Kesäajan autoiluun Helsingissä liittyy neljä mielenkiintoista piirrettä, jotka toistuvat vuodesta ja kesästä toiseen.
Maalaiset.
Juuri nyt alkaa se aika, jolloin risteykset tukkiutuvat, kaistat jonoutuvat ja hermot kiristyvät kesälomillaan autolla Helsinkiin saapuvat maalaisten vuoksi. Koomisin tapaus vähään aikaan oli viime viikolta. Minulla oli muka kiire tapaamiseen ja hölkkäsin puku päällä Forumin parkkihallissa hien puskiessa iholle. Huomio kiinnittyi kuitenkin väkisin sisäänajorampin tukkineeseen Volvoon, joka ei selvästi tiennyt mitä tehdä. Ikkuna avautui ja kävin seuraavan sananvaihdon myöhäisessä keski-iässä olevan herrasmiehen kanssa.
- Anteeksi, minne ajan, jos haluan Forumiin?
- Suoraan eteenpäin ja kyllä siellä vapaita ruutuja on.
- Mutta missä se Foorumi on? Olen Turusta.
- Forum on yläkerrassa, hissillä vain ylös ja sieltä löytyy.
- Siis tuolla (osoittaa sormella tuulilasia)?
- Joo sieltä löytyy.
- Ei meillä Turussa vaan tällaista ole, kiitos sinulle.
- Eipä kestä.
Hullut pyöräilijät.
Minulle on täysi mysteeri, miksi pyöräilijöitä kuolee Helsingissä niin vähän. Pieni osa heistä on nimittäin täysin kahjoja. He ajavat aivan piittaamatta muusta liikenteestä tai liikennesäännöistä. Vauhtia jatketaan sivuille vilkuilematta suoraan jalankulkijoiden suojateille, koukataan jalkakäytäviltä ajoradalle ja pusketaan ihmeellisiin väleihin. Aivan kuin heillä olisi jokin jumalallinen etuoikeus tehdä mitä haluavat. Epäilen vahvasti jotain mömmöjä.
Suojatien kunnioitus.
Olen oppinut jo kantapään kautta etten koskaan pysähdy (kesäisin) sellaisen suojatien eteen, jonka ylittää useampi kuin yksi ajorata. Olen luultavasti pelastanut useamman kuin yhden ihmishengen tööttäämällä, kun olen peilistä huomannut viereistä kaistaa takaa lähestyvän ääliön, jolla ei ole aikomustaan pysähtyä rinnalle.
Todellinen positiivinen syrjintä.
Jostain alkukantaisesta syystä päästän vanhusten ja lasten lisäksi suojatielle jo hyvissä ajoin ennakoiden kauniit Naiset. Etenkin sellaiset kauniit Naiset, jotka taluttavat koiraa. Outo fetissi, todella outo.
Octaviuksen ajatuksia 
Tuo fetissi vaivaa meistä miehistä useimpia!
Muistan ajan kun Turusta piti lähteä oikein Helsingissä käymään että näkisi livenä neekerin. Nyt niitä on jo täälläkin.
Ja voi että ne yksisuuntaiset kadut oli vailla logiikkaa. Suunniteltu reitti meni kokonaan uusiksi, kun kieltoja tuli puskan takaa.
Tuohon kauniit naiset ja suojatie mystiikkaan on selvä selitys.
Se on ainoa keino (enää) saada edes joskus hymy kauniilta naiselta,,,
Mä olen aina ihmetellyt, kun valitetaan ettei autot anna tilaa suojatielle tulijoille. Itse pysäytän joka kerta, jos katua ylittää nainen. Ei ole ajo niin hektistä ja kaupan päälle saa tuijotella vieraita naisia…
Mukavaa (tai oikeastaan kauheaa) huomata, ettei Oulu edusta yksin sekopäistä pyöräilykulttuuria.
Lahden liikennekulttuuria seuranneena, ymmärrän kyllä miksi pyöräilijät ajavat kovaa ja holtittoman näköisesti.
Se on ainoa tapa välttää törmääminen kävelijöiden kanssa ja pyöräilykypärä tarkoittaa autoilijoille, että pitää yrittää kolhaista, vaikka ajaisi kuinka rauhallisesti ja liikennesääntöjen mukaan.
Lisäksi pyöräteitä käytetään kävelyteinä ja juttelupaikkoina.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, kovempi vauhti antaa polkupyöräilijälle lisäaikaa reagoida muuhun liikenteeseen.
Tuo suojatien kunnioitus liittyy yleiseen piittaamattomuuteen liikenteessä. Monet eivät juurikaan huomioi hälytysajoneuvoja vaan risteyksen yli on mentävä, ”koska minulla on oikeus”, vaikka se tarkottaisi törmäämistä paloauton kanssa.
Yksi tapa jäädä auton alle on pysäyttää polkupyörä ja taluttaa se suojatien yli, vaikka olisi vain yksi kaista.
Autokoulun valkoinen kolmio tarkoittaa, että takana tulevan on risteysalueella ohitettava ko. auto ja muutenkin ajettava puskurissa kiinni. Kumma kyllä, yksi auto, joka perseili autokoulun auton kanssa, antoi oikein ystävällisesti tietä puolustusvoimien pasille seuraavassa risteyksessä.
Yksinkertaisesti sanottuna, pyöräilijöillä ei ole mitään oikeuksia, siitä syystä monet eivät jaksa ajatella velvollisuuksiakaan.