Suomen poliittinen tilanne on alkuvuodesta 2012 yhtään liioittelematta historiallinen. Epävarmojen ja poliittista kotiaan hakevien äänestäjien määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja siirtymät eri puolueiden välisissä kannatuksissa ovat olleet viimeisen vuoden aikana kaikkia politiikan tarkkailijoita ja etenkin hallitsevaa eliittiä järkyttäviä.
Tilanteeseen vaikuttaa kolme päätrendiä.
- Suomi ollaan ajamassa istuvan hallituksen toimesta osaksi liittovaltiota ja sen itsenäisyyttä ollaan murentamassa pala palalta. Samalla on käynyt huvittavalla tavalla selväksi, ettei eliitillä ole mitään omaa tahtoa, vaan kaikki, mitä Saksa tai komissio esittää, käy sellaisenaan ilman reunaehtoja nykyiselle hallitukselle. Tilanne on äänestäjien kannalta kaoottinen, sillä suurin osa suomalaisista haluaisi säilyttää euron, mutta samalla vastustaa Liittovaltiota ja Suomen itsenäisyyden menettämistä. Ikävä kyllä ollaan tultu valinnan eteen. On valittava kahdesta vaihtoehdosta. Joko itsenäinen Suomi tai Liittovaltion syrjäinen kolkka, jonka tarkoitus on toimia maanosaan raahattavien afrikkalaisten sijoituspaikkana ja parhaimmillaankin susien suojelureservaattina. Suomea ollaan EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan myötä muuttamassa suureksi Lieksaksi – jonkinlaiseksi lumiseksi Nairobia ympäröivän slummin kaltaiseksi kaatopaikaksi.
- Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat järjestelmällisesti tuhonneet Suomen talouselämän rakenteita mm. holtittomalla rahanjakamisella ympäri maapalloa, energia- ja muiden ympäristöverojen korotuksilla ja tekemällä yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattamatonta kaikin mahdollisin tavoin. Lopputulokset alkavat näkyä. Hulppeasti kasvavan julkisen velkataakan lisäksi Suomea jo satoja vuosia elättänyt kauppataseen ylijäämä on onnistuttu tuhoamaan. Saavutus on sinänsä historiallinen ja mykistävä – se tehtiin kuudessa vuodessa. Seuraavaksi tapetille nousevat mielenkiintoiset teemat. Viherkokoomuksen onnistuneesti lanseeraama termi työurien pidentäminen eli suomeksi eläkkeiden leikkaaminen nousee esiin maaliskuussa. Toinen poliittista elämää kuohuttava teema tulee olemaan kuntauudistus, joka saattaa olla monella tavalla usean kehityskulun liikkeelle saava voima.
- Kolmas suuri trendi on valheiden aiheuttama juopa. Eliitin valheet eivät mene enää läpi, vaan se tie alkaa olla käyty loppuun. Pääministeri Katainen on valheisiin perustuvan politiikkansa kansalaisarvostelulle lanseerannut osuvan nimen: ”ilmapiirin kiristyminen”. Niinpä.
Demareita alkaa käydä jo sääliksi, sillä heille ei näytä onnistuvan mikään. Kuka olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että demareiden presidenttiehdokkaan kannatus on neljä prosenttia? Äänestäjänsä karkottanut, aatteensa hukannut ja periaatteensa myynyt puolue on vajoamassa pohjamutiin ja historian hämäriin. Kehitystä vauhdittaa vielä PS:n käynnistämä AY-liikkeen vyörytys, jonka jälkeen entisen valtiohoitajapuolueen museo voidaankin perustaa Tampereelle – Lenin-museon yhdessä nurkassa on tilaa.
Keskustan tilanne on puolestaan koominen. Sekin onnistui tuhoamaan itsensä Vanhasen ja Kiviniemen johdolla muutamassa vuodessa. Juuri nyt on meneillään maaseudun harmaantuvien keskustavoimien viimeinen ponnistus ennen hautaa – Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanja on kääntänyt puolueen hienoiseen nousuun. Tilanne on todella absurdi: Väyrynen niittää kannatusta EU-kriittisyydellään samalla kun puoleen johto rypee eurokommunismissa. Syksyn 2012 kuntavaalit tulevat olemaan Keskustan kuolinisku.
Perussuomalaisten tilanne on sekin koominen, koska sillä menee liian hyvin. Sen kannatuksen kasvulle ei näy rajoja, sillä tilaa on kaikkien muiden puolueiden äänestäjäkunnassa. Maalaisjärjelle on aina kysyntää, eikä poliittisen tilanteen epävarmuus voisi enää enempää asiaa auttaa. Pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä puoluekoneiston heikkous, mutta sitäkin ollaan hyvää vauhtia korjaamassa.
Kokoomus on tällä hetkellä valtansa aallonharjalla, mutta kuohu on laantumassa. Puoluehan on onnistunut karkottamaan entisen kannattajakuntansa eli yrittäjät, johtavat toimihenkilöt ja Suomen itsenäisyyttä arvostavat yhä laajemmin joukoin. Tilalle on virrannut kuitenkin erilaista eurokommunismiin uskovaa luuseriporukkaa, joka työskentelee lähinnä julkisella sektorilla ja jotka kuvittelevat olevansa suuriakin johtajia. Kokoomuksen ydintä tullee ajettava kuntauudistus samoin kuin Suomen itsenäisyydestä luopuminen repimään mielenkiintoisella tavalla. Lopputulokset jäävät nähtäväksi. Ilmiönä Kokoomus muistuttaa koirien käyttäytymistä. Koiran oksennushan on jollekin toiselle koiralle mitä suurinta herkkua. Tyhmät koirat alkavat ikävä kyllä käydä vähiin ja jäljelle jääneetkin tappelevat jo keskenään.
Jos lähitulevaisuudesta pitäisi joitain ennustuksia tehdä, niin ne ovat seuraavat:
- Väyrynen menee eliitin suureksi harmiksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle.
- Suomen EVM-päätös ja Suomen tosiasiallinen itsenäisyydestä luopuminen hoidetaan mitä suurimman mediahiljaisuuden ja mitä kuvottavimman perustuslain vääntelyn sävyttämänä. Tästä tapahtumaketjusta tulevat vielä historioitsijat kirjoittamaan paljon.
- Istuva hallitus hajoaa kunnallisvaalien jälkeen.
- Euroalue joko hajoaa tai jo alkanut setelirahoitus ajaa pankkisektorin vapauttaessa likvidinsä kiertoon euroalueen historialliseen inflaatioon.
- Eurokommunistien toimien seurauksena euroalueella aiheutuvat laajat levottomuudet ovat kohtuullisen todennäköisiä.
- Asioita ennakoivien sijoittajien onnenpäivät jatkuvat edelleen.
Octaviuksen ajatuksia 
Viimeaikoina on myös ’kaikunut’ kotimaisista pankkikonttoreista ’tietoja’ vähentyneestä luottojen kysynnästä.
Harmi vaan, etteivät Suomen Pankin tilastot erittele mikä osa uusista asuntolainoista ovat todella uusia. Eivätkä vain ”uusia” eli vanhojen lainojen uudelleenjärjestelyjä.
Mutta mitekä se pääministerimmekään totesi joissain tiedotusvälineissä eri asioista: ”En muista / En tiedä / jne…”
No perskutirallaa. Mitäpä tuohon lisäämään. Varmaan voisi tehdä Islannista tai Venäjästä lyhyen koosteen, kuinka siellä hoidettiin asiat kun maa meni nurin. Meidän ikäluokkamme muistaa vielä 90-luvun ”laman”, mutta moni varmaan paskoo alleen tässä tilanteessa.
Helppoa, kun sen vain osaa. Olen jo tästä murroksesta tienaamassa liiankin paljon ja minua säälittää oikeasti ne, jotka eurokommunismin uskossa sokeasti olevat.
Enemmän eettinen kysymys on taas se, että ovatko nuo reppanat ansainneet kohtalonsa vai ei? Onko synti olla tyhmä?
Luulen että Väyrysestä on pikemminkin pelastamaan Kepun alamäki. Varsinkin jos Väyrynen selviää toiselle kierrokselle, puhumattakaan jos hänet valittaisiin presidentiksi. Väyrynen on aina ollut enemmän EU-skeptisen kentän mieleen verrattuna Vanhasen ja Kiviniemen aikana toimineeseen puolue-eliittiin. Sen jälkeen kun Esko Aho aikoinaan lähti pois politiikasta ja kun Anneli Jäätteenmäki törttöili Irakin kanssa, niin puoluejohto on etääntynyt kentästä.
Jos vaalien toisella kierroksella olisi sekä Paavo Väyrynen että Timo Soini, niin se olisi huippuhyvä. Ainakin tietostavat piirit olisivat aivan paniikissa.
Ave,
Hyvää alkanutta vuotta!
Myönnän erehtyneeni eliitin ja median vallasta Väykän suhteen.
Ehkä minua voi jossain määrin lohduttaa tieto, että Väyrysen suosion kasvun ennustin oikein.
Kaikkien kannattaa kuitenkin muistaa, että nykyinen Kepu Kiviniemineen on pelkkää samaa mössöä Rehnien, Kataisten ja muiden europäästäisten kanssa.
Juuri Sinä maksat kregujen eläköitymisen viisikymppisinä. Olet huomannut sen jo kulutusverojen nostona ja odota han maaliskuuta. ALV:n nosto menee suoraan kreikkalaisten syliin ja sitä kautta Saksan ja Ranskan pankkiireiden tileille.
Kannetaan vastuuta.