HJK 2011 – jonkin suuren alku?

Klubi tuotti tänään stadionillaan huikean elämyksen. Vaikka HJK:n dominointi ja ajoittain pelikin on hivellyt silmää pitkin kesää, oli Schalke-ottelu jotain suurta. Suuruus on siinä, että Klubi antoi toivoa ja uskoa suomalaiselle futikselle.

  • Ensinnäkin näimme kaikki suomalaisessa futiksessa piilevän valtavan potentiaalin. Järkyttävät kalliit liput myytiin loppuun parissa tunnissa ja stadionilla oli mieleen jäävä ja jopa liikutusta herättänyt tunnelma. Potentiaali on nähty ennenkin. Se on pulpahdellut esiin silloin tällöin, tuoreimpina esimerkkeinä Klubin CL-vuosi ja maajoukkueen tähtihetket Muurisen ja Hodgsonin alaisuudessa.
  • Toiseksi näin jälleen kerran palat suomalaisen futiksen uutta nousua. Ne palat ovat nuoret miehet nimeltä Ring ja Pukki, jotka molemmat pelasivat luultavasti uransa parhaimmat hetket tähän saakka.
  • Kolmanneksi dynastian tuntu alkaa olla vahva. Klubilla on nyt mahdollisuus vakiinnuttaa myös taloudellisesti turvallisella tavalla asema Euroopan seurajoukkueiden ylemmässä keskikastissa.

Dynastia vaatii Suomen lahjakkaampien nuorten futaajien hankkimista, sopimusten tekemistä niin eri oppilaitosten kuin sponsoreiden kanssa. Se vaatii kakkosjoukkueen nousemista toiselle sarjatasolle ja se vaatii miljoona muuta käytännön asiaa. Mutta nyt on tilaisuus tehdä se. Dynastia tarkoittaa tietysti muiden pääsarjaseurojen tiettyä syrjimistä, mutta pienessä maassa keskittämisen tie ja nurkkakuntaisten riitojen unohtaminen on ainoa vaihtoehto nousta uudelle tasolle.

Voittavan joukkueen rakentaminen ei ole helppoa ja se vaatii valmentajan, jolla on näkemys. Omia suosikkejani futishistorian eri valmentajista ovat mm. Marcelo Bielsa, Rinus Michels, Otto Rehhagel ja Egil Olsen.

  • Bielsan pelitapa on katsojia viehättävä. Aggressiivinen, hurja karvaus, tietoisten riskien ottaminen ja laitapelin painottaminen.
  • Michels on taas totaalisen futiksen lopullinen kehittäjä. Sama pelitapa, jota Hollanti Cruyffin johdolla käytti 1970-luvulla on kantanut hedelmää aina tähän päivään saakka. Futista hallitsee maajoukkuetasolla Espanja ja seurajoukkuetasolla Barcelona. Cruyff ja Neeskens ovat vain vaihtuneet Messiin ja Xaviin.
  • Rehhagel on taas omia polkujaan kulkeva taktinen nero. Kreikan saavuttama ällistyttävä Euroopan mestaruus 2004 tuli Rehhagelin esiin kaivaman ja jo 40 vuotta aiemmin haudatun pelitavan ansiosta. Pelitapa oli nihilistinen ja katsojia halveksiva miesvartiointi sumppupuolustuksella sekä joukkueeseen iskostettu syvä luottamus siihen, että sattumalta aukeavista 1-3 maalipaikasta joukkue onnistuu edes joskus.
  • Olsen kehitti taas prosenttifutiksen äärimmilleen. Hän tutki omana aikanaan uutena metodina eri tilastoja, pilkkoi futispelit pieniin osasiin, teki niistä syvällisiä analyysejä ja totesi päähavaintonaan suurimman osan maaleista syntyvän alle viiden kosketuksen jälkeen pallonriiston jälkeen. Olsenin valmentaman Norjan pelitapa oli varsin yksinkertainen. Keskikenttää tai pelinrakentelua ei ollut, vaan pallo vedettiin sumeilematta aina kaaripallona hyökkäykseen, jossa tornimainen hyökkääjä Tore Andre Flo yritti voittaa pääpallon toisen hyökkääjän pelattavaksi. Tylsä, puuduttava ja menestyksekäs taktiikka. Norjan maajoukkueen menestys loppui välittömästi Olsenin lopettaessa päävalmentajauransa.

Johdannon tarkoituksena oli kertoa, että dynastian rakentaminen vaatii myös valmentajan, jolla on idea, usko ja näkemys pelitavasta. Haen tällä jotain samaa, kuin edellä kuvatut valmentajat tekivät omana aikanaan. Pelitavan tulisi mielellään olla uusi, poikkeva, hullu, erikoinen ja jotain, jonka päälle voisi rakentaa yhden joukkueen elinkaaren sijaan jotain pysyvämpää – dynastian.

Ehdotan vielä rajoja rikkomalla sitäkin, että Suomen maajoukkueen päävalmentajan tulisi olla joko myös Klubin vastuuvalmentaja tai ainakin mentori – ts. HJK:n ja maajoukkueen pelitavat olisivat lähtökohdiltaan samat. Perusfilosofia olisi sama kuin aina kilpailijoihin verrattuna rajallisten resurssien omistaja tekee: valmentajien osaamisen, pelaajien kehittämisen ja kaiken parhaimman saatavissa olevan tietotaidon keskittäminen. Sama logiikka koskisi myös niin nuorisomaajoukkueita kuin junioriorganisaatioita.

Keskitetyn organisaation ja ohjauksen tavoitteena olisi valmentaa Suomen lahjakkaimmat futaajat parhaassa kehitysiässään maajoukkueen pelitapaan ja sen vaatimuksiin. Kaiken toiminnan perustana tulisi olla laatu, korkea vaatimustaso, yksilön kehittäminen ja usko omaan tekemiseen. Myönnän idean sisältävän syvästi inhoamani DDR:n piirteitä, mutta voin kestää sen, jos Suomi saavuttaa elinaikanani arvokisapaikan miesten arvoturnauksessa.

Horinat lopettaen: kiitos vielä kerran Klubi. Kiitos.

Published in: on elokuu 18, 2011 at 11:57 pm  Comments (2)  

Vuoden hauskin uutispäivä 12.10.2010

Takana (siis 12.10.2010) on varmaan yksi lähimenneisyyden hauskimmista uutispäivistä.

Aloitetaan farssilla nimeltä Matti Vanhanen. Perustuslakivaliokunta päätti sitten aloittaa esitutkinnan hänen toimistaan pääministerinä. Siis tutkinnan, joka ei tule mihinkään lopulta johtamaan. Esitutkintaa vastustivat raivokkaasti valiokunnan keskustalaiset jäsenet, etunenässä entinen ministeri Hannes Manninen. Koomisinta asiassa on se, että virallista valtakunnanvalehtelijaa puolustaa kaveri, joka on jäävi lausumaan asiasta yhtään mitään. Hannes Manninen on nimittäin RAY:n hallituksen puheenjohtaja. Esitutkinta taas kohdistuu nimenomaan Vanhasen kytköksiin RAY:n rahojen myöntämisestä hänen itsensä vaalikampanjaan.

Kaiken huipuksi tämä Manninen vielä perustelee asiaa sillä, että Vanhanen vasta nyt voikin valehdella, koska itseään koskevassa esitutkinnassa ei tarvitse puhua totta.

Ok.

Ei kai tässä kannata kuin onnitella ehdottomasti vuoden rekrytoinnin tehnyttä Perheyritysten liittoa. Onnea!
_____

Toinen koominen uutinen liittyy Kokoomukseen ja Jyrki Kataiseen, joka oli päässyt karkuun mainostoimisto Bobin toimiston pinnasängystä ja ampui itseään päähän pari päivää sitten Savon Sanomien kolumnissa.

Katainen:

Suomi tarvitsee tulevaisuudessa yhä enemmän maahanmuuttoa. Se tarkoittaa monikulttuurisempaa Suomea. Se on erittäin myönteinen asia… Väestömme vanhenee nopeasti ja tarvitsemme uusia tekijöitä tulevina vuosikymmeninä… Myönteinen suhtautuminen ei saa olla sinisilmäisyyttä.

Uutisissa vastaavasti koskien oleskeluluvan hakijoita tammi-elokuussa 2010:

Somalialaisten oleskelulupahakemukset +100 %… Lähes kolmestatuhannesta hakemuksesta yhdessä perusteena oli työnhaku… Tammi–elokuussa neljä viidestä oleskeluluvan hakijasta sai myönteisen päätöksen.

Olisikohan siis kannattanut välttää sinisilmäisyyttä?

Laitetaan vielä lopuksi nimilista niistä istuvista vielä selkärankaa omaavista ja Suomen etuja ajattelevista Kokoomuksen kansanedustajista, jotka äänestivät vastaan nykyisen ihmisvyöryn mahdollistavan ulkomaalaislain käsittelyssä:



_____

Kolmas hupainen uutinen oli eduskunnassa käyty välikysymyskeskustelu koskien paskalakia. Hallituspuolueiden paniikki alkaa päästä nimittäin jo täysin käsistä. Jopa lakia vastuuministeriönä ajavan Keskustan rivit rakoilevat ja äänestäjiään koko ajan menettävä Kokoomus kritisoi lakia avoimesti.

SDP ei taas tajua meneillään olevasta murroksesta tai mistään muustakaan yhtään mitään.

_____

Neljäs epäuskoisen naurun kirvoittanut tapahtuma oli futiksen EM-karsintamatsi Suomi-Unkari. Historia toisti itseään – tappio pelin viimeisellä sekunnilla. Ei tälle voi enää kuin nauraa. Seuraavassa kotiottelussa marraskuussa vierasjoukkuetta San Marinoa odottaa pakkanen, huurteen peittämä autio stadion ja futista seuraavien fanien odotus EM-karsinnoista kisoihin 2016.

Kyllä se siitä.

Mitä tälle voisi tehdä?

Valtavan mellakan organisointi niin, että Suomi suljettaisiin kansainvälisestä jalkapallosta viideksi vuodeksi?

Published in: on lokakuu 14, 2010 at 11:54 pm  Comments (12)