Pallollamme elävistä noin 35 koiraeläimestä harmaakettu on mielestäni omalla tavallaan naalin lisäksi kiehtovin. Se nimittäin on ainoa koiraeläin, joka osaa kiipeillä puissa.
Suuri yksittäinen tekijä sen kiehtovuudesta minulle ovat sen kuusi alalajia, jotka elävät Kalifornian edustan saarilla, paratiisissa, jota harva tuntee. Saaret tottelevat nimiä San Miguel, San Nicholas, Santa Cruz, San Clemente, Santa Catalina ja Santa Rosa.
Ihmisillä on yleensä unelmia ja kai tämä on sellaiseksi jossain määrin outo. Joku unelmoi lottovoitosta, minä taas siitä, että seuraan tuon ketun elämää pimeässä yössä ja häikäisevässä päivässä muutaman vuorokauden toisella puolella maapalloa. Ehkä ero onkin siinä, että olen kyllä unelmani pyrkinyt myös toteuttamaan.
Suosittelen samaa asennetta myös blogin lukijoille, sillä elämä on nyt.
Octaviuksen ajatuksia 
Minulla oli unelmana hiihtää retkikunnassa Huippuvuorilla. Nyt uudet unelmat sillä saralla hakevat muotoaan, kun matka on jo yli puoli vuotta takana. Unelmiensa toteuttaminen palkitsee.
Rakastan myöhäissyksyn merta, sen synkkyyttä ja peräänantamattomuutta, pakenen sinne unelmoimaan.
Kiva unelma sinulla.
Unelmat on hyvä pitää sen verta realistisina, että niitä on mahdollisuus edes osittain toteuttaa, sillä kuten sanoit, elämä on lyhyt. Sitten kiikkustuolissa, liki liikkumiskyvyttömänä on turha enää voivotella miksen tehnyt sitä ja tätä.
Luonnosta sen verta, että itse olen viehtynyt harakoihin. Niiden äly ja keksiliäisyys on vaan jotenkin mieltä piristävää. Ruokin talvisin lintuja semmosella verkosta tehdyllä pötköllä johon menee kuusi talipalloa. On lysti seurata kuinka harakkapariskunta hoitaa syömisen siitä. Ne kun eivät pysty kynsineen siihen ripustautumaan.
Vuorotellen ne siipiään räpytellen pysyvät hetken pallojen luonna ja nokkivat einestä maahan missä toinen syö. Sitten vuoronvaihto. Yhteispelillä, uros ja naaras – olisi oppimista monilla ihmisilläkin.
Se on juuri näin. Unelmat kannattaa valita niin, että ne voi toteuttaa.
Mielellään niin, että se vaatii kovaa työtä ja jollain tasolla äärirajoille venymistä. Ja sitten töihin.
Vaikka olen hardcore luonnontiedeuskovainen, uskon siihen, että unelma alkaa toteuttaa itse itseään. Ilmeisesti ihminen alkaa tehdä valintoja ja toimia vaikka tiedostamattaan siihen suuntaan.
Tämä nyt ei taas liity harmaakettuihin, mutta naurattaa tuo tänään 12.11.2009 Uudessa Suomessa uutisoitu pesämasa:
Vanhanen muistuttaa, että maahanmuutolla voi vaikuttaa huoltosuhteeseen vain pieniltä osin. Hän toivoo kuulevansa valtaväestöltä maltillisia mielipiteitä maahanmuutosta.
Alkuvuonna mr. ruusunen vielä muisti asian näin:
Pääministeri toivoo myös, etteivät poliitikot kuvaa maahanmuuttoa uhaksi, vaan mahdollisuudeksi ja välttämättömyydeksikin väestöltään vanhenevassa Suomessa. Puheet esimerkiksi hallitsemattomista siirtolaisvirroista on Vanhasen mukaan lopetettava.
Sitten siteeraus Sodoma korporaation ylpeydestä, Pravdasta:
Kotimaisten kysymyksenasettelujen ylemmyyttä pidetään monilla tieteenaloilla itsestään selvinä, väittää historiantutkija Markku Ruotsila. Hänen mielestään ainakin humanistisella alalla oma tieteellinen sanoma alistetaan liian usein etnisille ja poliittisille ennakko-oletuksille.
”Suomalaisen tieteen näkökulma on etnosentrinen”, pohtii monikulttuurisuusasiantuntija Umayya Abu-Hanna.
Ei tässä voi kuin itkeä itsensä uneen, kun tangomestari Antti ”Anal” Kaikkonenkin pääsee – taas kerran – julkisuuden valokeilaan selittelemään kokouspalkkioittensa kertymistä:
Minä itse asiassa kyllä sitten kiersin kaukaa niitä kokouksia…
Jotta koomisuus asettuisi uudelle, universumia kiertävälle radalleen, pesämuna opettaa meille tavallisille tasamaantallaajille, miten valtiontaloutta oikein justeerataan:
Hallitus paikkaa ensi vuoden budjettia arvioimalla verotuloja ennakoitua suuremmiksi.
Ei perkele, tuo Pompeius tänne se Parabellumisi. Tää on nyt nähty.
Tuosta taloudesta sen verran, että kyllä noiden puolueiden puheenjohtajien kannanotot olivat masentavaa luettavaa.
Veroja korotetaan, palveluita ylläpidetään ja lainaa otetaan. Kellään ei ollut mitään näkemystä miten helvetin tavalla tästä julkisen talouden koko ajan kiihtyvästä kierteestä päästäisiin kuiville. Ei mitään. Nix, nolla, zero. Tabula rasa.