Riitta Kemppainen-Koivisto, yhteisöpedagogi (AMK) ja kansainvälisyyskasvatuksen koordinaattori on entinen Suomen pakolaisavun pääsihteeri ja verovaroja ammatikseen kuluttava Suomen hämmentävän nopeasti nousseen monikulttuurikoneiston yksi näkyvimpiä hahmoja.
Riitta haluaa avata keskustelua monikulttuurista, ja nykyisen keskustelun suurin puute Riitan mielestä on sen ongelmalähtöisyys. Keskustelualustan tarjoaa luonnollisesti Pravda. Keinoina monikulttuurisuuskeskustelun kehittämiseen Riitta listaa seuraavia asioita:
- Meidän tulee pikkuhiljaa luopua monikulttuurisuus-käsitteen käytöstä tai ainakin luopumaan piirakan leipomisesta ja siirtymään katsomaan kaleidoskoopin läpi. Näin näkisimme alati vaihtuvia tilanteita, ja sitä kautta oppisimme käsittelemään ja ymmärtämään jatkuvaa muutosta.
- Kaleidoskoopin läpi katsominen voisi auttaa ymmärtämään monikulttuurisuuden sijaan moninaisuutta. Moninaisuus on laajempaa eri kulttuurien liikettä, jossa kietoutuvat yhteen etnisyys, sukupuolinen suuntautuminen, eri uskonnot ja sukupuolet.
- Mutta kaleidoskooppi ohjaa vahvistamaan uutta kulttuurista identiteettiämme. Se tapahtuu tunnustamalla yhtenäiskulttuurin muuttuminen – verkkoja kutoen, rihmastoja rakentaen.
Otetaan vertailuun toinen vastaava analyysi:
- Tilastot osoittavat, että etnosentrisen ajattelun ja nykymaailmassa merkityksettömäksi käyneen kansallisvaltioidentiteetin uudelleenarviointi kuvailee runsain määrin esiintyvää suurpiirteisyyttä sekä rauhattomuutta.
- Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta monikulttuuriseen kasvatukseen sitoutuminen globaalisti kulttuurisen diversiteetin ongelman ymmärtämiseksi noudattaa epäilemättä ideatasolla organisaation sisäisiä ratkaisumalleja.
- Kaikesta huolimatta monimuotoisuuden hahmottaminen monietnisenä voimavarana todistaa oikeaksi liian vähäisiä tuotannollisia resursseja. Keskeiset ideologiset periaatteet osoittavat, että positiivisen diskriminaation käsittäminen monikulttuurisen työyhteisön voimavarana ennakoi osaltaan organisaatiossa toimivien vastuunalaista asennetta.
Molemmat analyysit ovat suunnilleen yhtä pitkiä ja sisällöltään hyvin samantasoisia, ehkä jälkimmäisessä on jollain tavalla hieman enemmän järkeä. Jälkimmäinen teksti on tuotettu puppulausegeneraattorilla ottamalla sieltä neljä ensimmäisenä tullutta lausetta.
Mutta hiljentykää hetki ja ajatelkaa. Riitta Kemppainen-Koivisto on elävä ihminen, yhteiskunnan varoilla koulutettu ammattikoulun käynyt ja yhteiskunnalla töissä. Hän varmaan osaa käydä vessassa, syödä, pukea vaatteet ja käyttäytyä päällisin puolin aivan kuten normaali ihminen.
Silti hän istunut varmaan tuntikausia näppäimistön ääressä ja saanut pökellettyä tuollaisen kirjoitelman, jossa horistaan jotain monikulttuurista, kaleidoskoopeista ja rihmastoista. Muistakaa sitten, että Suomeen kovaa vauhtia nousevat Paskastanian slummit ovat rihmastoja, jotka vahvistavat uutta kulttuurista identiteettiämme.
Voi saatana – mistä näitä sikiää?
Octaviuksen ajatuksia 
”Meidän tulee pikkuhiljaa luopua monikulttuurisuus-käsitteen käytöstä”
– Jaahas… Uusi versio newspeakin sanakirjasta on siis jo tekeillä:)
Molemmat analyysit ovat suunnilleen yhtä pitkiä ja sisällöltään hyvin samantasoisia, ehkä jälkimmäisessä on jollain tavalla hieman enemmän järkeä.
Näin todella on. Luin kaikki pallukat huolella ajatuksen kanssa kirjoittamassasi järjestyksessä ja kuvittelin ymmärtäväni jälkimmäisistä enemmän. Puppugeneraattoripaljastus tuli sitten yllätyksenä.
Sanotaanko näin, että vaikka kannatankin ehdotusta keskustelun avaamisesta monikulttuurista, tällaisen keskustelijan kanssa se olisi mahdotonta. Keskustelussa ei olisi edes sen vertaa tolkkua kuin teologiassa. Myöskään tarjottu keskustelualusta ei herätä luottamusta eikä motivaatiota.
Kannatuskommentti;
Tämä blogi on tulessa. Loistojuttuja.
Nuo rihmastot ja kaleidoskoopit vaikuttivat julkijärjettömiltä. Puppusanageneraattorilla tuotettu teksti tuntui yhtä todelta ellei todemmalta.
Jos kaleidoskooppi-puppu otetaan todesta päättäjien keskuudessa, niin se merkitsee, että päättäjät eivät ymmärrä aiheesta yhtään mitään ja tuumivat, että kaiketi Riita puhuu viisaita ja parasta olla hänen kanssaan samaa mieltä.
Saapa nähdä, jos joku keksii hyödyntää Riitta-ilmiötä. Esimerkiksi Hesariin voisi tarjota mokumyönteistä puppulausegeneraattorilla tehtyä kirjoitusta. Tietysti omalla nimellään kirjoittaen.
Ja kun ensimmäinen puppujuttu mennyt läpi, ei muuta kuin uutta kirjoitusta lehtiin.
Tämän jälkeen ovet voivat aueta tiedostavin piireihin. Ja sitten vain johonkin seminaariin rohkeasti mukaan. Sinne voi viedä puppuesitelmän ja näyttäää yleisölle puppukalvoja. Luonnollisesti pitäisi pystyä vastaamaan myös kysymyksiin. Kunniaksi olisi, jos voi käyttää ennalta laadittuja puppuvastauksia.
Ja kun nyt ura on auennut monikulttuurin puolestapuhujana, niin seuraava askel on kirja. Puppua tietysti. Kyllä sillä joku kirjallisuuspalkinto lohkeaa. Välitavoitteena tietysti on päästä pitämään puppujuhlapuheita. Ehdoton tavoite on, että pääsee samaan kuvaan Tarja Halosen ja johtavien monikultturistien kanssa. Sitten joskus, siis kun on saanut hyvän viran sisäasiainministeriöstä, 6000-7000 euroa kuussa, ja nauttinut puppuelämästään maahanmuuttoneuvoksena, pääsee vihdoin YK:hon pitämään puhetta. Tässä pisteessä sitten voi paljastaa, että koko ura perustui pupulle.
Kenellä pokka kestää tällaisen pilan läpivientiin. Tämä voisi toimiakin.
Universaalista näkökulmasta katsoen kiitos hyvä kirjoitus todistaa oikeaksi hiusten halkomiseksi osoitettua
Perskeles, näppäsin ”submit comment” näppäintä ennenkuin oli kommenttini valmis. Olin siis tekemässä puppulausegeneraattorilla kiitosta hyvästä kirjoituksesta. No, ilman puppua: kiitos hyvästä kirjoituksesta.
Juha: pidän tuosta vertauksesta teologiaan, koska yhteys on mitä ilmeisin. Uskonnoissa on tosin yleensä metafyysisen tarinan lisäksi se aito tunnustus, että kyse on ’vain’ uskosta.
Acc: loistoidis. Itse nauratin itseäni ja kavereita laittamalla puppulausegeneraattorilla joskus viestejä Pravdan keskusteluun. Kaikki menivät läpi ja jotkut ääliöt vielä kommentoivat niitä. Huvinsa kullakin.
Jos olisin täysin taloudellisesti riippumaton, voisin vetää tuon käytännön pilan läpi. Pokka kestäisi kyllä, eikä suureksi moku-guruksi tuleminen paljon vaatisi. Se pitäisi vaan lopettaa tyylikkäästi siten, että jossain suorassa lähetyksessä paljastaisi koko jutun, heittäisi Halosen antamat kunniamerkit tiskiin ja lakonisesti toteaisi, että paskaa on puhuttu koko ajan ja olette muuten aivan uskomattoman tyhmiä… Saisi ainakin 15 min julkisuuden ja paljon vihamiehiä.
Dr: kiitos, yritän pysyä nöyränä.
Luin muuten uudestaan nyt illan kähmässä tuon Riitan pökellyksen ja vaimo ihmettelee, että mitä ihmettä hohotan täällä keittiössä…
”Riitta haluaa avata keskustella monikulttuurista”
Lauselapsus muuten erittäin hyvään kirjoitukseen. 🙂
Unohdin kiinnittää nelipistevyöt ja putosin tuolilta tätä lukiessa. Toisaalta ei saisi nauraa, koska asiahan on vakava, mutta jos joku jossakin vielä epäilee Pahkasian tarpeettomuutta nykyaikana, niin vastaukseksi riittää linkki tähän bloggaukseen.
Ritun juttu kaleidoskoopeista ja rihmastoista tuo mieleen gonokokkien rihmastojen katsomisen mikroskoopin läpi. Ei sillä, että itse olisin ikinä tippurinäytettä zoomaillut.
Ja tuo terminmuutos monikulttuuri -> moninaisuus on jo netsien toimesta ennustettu aikoja sitten. Mutta kuka keksii ensimmäisenä, mikä on seuraava käyttöön otettava termi sen jälkeen, kun moninaisuuskin alkaa tarkoittaa PASKAA.
Tuo Riitan teksti kuullostaa kasvatustieteellisen oppikirjan tekstiltä. Kun sisältö on ohutta tai olematonta niin siitä saadaan älykkään oloista naamioimalla se käsittämättömäksi sanahelinäksi, jota ei ymmärrä yhdellä tai kahdella lukemalla ja kun se lopulta aukeaa, sen voi pukea kolmesanaiseen virkkeeseen. Tämä on hyvin yleistä yliopistoissa niissä aineissa, joissa substanssi on olematonta.
Kiitokset kirjoittajalle, toivoisin kirjoituksillesi laajempaakin levikkiä. Saako noita kirjoituksiasi linkittää esimerkiksi keskustelupalstoille.
Hajalla: käsittääkseni kasvatustieteen oppikirjassa on edes jotain sisältöä. Riitan pökeltämässä rihmastossa ei ole yhtään mitään. Ei sitten niin mitään.
Greypower: kiitoksia, tekstiä saa lainata (lähteen mainiten) ja linkittää aivan vapaasti. Jopa toivon sitä.
(Itse en ole itseäni linkittänyt minnekään muualle kuin Halla-ahon vieraskirjaan ja muutamaan blogiin, mutta joku laittaa aina välillä kyllä linkin tähänkin.)
[…] on tietenkin tunneälykkäitten naaraitten horos- tai kaleidoskoopista löytämästä lasikatosta. Lihaa syövänä, valkoihoisena, kristittynä heteromiehenä en […]
Tähän sopii taas se vanha tarina pirusta joka keritsi sikaa: paljon porua, vähän villoja. Tuotetaan valtavat määrät käsittämätöntä puppua mutta ei todellisuudessa sanota yhtään mitään. Liian monet (äänestäjät)menevät tähän ansaan. Tuolla tavalla syntyy niitä johtavia poliitikoita ja virkamiehiä maahanmuutto- ja monikulttuuriklusterin palvelukseen.
Ave,
Kerrassaan mainio kirjoitus jälleen kerran, kuten kommenttien määrästä voi päätellä.
Ei tämän lähiövalaan pupputekstissä ole sinänsä mitään uutta, paskaa suolletaan niin paljon ulos kaikista paskatuuteista, että se alkaa todella tuntumaan siltä ”oikealta” todellisuudelta hellikki tasalatvan maailmankäsityksessä, näin vaan on ja toimii.
Mutta pirun vaarallista se on, koska valhe on nyt kansan suussa ja päässä, ja se ei kovin helpolla sieltä lähde. Onneksi on meitä harvoja vielä, jotka seurataan blogeja ja onneksi on teitä arvon kirjoittajat, jotka kirjotatte sinne asiaa!
Jotain tarttis kansa tehdä…
-P-
Sattumalta huomasin, että uusimmassa Nykypäivässä 5.12. (nro 46/2008) Riitta Kemppainen-Koivosto kommentoi jotain bloggaajista, joiden mielestä hän lukee ”Pravdaa” ja kirjoittaa ”puppugeneraattorilla tuotettua tekstiä”. Termi kuulosti sen verran tutulta, että olin sen jossain netissä nähnytkin, ja täältähän se löytyi.
Katsotaan, josko jossain vaiheessa saisi kirjoituksen skannauksena nettiin. Kannattaa huomata, että Nykypäivä julkaisee netissä vain osan paperiversioon tulleista mielipideteksteistä.
Toivottavasti Riitta ei järkyttynyt liikaa siitä, että joku oli oikeasti lukenut hänen kirjoituksensa ja yrittänyt sen ymmärtää.
Kenties se havainto kannustaa häntä miettimään seuraavan kerran viestinsä sisältöä.
Jos Octavius on Nykypäivässä, niin silloin Homma^^^. Olenkin ihmetellyt, kun lukijamäärä kasvaa vain koko ajan.
Ei ollut ”Octaviusta” nimeltä mainittu, mutta aika ilmiselvä viittaus siinä oli muun moku-hörhöilyn seassa.
Skannus löytyy nyt tästä osoitteesta.
Kiitän ja kumarran Tarkkailija.
Kommenteissa seikkailevien, toki salanimellä esiintyvien, sisulaisten kommentit ovat siitä huvittavia, että väittämällä kaikkea ”paskaksi” jne. he itse alentavat kommenttinsa paskan tasolle. He nimittäin eivät tuo keskusteluun uutta näkökulmaa, tyytyvät vain toteamaan sen paskan.
Sisulaisten kyvyttömyys sietää *minkäänlaista* kritiikkiä on jo tuttu: kun tähän lisätään vainoharhaisuus, he eivät kestä mitään mielipiteitä sillä he kuvittelevat että kaikki mielipiteet ovatkin itse asiassa kritiikkiä heitä kohtaan.
Toisaalta, mikäli oma maailmankäsitys on täysin pielessä, silloinhan jokainen täysjärkinen mielipide on ristiriidassa tämän maailmankuvan kanssa, se on siis kritiikkiä sisulaisen maailmankuvaan, joka koostuu tiedon ja terveiden havaintojen puutteessa vainoharhoista, marttyyrinkuurun etsimisestä ja täydellisestä kyvyttömyydestä myöntää, että kun kaikkea tekee mieli kutsua ”paskaksi”, silloin sonta onkin – omassa mielessä, joka kääntää kaiken paskaksi 🙂