Irti oravanpyörästä?

Suomen päättäjät ovat syvällä rintaäänellä vaatimassa työurien pidentämistä. Vaatimus on näinä aikoina kohtuullisen absurdi, koska eläkeikää lähestyviä painostetaan työttömyyseläkeputkeen ja opinnoista valmistuvat kirjautuvat suoraan kortistoon.

Lisäksi olen ollut havaitsevinani, että halu loikata oravanpyörästä on ollut lisääntymään päin. Pikalounas, pikakahvi, pikatie, laajakaista, pikalaina, pikadieetti, yhä nopeammin kaikki minulle heti nyt –elämäntyyli on alkanut arveluttaa yhä useampaa. Loikkareista olen löytänyt seuraavia ryhmiä.

Perinteiset reppumatkaajat.

Edellisestä työpaikasta kolmekymppinen korkeakoulutettu nainen häipyi Thaimaan ja Laosin suuntaan. Kertoi tekevänsä pientä keikkaa rantabaareissa ja tuttunsa sukelluskoulussa. Eläminen maksaa alle viisi euroa päivä.

Toinen kaveri siirtyi vaeltamaan Intiaan ja Himalajalle. Rahoituksen hän tekee keikkatöillä ikkunanpesijänä kun kerran vuorikiipeily on hanskassa.

Keski-ikäiset maalle- tai maastamuuttajat.

Monella on haaveissa oma puutarha, rauhallista oleilua, mahdollisesti osa-aikaeläke tai parhaassa tapauksessa jokin etätyösysteemi.

Osakkeilla puolivaurastunut hyvä tuttava sai järjestettyä itselleen osa-aikatyön ja viettää nykyisin puolet ajastaan käytännössä erakkona kalastamalla ja tekemällä metsänhoitotöitä.

Eräs kuuttakymmentä lähestyvä kaveri tuli pyytämään irtisanomista. Maratoonarin kunnossa olevalla miehellä oli lainat maksettu ja hän aikoi viettää puolet vuodessa reppumatkaajana Kaukoidän ja Keski-Amerikan suunnassa ja puolet vuodesta kesämökillä.

Peräkammarin pojat 

Maalla elää lukuisa määrä nuorehkoja miehiä, jotka vastoin yleistä käsitystä eivät todellakaan ole mitään tampioita. Osalla on perhe. He ovat useassa tapauksessa käyneet asumassa kaupungin derkkulähiössä ja todenneet, ettei kanikoppieläminen ole heitä varten. He elättävät itsensä satunnaisilla pätkätöillä. Metsänhoitoa, maansiirtoa, rakentamista, marjanviljelyä, jaksottaisia työkeikkoja kauemmaksi jne. tilanteen mukaan, mutta vapaa-aikaa heillä on uraputkessa pinkoviin verrattuna moninkertaisesti. Eläminen maalla on lisäksi halpaa, elinkustannukset ovat ehkä noin viidesosa Helsingin vastaavista. Perintönä saatu omakotitalo, omasta metsästä hankitut polttopuut, puolikas hirveä pakastimessa ja puutarha, niin rahaa ei juuri kulu kuin harrasteisiin ja matkailuun.

Juttelin hirvimetsällä tarkemmin yhden kaverin kanssa. Hieman minulla suu loksahti auki, kun hän kertoi  harrastavansa sijoittamista ja istuvansa muhkean osakesalkun päällä. Salaisuus on juuri tuo elinkustannusten halpuus.

Oma lukunsa ovat taas romantikot.

Tunnetuin heistä eli herra nimeltään Lasse Nordlund on elänyt Pohjois-Karjalassa kymmenisen vuotta jo miltei täydessä omavaraistaloudessa. Kunnioitettava suoritus, taitaisi vain olla monelle kova pala syödä lanttukeittoa päivästä toiseen, käyttää rahkasammalta vessapaperina tai pukeutua virtsaliotuksella pehmennettyihin nahkavaatteisiin.

Muualla maailmassa hard-core-köyhäily on jo ainakin osittainen muoti-ilmiö, mutta se voi vaatia asumista luolassa.

Niin tai näin, yhä useampi miettii seuraavaa.

Päiväkoti, koulu, lukio, (armeija), opinnot, työpaikka, avioliitto, asunto, lisää opintoja, kaksi lasta, auto, isompi asunto, toinen auto, (avioero), kesämökki ja hautaan. Siinäkö se olikin?

Työurana raatamista puoli vuosisataa aivoverenvuodon partaalla työssä, jonka tuloksilla ei kuukauden jälkeen ole merkitystä, ja kaikki siksi, että saa kaiken Vantaan lepikossa kököttävälle savipellolle rakennettuun neukkurivariin viereisestä ostoshelvetistä kasatun romumäärän maksettua juuri ennen kuolemaa.

Tarjolla onnellista elämää erikoistarjouksessa?

Advertisements
Published in: on marraskuu 17, 2009 at 4:11 pm  Comments (17)  

The URI to TrackBack this entry is: https://octavius1.wordpress.com/2009/11/17/irti-oravanpyorasta/trackback/

RSS feed for comments on this post.

17 kommenttiaJätä kommentti

  1. Juu downsizingia meilläkin harrastetaan, olemme keski-ikäinen pariskunta joka on ns. ”heivannut työt” ja elää maalla niukasti mutta ilman lainoja eikä tarvitse enää palvella ketään. Siitä ja yleisestä stressistä saimme todella tarpeeksemme Ruotsin pk-seudulla. Onneksi saimme yllättäen aika ison voiton talopahasestamme, vaikka pankki ja verokarhu siitäkin lohkaisivat mojovan osan. Pystyimme kuitenkin ostamaan maalta uuden kämpän velatta. Ihanaa.

    Internetistä tosin en luopuisi sitten millään.

  2. Ave,
    Kiitos hyvästä maanpinnalle palauttavasta kirjoituksesta, jälleen kerran!

    Näin se on. Kysyit lopussa viiltävän osuvasti, että siinäkö se elämä olikin?!
    On tässä täälläkin kaikenlaisia ajatuksia tullut päähän, ja haaveita on, monenlaisia.

    Jotenkin olen alkanut haaveilla jostain todella paljon kauempana olevasta, kuin maaseudusta täällä härmässä.
    Ja juuri siksi, että tämä maa nussitaan juuri nyt täysin vituiksi, kiitos tämän tuhohallituksen ja kaiken muun markkinapaskan.

    Eikös juuri eilen ollut hyysärissä sivun paskajuttu, että suomi ottaa LISÄÄ tuhansia somaleja…
    ..suomi siis ottaa lisää tuhansia somppuja… saatana, miksi????

    Pakko täältä on lähteä, ihminen voi todella olla paljon onnellisempi muualla kuin tässä neekereillä pakkomaustetussa verohelvetissä.
    Siispä katse kohti Uutta-Seelantia! 🙂
    Parabellum.

  3. Onnea vain Kyllästynyt.

    Uuteen Seelantiin tarvitsee sujuvan kielitaidon, ammattitutkinnon, joka kelpaa siellä, työpaikan tai suuren pankkitalletuksen. Ideana on siis se, ettei kukaan mene loisimaan sinne sosiaaliavuilla.

    Aika ihmeellinen ajatus ja politiikka – eikö?

  4. Näinhän se menee, myös allekirjoittanut on jo tehnyt ratkaisunsa, tuoretta itse pyydettyä kalaa harva se päivä. Silloin tällöin merikotkia kuvaamaan ja iltaisin voi vaikka Hommailla.

  5. Hyvä kirjoitus ja niin totta joka sana. Elämiseen ei todellakaan paljoa kulu täällä maaseudulla, kun on ahkera korjaamaan Tapion ja Ahdin viljaa sekä kasvattaa omassa maassa suuren osan vihanneksista ja juureksista. Kun tänne onnistuu kasvattamaan juuret myös itselleen, niin vaikea se on enää kuvitella itseään kaupunkiin asumaan.

    Unohdit muuten Octavius yhden ryhmän, nimittäin maalla asuvat nettipokerinpelaajat. On se käsittämätöntä, millaisen tulotason jo pelkästään kohtuullinen pelaaja pystyy hankkimaan tekemällä 5-6 tuntista päivää kotona päätteen ääressä. Näitäkin maalla asuu.

  6. Ruukinmatruunalla on tavoitetilana lähteä perheen kanssa veneellä maailmanympäripurjehdukselle. Koska sponsorit ovat nihkeässä, matkantekoa avitetaan heittämällä sekalaista keikkatyötä satamissa.

  7. Muutama vuosi vielä tätä puuhaa ja sen jälkeen muuta mökkini virallisestikin kakkosaasunnoksi ja taidan samassa syssyssä jättää kaupunkiasuntoni todelliseksi kakkosasunnoksi.

  8. Kylläkyllä, usein varsinkin Helsingissä ei tunnu joillakin ihmisillä olevan hirveästi käsitystä siitä miten monesta lähteestä moni ”juntti” repii toimeentulonsa, ei parane olla ihan täysi ööö jos maalla asuu.

    Moni maatalon isäntä (ja emäntäkin) alkaa tätä nykyä olla aika korkeasti koulutettu, tai ehkä parempi sana olisi oppinut, ja monesti pakosta. Jos ei jotain masiinaa tai tekniikkaa hanskaa, niin ei auta muuta kuin kokeilla, työ tekijäänsä opettaa.

    No, toki kaupungistakin jotain kaipaa, kunnon pubeja ja ravintoloita, mutta eiköhän siitäkin selviä suorittamalla itselleen lievää asennekasvatusta.

  9. Kyllähän se talvella pimeimpään aikaan saattaa hieman nakertaa, kun pitää ennen sianpieremää herätä aurailemaan sitä kotitietä, että pääsee aamulla työmaalle.

    Että ei se aina niin ruusuista ole.

  10. Rautaneitsyt: hieno unelma ja onnea! Sinulle sanoisin, että Sinulla on suuri lahja, jolla voit tuon reissun rahoittaa ja joka Sinun tulee joka tapauksessa hyödyntää. Myy juttusarja vaikka SK:lle tai muulle laatulehdelle. Se menee kaupaksi aivan varmasti Sinun kirjoitustaidoillasi.

    Nyt, kun Linkola julkaisee viiden vuoden välein ja Jussilla on muuta puuhaa, ovat tekstisi kuin balsamia. Nektaria suorastaan.

    Petri/Pauli: joo ei se aina pelkkää herkkua ole ja teidän sen kyllä tasan tarkkaan. Varmaan monelle paras tilanne olisi 1/3 kaikkea eli aurinkoa, korpea ja kaupunkia. Vaikea vain useimmalle meistä toteuttaa.

  11. Octavius ja kommentoijat, tämä Octaviuksen merkintä ja kommenttinne ovat yksi tärkeimpiä heikoista signaaleista aikoihin. Viiden vuoden päästä maalle muutto juuri alhaisten elinkustannusten vuoksi on jo trendi.

  12. Embo: hassua kyllä, ajattelin aivan samaa.

    Olemme siis trendsettereitä, joka on taas sukua irlanninsetterille, yhdelle luomakunnan kauneimmista eläimistä.

  13. Hieno kirjoitus. Täydellinen irtiotto työelämästä ja turhasta kiireestä on pyörinyt myös omassa mielessäni lähes päivittäin viimeisten parin vuoden aikana. Enkä taida tuntea kyllä ketään muutakaan, joka viihtyisi nykyisessä kvartaalitalouden oravanpyörässä.

  14. Mika: onnistuuko vuorotteluvapaa?

  15. Eipä onnistu. Mutta työpaikan vaihto on suunnitelmissa. Kokonaan ei voi heittäytyä oloneuvokseksi, vaikka mieli tekisikin.

  16. Jou. Nuo vuorotteluvapaan säännöt on sellaiset, ettei esim. mistään vastuullisesta duunista sille pääse.

    Joskus on käynyt hento kateuden ailahdus, kun noita on alaisille organisoinut. Prrrkle…:D.

  17. Halpojen asuinkustannusten perään on turha haikailla maaseutuasumisen yhteydessä.Jos töissä joutuu käymään vähänkin kauempana autorisa kuluu loppuun parissa vuodessa.Eikä se Bahaman biitsilläkään olo kaiketi ole pidemmän päälle muuta kuin tylsää.Ihmisluonto on sellainen,että kuvittelee olevan parempaa siellä missä ei itse ole.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: