutkivan journalismin päälinnake Pravda laski samankaltaisella metodilla maahanmuuttajan tuovan 350 000 €uron säästöt Suomelle henkeä kohti. Kaikentyyppisiä maahanmuuttajia on Ruotsissa arviolta noin miljoona. Pravda-metodilla laskettuna summaksi saadaan 350 miljardia €uroa eli yli kaksinkertainen Suomen bruttokansantuotteeseen verrattuna.

Hallitsemattoman maahanmuuton yksi käytetyimmistä perusteluista on sen väitetty piristävä vaikutus talouteen. Verrataanpa Ruotsia ja Suomea. Vuonna 1970 Ruotsin BKT asukasta kohti oli 30 % suurempi kuin Suomen. Tällä hetkellä ja Ruotsissa harjoitetun hallitsemattoman maahanmuuttopolitiikan jälkeen eroa ei ole.

Ruotsi taantuu kasvavan elätettävien joukon aiheuttamasta rasituksesta. Ennustaminen on hauskaa. Tällä hetkellä Ruotsin valtionvelka on noin 50 % BKT:sta ja Suomessa vastaava luku on 39. Ennustan, että Ruotsissa tuo luku on viiden vuoden kuluttua vähintään 80 %. Tämä johtuu alla viitattujen tutkimusten johtopäätösten ja alkavan taantuman yhteisvaikutuksesta.  Tämän lisäksi on selvää, että jo alkanut nuoren, osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman pako Ruotsista kiihtyy. Tämän vaikuttaa lähivuosina kiristyvän verotuksen lisäksi jatkuvasti lisääntyvä väkivalta ja turvattomuus. Ruotsi haluaa muuttua Lähi-idäksi ja niin saammekin jo lukea joka päivä uutisia, joiden mukaan tavoite alkaa olla saavutettu.

Maahanmuuton taloudellisia vaikutuksia on tutkittu valtavasti ja tietoa on saatavissa eri muodoissaan lähes rajattomasti. Lienee yksiselitteisen selvää, että Suomen vertaaminen esimerkiksi Uuteen Seelantiin on metodimielessä järjetöntä, koska vertailtavuus katoaa. Ensinnäkin Suomen ja Uuden Seelannin (tai vastaavan maan) talouselämän rakenne on erilainen ja maahanmuuton kriteerit ovat hyvin erilaisia. Uusi Seelanti valikoi maahanmuuttajat heidän taitojensa ja osaamisensa pohjalta. Tätähän Suomessa ei taas tehdä. 

Vertailtavat maat tulee siis valita suunnilleen samanlaisen talouselämän rakenteen ja samantyyppisen maahanmuuton pohjalta. Suomessa ollaan vastoin kaikkia muita Länsi-Euroopan maita vapauttamassa maahanmuuttoa merkittävästi ja tämä helpottaa huomattavasti vertailumaiden valintaa. Ne ovat Ruotsi, Norja ja Tanska, joiden maahanmuutto on ollut (ei ole enää, koska virheistä on opittu) suhteellisen vapaata ja joiden talouselämän rakenne ja sitä säätelevä lainsäädäntö muistuttaa hyvin paljon Suomea. Ainoa merkittävä poikkeus on Norjan suuri öljyvaranto ja sen luoma Norjan kansallisvarallisuus. 

Koomisinta tässä on se, että tutkimuksia aiheesta on kymmeniä tuhansia ja niitä tehdään jatkuvasti lisää. Olisin voinut sanoa lopputulokset ilman yhtään tutkimusta. Ammattitaitoinen ja kulttuuriltaan lähellä kohdemaata oleva maahanmuuttaja on kohdemaalle taloudellisilta vaikutukseltaan positiivinen. Jos asia on päinvastoin, on vaikutus negatiivinen. Mikä tässä on niin vaikeaa? Linkit alla ja lyhyt referaatti yhteenvedosta. 

Ruotsi: ‘The foreign-born population in Sweden has, in general, a very low level of employment, which means that they are dependent on the welfare system to a high extent. It also means that they are paying a low amount of taxes in proportion to the amount of welfare benefits they receive. This development has aggravated during recent decades due to the fact that the previous labourmarket immigration has been replaced by the immigration of refugees and relatives. Many of the immigrants who have managed to get a job have often been forced to take on the heaviest and the most dangerous tasks, which mean that immigrants also have a high rate of early retirement (Rauhut 2002). The employment situation was very different during the 1950s and 1960s. At that time, immigrants had a higher level of employment than the native population due to the fact that immigration consisted of labour market immigrants with skills that were greatly in demand (Ekberg 1992).  About 60% of Iranians and Chileans, 82% of Bosnians and 100% of Somalians in Stockholm lived on welfare in the mid-1990s (SOU1996:151). (It should be noted that the majority of the Bosnian and Somali refugees were newly arrived in the mid-1990s). The figures show that there is a significant difference between different immigrant groups, with regard to dependence on the welfare system and, in particular, unemployment insurance, labour market benefit, early retirement pensions and social security assistance (Hammarstedt 2001).  In order to qualify for unemployment insurance, it is necessary to have a paying job and the size of the compensation depends on the salary level. This meansthat many immigrants are not qualified for this type of insurance, especially if they have arrived recently in Sweden, meaning that they are forced to rely on the labour market benefit instead. This also means that immigrants are over-represented among the beneficiaries of labour market benefit and that they are under-represented among the beneficiaries of unemployment insurance. Immigrants from Turkey, Yugoslavia and Greece are over-represented as recipients of early retirement pensions, which is consistent with the fact that many of these immigrants have had heavy and dangerous manufacturing jobs (SOU 2004:21). Women also tend to be over-represented as recipients of early retirement pensions. Immigrants from non-European countries are also over-represented as recipients of social assistance, often due to the fact that they are refugees or relatives of refugees who have not been able to enter working life in the same way as earlier groups of labour market immigrants managed to do (Hammarstedt).

Norja ”Länsimaisista ihmisistä kahdeksan vuoden maassa oleskelun jälkeen 16 % eli sosiaaliturvalla. Pakolaisstatuksella saapuneista ihmisistä sosiaaliturvalla eli kolmen vuoden jälkeen 63 % ja kahdeksan vuoden jälkeen 55 %. Ei-länsimaista saapuneista ihmisistä kolmen vuoden jälkeen yhteiskunta elätti 58 %:ia ja kahdeksan vuoden jälkeen 39 %:ia.” 

Tanska”The static impact on public sector revenue and expenditures is estimated to be on the level of -82.000 DKK as an average amount per immigrant or refugee from non-OECD countries. The total net contribution from this group of immigrants is estimated to be -11.3 mia DKK corresponding to 1.2 per cent of GNP in 1995. The average net contribution is declining with the duration of residence in Denmark, but is still negative for those with more than 10 years of residence.”

Mainokset
Published in: on tammikuu 25, 2008 at 5:30 pm  Jätä kommentti  

The URI to TrackBack this entry is: https://octavius1.wordpress.com/2008/01/25/kansainvaellus-ja-talous/trackback/

RSS feed for comments on this post.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: