Ekonomistit täysin kuutamolla – jälleen kerran?

Taloudellisen informaatiotulvan seasta kannattaa poimia ne oleelliset asiat. Kaksi eniten seuraamistani ns. helpoista mittareista näyttävät todella oudoilta ja samalla pelottavan huolestuttavilta.

Ensimmäinen näistä mittareista on Baltic Dry Index, joka kuvaa maailmankaupan vilkkautta rahtihinnoista mitattuna. Outoa indeksin kehityksessä on se, että matelee samalla tasolla kuin vuonna 2009 ja se on tasaisesti laskenut koko viime vuoden. Virallisen totuuden mukaanhan maailmankauppa on vilkastunut ja talouskriisi on ohi. Indeksin mukaan näin ei ole, eikä se ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen ole kertonut yhtä ristiriitaista sanomaa.

Toinen Suomen ja meidän kannaltamme vielä huolestuttavampi merkki on kauppataseen kehitys. Kauppatase kuvaa viennin ja tuonnin suhdetta ja sitä ylijäämää, jolla suomalaiset elävät. Sillä rahoitetaan sairaanhoitajien palkat, päiväkotien ruoka ja eläkkeet. Tällä ylijäämällä on rahoitettu koko suomalainen hyvinvointiyhteiskunta. Erittäin huolestuttavaa on se, että se on jämähtänyt samalle alhaiselle tasolle kuin ennen talouskriisiä. 2000-luvun hyviin, normaaleihin aikoihin on rahallinen aukko 7-8 miljardia, eikä kauppataseen kehityksessä näytä olevan mitään orastavankaan kasvun merkkejä.

Väistämättä mieleen hiipii ajatus, että kaikki Suomen ekonomistit ovat jälleen täysin kuutamolla ja parhaillaan mitattavat ja ennustetut hurjat BKT:n kuukausitason lisäykset johtuvat pelkästään velkamäärän kasvusta. Ovatko ekonomistit jälleen kerran niin laumasieluisia pikku nyhveröitä, ettei heistä kukaan uskalla epäillä kasvun todellista luonnetta?

Pelkistettynä voisi väittää molempien indeksien ennustavan karua lähitulevaisuutta W:n jälkimmäisen pohjan iskiessä päälle.

Toivottavasti olisin edes tämän kerran väärässä – edes ekonomisten maineen rippeiden vuoksi.

Mainokset
Published in: on helmikuu 8, 2011 at 11:18 pm  Comments (9)  

The URI to TrackBack this entry is: https://octavius1.wordpress.com/2011/02/08/ekonomistit-jalleen-kerran-taysin-kuutamolla/trackback/

RSS feed for comments on this post.

9 kommenttiaJätä kommentti

  1. ave,
    taas kerrot silkkaa asiaa. kaikesta median jokeltamisesta huolimatta kovat luvut kertovat totuuden.
    ekonomistit, eli talouspoppamiehet selventävät asiaa aina parhain päin.

    eli meille tuputetaan aina sitä virallista totuutta, ja senhän on maailman parhaassa maassa oltava aina vitun hyvä, eikös.

    nyt alkaa tavallinenkin tallaaja nähdä puusilmillään, että eihän täällä ole keisareilla vaatteita ollenkaan. eli talouskasvupuppu alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään, hoh hoijaa.

    toivon sinun ohellasi, että olemme väärässä näissä ajatuksissamme, ja että se talous alkaa oikeasti kasvaa, nyt olisi nimittäin aika jo.

    muuten käy paskasti, ja sitä todella pelkään. totuus selkiää kohta ajan kanssa.

  2. On olemassa nakkeja ja talousnakkeja.
    On olemassa sulkaata ja taloussuklaata.
    On olemassa miehiä ja talousmiehiä.
    Siinä se.

    Vihreä politiikka ja kvartaalitalous ajavat lopunkin teollisuuden pois maasta, eikä tarvitse olla Sherlock tajutakseen mitä siitä seuraa.

  3. Viennin ylijäämällä ei rahoiteta tasan mitään. Viennin ylijäämä on sen mittari, kuinka paljon suomalaiset tekevät töitä ulkomaalaisten hyväksi. Sen loppusumma on rahaa, so. paperilappuja, joita Suomeen virtaa. Se ei siis kerro hyvinvoinnista tai sen rahoittamisesta mitään.

    Skenaario a: Meillä on rautakaivos ja terästehdas Suomessa. Terästehdas tekee terästä, josta tehdään taloja. Ei vientiä, eikä tuontia. Tulee lama, taloja ei rakenneta, terästehdas muuttaa Kiinaan. Kaivoksesta viedään malmi sinne. Kauppatase hyppää plussalle. Vitun hyvä juttu, eikös vaan.

    No, ei se kauppataseen negatiivisuus ei tietty ole mikään hyvä juttu sekään sinänsä, koska se tarkoittaa esimerkiksi, että ostetaan velaksi bemareita tms.

    Mitenkäs BDI indeksi sitten? Se kertoo, kuinka kallista on roudata kamaa merten yli. Ei ole lukuja laittaa pöytään, mutta jos pitäisi veikata, niin lyhyen aikavälin hintajousto on pientä, eli volatiliteetti rahtimäärien suhteen on suuri. Keskipitkällä aikavälillä taas telakkateollisuuden maailmanlaajuiset rahtilaivatilaukset painavat indeksiä alas, kun laivauskapasiteettia tulee lisää. Heitän tässä hypoteesin, että Etelä-Korealaiset ovat rakentaneet 00-luvun loppupuoliskolla aika hiton monta isoa rahtikippoa, jotka on laskettu vesille viimevuosina.

    Businessweek on samaa mieltä. Laivoja oli rakennettu paljon, koska vuosina 2007–2008 (BDI oli reilusti yli kymmenkertainen nykyiseen verrattuna) tehtiin paljon tilauksia.

    BKT:n kasvu korreloi aina velkamäärän kasvun kanssa, koska kaikki raha on velkaa ja rahamäärä kasvaa kun BKT kasvaa. Luottokontraktio ja kasvukausi eivät osu koskaan samaan kohtaan, mikä tietenkin on aivan luonnollista, koska kasvuinvestoinnit tehdään yleensäkin vieraalla pääomalla, ei omalla.

    Ei siinä, voit olla hyvinkin oikeassa ”W”-skenaarion suhteen. Kauppatase ja BDI myös tukevat hypoteesiasi, mutta ne ovat erittäin kohinaisia mittareita, ja niiden muutoksille löytyy monia muitakin todellisia syitä kuin se, että maailmantalous olisi menossa kuralle.

    Brent on kuitenkin taas sadan dollarin tuntumassa, ja tina ja kupari ylhäällä. Nikkelikin on toipunut ja huitelee 2006-vuoden tasolla nousujohteessa. Se on hyvä proxy, koska ruostumattoman teräksen kysyntä vie sitä ylös.

  4. Eikö vaihtotase ole merkittävämpi asia kuin kauppatase? Se kun sisältää myös palveluviennin/tuonnin, tulonsiirrot ja pääomatulot ulkomailta/maille.

  5. Katsoin nuo luvut vasta nyt. Nehän ovat plussalla luokkaa neljä miljardia vuodessa, mitä tulee vaihtotaseeseen.

    Sensijaan jos velkahuolia haluaa jauhaa, niin
    tämä tilasto voi nostaa hiuksia pystyyn. Katsokaa valtion ulkomaista nettovelkaa.

  6. Kiitos kommenteista.

    Täytyy pureskella vielä noita Tiedemiehen hyviä ja provosoivia vastauksia hieman ennen analyyttistä vastausta. En vain ihan heti usko, ettei viennin ylijäämä tarkoita kansantaloudelle yhtään mitään. Hurja väite.

    Matti: vaihtotase ei ole yhtä ’puhdas’ mittari kuin kauppatase,koska sen mittaustarkkuudessa ja luokittelussa on huojuntaa, jota kauppataseessa ei ole. On totta, että jos Suomi ei kansantaloutena olisi niin vientivetoinen maa, olisi vaihtotase parempi mittari.

  7. En vain ihan heti usko, ettei viennin ylijäämä tarkoita kansantaloudelle yhtään mitään.

    Kyllä se tarjoillee ”yhtään mitään”. Se tarjoilee samaa kuin säästäminen kotitaloudelle tai firmalle tms, eli mahdollisuuden kuluttaa myöhemmin. Jos Suomen vienti on vuosikymmenien ajan massivisesti ylijäämäinen, niin tuloksena pitäisi olla periaatteessa se, että suomalaiset omistavat jotain ulkomailta ylijäämää vastaavalla summalla.

    Käytännössä näin ei välttämättä ole, teoreettinen tilanne on helppo generoida, jossa viennin ylijäämästä ei jää mitään käteen. Oletetaan, että maasta viedään vain tuotetta X, vaikka paperia, ja tuodaan vain rahaa. Kaikki muu tehdään itse. Oletetaan vielä yksinkertaisuuden vuoksi, että ollaan kultakannassa tms, eikä maassa voida tehdä rahamäärälle sinänsä mitään. Jos kansalaisten säästämisaste vastaa viennin ylijäämää ja säästöt laitetaan patjan alle, maahan kerääntyy kultaa ihmisten patjojen alle.

    Jos taas rahoja ei jemmata patjojen alle,ja mitään ei edelleen tuoda, maan sisällä kierrossa olevan rahan määrä kasvaa, ja saadaan aikaan inflaatiota, eikä oikeastaan mitään muuta. Mitään jaettavaa ei maahan synny. Ja jos paperia viedään enemmän, saadaan maahan edelleen vain rahaa, ei uutta jaettavaa.

    Tilanne muuttuu, kun säästöt voi (kuten nyt) sijoitella ulkomaille jne. Silloin viennin ylijäämä johtaa periaatteessa vastaavaan suuruiseen pääomavientiin ulkomaille. Periaatteessa siis, koska käytännössä tilanne voi olla jotain inflaation ja pääomaviennin sekoitusta. Niinkuin vaikka Norjassa.

    Tuotannon tarkoitus on kulutus ja viennin tarkoitus on tuonti.

  8. Sen verran vielä, että viennillä (tosin ei niinkään ylijäämällä) voidaan toki rahoittaa kouluja ja päiväkoteja: Jos sitä paperia viedään ulos, niin sillä rahalla voidaan palkata päiväkoteihin opettajia. Kun maassa ei ole kuitenkaan lisää jaettavaa, päiväkodinopettaja voi ostaa esimerkiksi bemarin Saksasta omalla palkallaan. Tämä näkyy tuontina. Jos siis työllisyys lisääntyy viennin vuoksi, mutta maassa ei tuotetaa enempää tavaraa omaan käyttöön, täytyy periaatteessa tuonnin kasvaa. Tässä ei ole mitään hälyyttävää, vaan se on markkinoiden normaalia toimintaa.

    Huoltosuhteen heikentyessä tarvitaan enemmän työtä, joka ei tuota vientituloja. Tämä ei ole hälyyttävää, jos vienti on ylijäämäinen, koska reaalisesti tämä työ voidaan sitten maksaa tuonnilla. Tuloksena on, että kauppa/vaihtotase putoaa. Jos se on ollut vuosia positiivinen ja rahaa on kertynyt jemmaan, ei sen hetkittäinen painuminen negatiiviseksi ole iso ongelma.

    Ongelma on ennemminkin julkisen puolen vaje, koska julkinen puoli voi sitten alkaa verottaa tms. rokottaa ja haitata talouden toimintaa palauttaakseen oman tasapainonsa. Tämän riski näkyy noissa minun siteeraamissani luvuissa.

  9. Ekonomistit pyrkivät toden totta povaamaan talouden käänteet parhain päin. Niin hyvin ovat jopa onnistuneet, että suurin uhkakuva realisoituu pessimisteillekin pahimmillaan kaksoisveenä. Näinhän meille on kerrottu, joten tottakai sen uskomme, sillä kyllähän seuraava kontrolloitu talouspiikki on taas korkeampi kuin edellinen vuonna 2008. Tai jos ei ole niin sitä seuraava viimeistään on. Historiallisesti se on ollut, ja näin on jatkossakin, aina.

    Vaikka olisikin, kasvaa todennäköisyys negatiiviselle sahausliikkeelle. Itse veikkaisin aallonharjan saavutetun kolme vuotta sitten (omilla veikkauksillani ei sinänsä ole tässä painoarvoa). Tuplaveen kolmas sakara on kuitenkin todennäköisesti alempana kuin ensimmäinen – ellei jopa alempana kuin nyt nähtävä. Sitä seuraavat talouden nousujaksot yltävät aina matalammalle kuin edellinen nousukausi, kiihtyvällä alaspäin suuntautuvalla heiluriliikkeellä. Sijoitusvoiton tekeminen alamäen aikana on edelleen mahdollista, mutta se vaatii dead on -ajoituksen, korkeammat riskit ja tuotto on lähtökohtaisesti alempi kuin mitä tähän saakka olemme tottuneet.

    Sikäli harmillista, että kansantalouden dramaattinen velanotto ja velan takaisinmaksukyky perustuu täysin historialliseen talouskasvuolettamaan, eikä pysyvästi (ja jyrkkenevästi!) heikentyvää taloustilannetta ole otettu riskinsietokyvyssä huomioon.

    Väite joka on näin kaukana Virallisesta Totuudesta on syytä perustella hyvin. Esitän kysymyksen: mihin perustuu viime vuosisadan eksponentiaalinen talouskasvu? Kenties tekniseen kehitykseen, globalisaatioon, väestönkasvuun tai pitkään rauhan aikaan talousvetureiden maaperällä? Ennennäkemätön kasvu on toki seurannaista mm. näistä seikoista, mutta kaiken taustalla on yhteinen ja täydellisesti korreloiva nimittäjä: käytännössä ilmainen, helposti hyödynnettävä ja jalostettava energia, käytännössä kivihiili ja öljy.

    Öljy ei lopu vielä kymmeniin vuosiin. Tämä väittämä on täysin totta, itse asiassa fossiiliset polttoaineet eivät ”lopu” koskaan, sen sijaan niiden hyödynnettävyys vaikeutuu jatkuvasti, heikkenevän laadun ja sijainnin vuoksi. Kilometrien syvyydestä pumppaaminen, luonnonsuojelualueilta ja arktisilta vyöhykkeiltä poraaminen ja öljyhiekan ja -liuskeen jalostaminen on täysin mahdollista ja taloudellisesti kannattavaakin, mutta se tarkoittaa pelkästään sitä, että ”good stuff”, makeaa maaöljyä sisältävät lähteet, alkavat olla kaikki tuotannossa.

    Kaikesta öljystä on jäljellä eri arvioiden mukaan suurin piirtein puolet, noin triljoona barrelia. Tuotanto on seurannut eksponentiaalisesti kasvanutta kysyntää aina näihin päiviin saakka, mutta kysynnän edelleen kasvaessa kiihtyvällä tahdilla on tuotanto sakannut noin 89 miljoonaan barreliin päivässä. Jokainen taloutta ymmärtävä tietää mitä tapahtuu, kun kysyntä ylittää tarjonnan. Tämän näimme kolme vuotta sitten, mikä laukaisi voimakkaan energian hinnannousun jollaista ei oltu nähty sitten öljykriisin. 70-luvun kriisi oli lyhytaikainen ja OPECin keinotekoisesti masinoima, mutta vaikutus oli sinänsä vastaavanlainen. Talouden notkahdus heikensi kysyntää mikä vastaavasti laski hintoja.

    Nyt hinta on taas voimakkaassa nousussa talouden elpyessä. Tulemme valitettavasti hakkaamaan päätämme tähän jatkuvasti mataloituvaan öljykattoon niin monta kertaa, ettei asia enää muutaman vuoden kuluttua ole kenellekään epäselvä. Niin paradoksaalista kuin se onkin, kehittymättömät taloudet ovat henkisesti valmiimpia negatiisen kasvun mukanaan tuomiin muutoskipuihin, sillä ne ovat lähtökohtaisesti vähemmän öljyriippuvaisia kuin me. Tai olisivat valmiimpia, jos niitä ei riivaisi öljyn mahdollistaman ruoantuotannon aikaansaama eksponentiaalinen väestönkasvu. Kehitysmaiden lukuisat iloiset perhetapahtumat lyövät aaltonsa meillekin saakka.

    Supistuvan talouden aikana ei hyviä asioita ole montaa tiedossa, mutta joitakin vahingoniloisia valonpilkahduksia kuitenkin. Virkamiesten aika menee jatkossa tärkeämpien asioiden käsittelyyn kuin paskalakien valmisteluun ja tulisijojen hiukkaspäästöjen mietiskelyyn. Suomi-laivaa ohjaavat tällä hetkellä ruususen unessa uinuvat sukupuolineutraalit ämmät, jotka jostain käsittämättömästä syystä kokevat maan asioiden olevan niin hyvin, että suin päin velaksi otettavia voimavaroja voi uhrata mielin määrin maailmanhalaamiseen ja omaa väestöä kontrolloivan koneiston luomiseen. Saattaisi löytyä jotain tärkeämpääkin tekemistä. Kokeilisivat vaikka demokratiaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: