Arvopaperi R.I.P.

Arvopaperi-niminen keskustelupalsta on legenda, joka ei unohdu. Sen kulta-aikoina se oli jopa vakavasti otettavana kirjallisena ilmiönä merkittävä. Erityisen viihdyttävää sen seuraaminen oli Nokian tulosjulkistuspäivänä, jolloin selaimen päivitysnopeus ei tahtonut riittää kommentoinnin seuraamiseksi.

Nyt palsta on kuollut. Siellä kirjoittelee enää lehden päätoimittaja ja muutama viime vuosituhannelle jämähtänyt stalinisti.

Esimerkiksi tänään nimimerkki K+nKn5SGH6QNDb5/7jCS0QXKljUAl… kirjoittaa viiltävän terävää talousanalyysiä: Alempaa on jo viikkoja sitten ilmoitettu ilmoitussysteemillä pari vihakirjoitusta. Siellä ne vaan edelleen killuu. Ylläpito vastaa: kiitos.

Nyt Areenan entinen sisältö löytyy yhden Areenan kirjoittajan kahdessa päivässä koodaamasta Trooli-keskustelupalstalta (trooli.fi). Huomionarvoista on, että menneen Areenan markkina-arvo oli varovastikin arvioiden seitsemän- tai kahdeksannumeroinen. Miksi sitten arvokas brändi ja omaisuus haluttiin tuhota? Syitä oli kaksi.

Ensimmäinen on se, että palstalla arvosteltiin monikulttuuria ja sen tuomia Suomea tuhoavia erittäin negatiivisia ilmiöitä. Suosittu sivusto joutui viranomaisten hampaisiin ja sai sensuurituomion. Toinen syy oli se, että Arvopaperi-lehden kokoomuslainen päätoimittajan luonne ei kestänyt Kokoomuksen ajamaa euroalueen velkahimmelipolitiikan arvostelua.

Suurin opetus tarinasta on se miten kujalla ns. vanhan median edustajat edelleen ovat jo kauan menossa olleesta median murroksesta. Nykyisin median jakelutavalla ei ole enää samaa merkitystä kuin ennen, vaan keskeinen kilpailutekijä on median sisältö. Sisällön tuottavat taas lahjakkaat kirjoittajat. Toinen suuri opetus eliitille on se, ettei sensuuri enää toimi. Neuvostoliittoa ei enää ole ja Eurostoliittokin murenee pala kerrallaan. Sekin on mahdollista, että euronatsit alkavat vainota esim. troolin ylläpitäjää, mutta senkin lopputulema on sama. Palvelu vain siirtyy jonnekin muualle, minne eurokommunistin saastainen käsi ei yllä.

Koko case nostaa esiin tietysti keskusteluformaatin olemuksen liiketoimintana. Mikä on sen toimivin ansaintalogiikka? Tämä korostaa jälleen kerran kirjoittajien merkitystä, joiden tuottamaa tekstiä ihmiset haluavat lukea. Ansaintalogiikka vaatii siis tietyn sopimusverkoston avainkirjoittajien kesken, helpon ja yksinkertaisen alustan, suunnatun ja formaatin toimivuuden säilyttävän mainonnan sekä luonnollisesti sananvapauden.

Noita kaikkia itsestään selviä perussääntöjä Arvopaperi onnistui rikkomaan, joten sen luontainen kohtalo oli kuolla pois.

Ei mennyt aivan putkeen – Eljas Repo – ei mennyt. Lepää rauhassa Areena.

Advertisement

Suomen poliittinen tilanne tammikuussa 2012

Suomen poliittinen tilanne on alkuvuodesta 2012 yhtään liioittelematta historiallinen. Epävarmojen ja poliittista kotiaan hakevien äänestäjien määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja siirtymät eri puolueiden välisissä kannatuksissa ovat olleet viimeisen vuoden aikana kaikkia politiikan tarkkailijoita ja etenkin hallitsevaa eliittiä järkyttäviä.

Tilanteeseen vaikuttaa kolme päätrendiä.

• Suomi ollaan ajamassa istuvan hallituksen toimesta osaksi liittovaltiota ja sen itsenäisyyttä ollaan murentamassa pala palalta. Samalla on käynyt huvittavalla tavalla selväksi, ettei eliitillä ole mitään omaa tahtoa, vaan kaikki, mitä Saksa tai komissio esittää, käy sellaisenaan ilman reunaehtoja nykyiselle hallitukselle. Tilanne on äänestäjien kannalta kaoottinen, sillä suurin osa suomalaisista haluaisi säilyttää euron, mutta samalla vastustaa Liittovaltiota ja Suomen itsenäisyyden menettämistä. Ikävä kyllä ollaan tultu valinnan eteen. On valittava kahdesta vaihtoehdosta. Joko itsenäinen Suomi tai Liittovaltion syrjäinen kolkka, jonka tarkoitus on toimia maanosaan raahattavien afrikkalaisten sijoituspaikkana ja parhaimmillaankin susien suojelureservaattina. Suomea ollaan EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan myötä  muuttamassa suureksi Lieksaksi – jonkinlaiseksi lumiseksi Nairobia ympäröivän slummin kaltaiseksi kaatopaikaksi.
• Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat järjestelmällisesti tuhonneet Suomen talouselämän rakenteita mm. holtittomalla rahanjakamisella ympäri maapalloa, energia- ja muiden ympäristöverojen korotuksilla ja tekemällä yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattamatonta kaikin mahdollisin tavoin. Lopputulokset alkavat näkyä. Hulppeasti kasvavan julkisen velkataakan lisäksi Suomea jo satoja vuosia elättänyt kauppataseen ylijäämä on onnistuttu tuhoamaan. Saavutus on sinänsä historiallinen ja mykistävä – se tehtiin kuudessa vuodessa. Seuraavaksi tapetille nousevat mielenkiintoiset teemat. Viherkokoomuksen onnistuneesti lanseeraama termi työurien pidentäminen eli suomeksi eläkkeiden leikkaaminen nousee esiin maaliskuussa. Toinen poliittista elämää kuohuttava teema tulee olemaan kuntauudistus, joka saattaa olla monella tavalla usean kehityskulun liikkeelle saava voima.
• Kolmas suuri trendi on valheiden aiheuttama juopa. Eliitin valheet eivät mene enää läpi, vaan se tie alkaa olla käyty loppuun. Pääministeri Katainen on valheisiin perustuvan politiikkansa kansalaisarvostelulle lanseerannut osuvan nimen: ”ilmapiirin kiristyminen”. Niinpä.

Demareita alkaa käydä jo sääliksi, sillä heille ei näytä onnistuvan mikään. Kuka olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että demareiden presidenttiehdokkaan kannatus on neljä prosenttia? Äänestäjänsä karkottanut, aatteensa hukannut ja periaatteensa myynyt puolue on vajoamassa pohjamutiin ja historian hämäriin. Kehitystä vauhdittaa vielä PS:n käynnistämä AY-liikkeen vyörytys, jonka jälkeen entisen valtiohoitajapuolueen museo voidaankin perustaa Tampereelle – Lenin-museon yhdessä nurkassa on tilaa.

Keskustan tilanne on puolestaan koominen. Sekin onnistui tuhoamaan itsensä Vanhasen ja Kiviniemen johdolla muutamassa vuodessa. Juuri nyt on meneillään maaseudun harmaantuvien keskustavoimien viimeinen ponnistus ennen hautaa – Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanja on kääntänyt puolueen hienoiseen nousuun. Tilanne on todella absurdi: Väyrynen niittää kannatusta EU-kriittisyydellään samalla kun puoleen johto rypee eurokommunismissa. Syksyn 2012 kuntavaalit tulevat olemaan Keskustan kuolinisku.

Perussuomalaisten tilanne on sekin koominen, koska sillä menee liian hyvin. Sen kannatuksen kasvulle ei näy rajoja, sillä tilaa on kaikkien muiden puolueiden äänestäjäkunnassa. Maalaisjärjelle on aina kysyntää, eikä poliittisen tilanteen epävarmuus voisi enää enempää asiaa auttaa. Pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä puoluekoneiston heikkous, mutta sitäkin ollaan hyvää vauhtia korjaamassa.

Kokoomus on tällä hetkellä valtansa aallonharjalla, mutta kuohu on laantumassa. Puoluehan on onnistunut karkottamaan entisen kannattajakuntansa eli yrittäjät, johtavat toimihenkilöt ja Suomen itsenäisyyttä arvostavat yhä laajemmin joukoin. Tilalle on virrannut kuitenkin erilaista eurokommunismiin uskovaa luuseriporukkaa, joka työskentelee lähinnä julkisella sektorilla ja jotka kuvittelevat olevansa suuriakin johtajia. Kokoomuksen ydintä tullee ajettava kuntauudistus samoin kuin Suomen itsenäisyydestä luopuminen repimään mielenkiintoisella tavalla. Lopputulokset jäävät nähtäväksi. Ilmiönä Kokoomus muistuttaa koirien käyttäytymistä. Koiran oksennushan on jollekin toiselle koiralle mitä suurinta herkkua. Tyhmät koirat alkavat ikävä kyllä käydä vähiin ja jäljelle jääneetkin tappelevat jo keskenään.

Jos lähitulevaisuudesta pitäisi joitain ennustuksia tehdä, niin ne ovat seuraavat:

• Väyrynen menee eliitin suureksi harmiksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle.
• Suomen EVM-päätös ja Suomen tosiasiallinen itsenäisyydestä luopuminen hoidetaan mitä suurimman mediahiljaisuuden ja mitä kuvottavimman perustuslain vääntelyn sävyttämänä. Tästä tapahtumaketjusta tulevat vielä historioitsijat kirjoittamaan paljon. 
• Istuva hallitus hajoaa kunnallisvaalien jälkeen.
• Euroalue joko hajoaa tai jo alkanut setelirahoitus ajaa pankkisektorin vapauttaessa likvidinsä kiertoon euroalueen historialliseen inflaatioon.
• Eurokommunistien toimien seurauksena euroalueella aiheutuvat laajat levottomuudet ovat kohtuullisen todennäköisiä.
• Asioita ennakoivien sijoittajien onnenpäivät jatkuvat edelleen.

Toimittajien ammattitaidottomuudesta, osa II

Myönnän, että on sanojen ja suomen kauniin kielen päälle oksentamista kommentoida millään tavalla toimittajien koomisuuteen yltävää tuskaa vaalituloksen johdosta. Annettakoon se minulle anteeksi.

Toimittajien täydellistä kapseloitumista ulos vallitsevasta todellisuudesta edustaa erittäin hyvin myös Pravdan päätoimitus. Voiko enempää kujalla enää olla?

Juha Akkanen -niminen kaveri analysoi meneillään olevan vallankumouksen johtavan mustavalkotelevisioiden aikaan. Juha on ilmeisesti lukenut veispuukkia ja kuvittelee olevansa ajan hermolla. Tällä menneisyyteen unohtuneella toimittajakunnalla ei ole pienintäkään käsitystä modernista sissimarkkinoinnista, uudesta kansainvälisestä verkostoitumisesta ja tavasta tehdä poliittista vaikuttamista. Juha hei – väritelevisiosta tulevien Ylen uutisia seuraavien ja lasitalossa kyyristelevien kuihtuvaa sanomalehteä väsäävien vasemmistolaisten aika on mennyt ohi jo kauan sitten.

Kuvaava esimerkki tästä täydellisestä ammattitaidottomuudesta on myös vaikkapa tämä artikkeli. Anssi Koskinen ihmettelee suureen ääneen, että kuka on Teuvo Hakkarainen. Anssin mielestä Teuvon olennainen ominaisuus on hänen etunimensä lisäksi se, ettei Teuvo ole käynyt kuin peruskoulun. Jos tämä toimittajan töitä tekevä tyyppi tuntisi maakuntaansa, hän ehkä olisi voinut tietää, että peruskoulun käynyt mies on luonut melkein tyhjästä yhden maailman moderneimmista sahayrityksistä ja työllistää satoja ihmisiä tuotantolaitoksella, puunkorjuussa ja metsänomistajina.

Mutta eihän se Anssia kiinnosta, sehän on oikeaa elämää. Ja sitä paitsi ei Teuvo ole opiskellut tiedotusoppia Tampereella eikä ole haikaillut Neuvostoliiton aikoja tiedotusopiskelijoiden ainejärjestö Vostokin jäsenenä.

Onkohan se Teuvo edes veispuukissa?

Hyvää pääsiäistä ja muistakaa polttaa noidat roviolla. Itse ajattelin hiipiä monen vuoden jälkeen metson soitimelle.

Tissivaalit

Ennustin meneillään olevista eduskuntavaaleista kaikkien aikojen hauskimpia.

Ennustus on pitänyt aika hyvin kutinsa, vaikka valtamedia onkin onnistunut tavoitteessaan hämmästyttävän hyvin. Yle ja Pravda ovat onnistuneet omasta mielestään ohjaamaan keskustelun pois kahdesta suomalaisen yhteiskunnan suurimmasta kysymyksestä vuosikymmeniin. Ne ovat vuohipaimenien hallitsematon maahanmuutto ja julkisen sektorin valtava talousvaje.

Keskustelu on sen sijaan ohjattu valtamediassa Portugalin eläkeläisten hyvinvointiin, joka suomalaisten tulisi maksaa. Tarkemmin ottaen kyse on Saksan ja Ranskan pankkien pelastamisesta, joka urakka kaikkineen on 200-400 miljardin loppulaskuna suomalaisillekin hieman liian suuri katettavaksi Vihreillä sähköveroilla.

Valtamedian itsepetos toimii ikävä kyllä vain huomiseen saakka. Kentällä tilanne on nimittäin aivan toinen. Nämä ovat Suomen tulevaisuus- ja maahanmuuttovaalit. Nyt nimittäin ratkaistaan pysyykö Suomi pohjoismaisena hyvinvointivaltiona vai tuleeko tästä maasta menneisyyden arvoissa piehtaroiva Paskastania.

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksiani vaalikamppailussa on parhaiten menestynyt Keskusta. Oman kannattajakuntansa hylännyt epämääräinen mafialiike, jonka kansanedustajaehdokkaina on mm. Antti Kaikkosen kaltaisia käveleviä sontaläjiä, on valinnut suorastaan nerokkaan vaalikampanjan. Se perustuu Mari Kiviniemen tisseihin. Se onkin ainoa, mitä Keskustalla on tarjota.

Uurnilla tavataan.

Pravda: lukuohjeet

Uskoisin, että kaikille maamyyrää älykkäämmille ihmiselle on tullut jo kauan harvinaisen selväksi se, että Helsingin Sanomat tai tuttavallisemmin Pravda ei ole tiedotusväline vaan punavihereliitin propagandakoneiston murtuva osa – nimensä mukaisesti.

Tiedonvälitys on faktojen kertomista ilman poliittista halua vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Journalismi kertoo tosiasiat ja kehystää ne taustajutuillaan ja älykkäiden toimittajien analyyseillä ja jokainen lukija voi sitten tehdä asioista omat johtopäätöksensä. Puolueettomana esiintyvä Suomen valtalehti Pravda on jo kauan aikaa sitten menettänyt journalistisen statuksensa, joka on todellinen sääli ja itse asiassa suora rikos Erkkojen perintöä kohtaan.

Hieno esimerkki asiasta on vaikkapa tämä artikkeli, jossa Jaakko Hautamäki niminen toimittaja kirjoittaa täyttä paskaa. Artikkelissa ei ole totuuden kanssa tekemistä yksikään sana. Tämä 235-kiloinen rytmivoimistelija tunnetaan nimittäin jo hänen aiemmista tuotoksistaan journalismin alttarilla.

Yksittäinen esimerkki on aina yksittäinen, niinpä on aika julkaista viralliset Pravdan lukuohjeet. Tässä ne tulevat – oletko valmis?

• Älä kiinnitä mitään huomiota pääkirjoitussivuihin, koska ne ovat vain mielipiteitä, joille kyseisen julkaisun uskottavuus antaa selkänojan.
  
• Kotimaan uutisissa tarkista aina ensin toimittajan nimi ja tarkista taustat. Noin 98-prosenttisella varmuudella saat selville, että uutista ei kannata lukea.
  
• Ohita kaikki ulkomaan uutiset, koska noin miljoona kertaa luotettavamman tiedon saat vaikkapa Al-Jazeeralta, RT-comilta tai oikeastaan milta tahansa kansainväliseltä uutistoimistolta. Koomista sinänsä – itse muistan hyvin sen ajan, jolloin en voinut ajatellakaan luottavani Al-Jazeeran uutistarjontaan.
  
• Kulttuuritoimituksen tuottama materiaali on ehkä Pravdan arvokkainta. Jokainen sen häiriintyneen porukan tuomitsema historiaa käsittelevä teos on arvokas ja jokainen sen halveksima elokuva on hyvä tai erinomainen. Tämä sääntö on helppo omaksua. Itse toivon, että nykyinen Pravdan kultuuritoimitus jatkaa nykyisessä miehityksessään. He tarjoavat nimittäin täydellisen kontran – koskaan et voi hävitä. Esimerkkinä – Pravdan C-osan toimittajien mielestä parasta mitä Suomen kulttuurissa on tapahtunut sataan vuoteen on Tom of  Finland.
• Pravdan tiedeosaan kirjoittaa suurimmaksi osaksi toimituksen ulkopuoliset asiantuntijat. Tästä johtuu se, että lehden linjasta poiketen melkein kaikki lintujen tuntomerkit pitävät paikkansa.Toimituksen tuottamia omia artikkeleita ei mistää luonnontieteeseen vivahtavasta ei kannata edes vilkaista. Kammottavana esimerkkinä tästä jo haudatut ruumiit.
  
• En kuitenkaan halua leimata Pravdaa kuitenkaan pelkäksi poliittiseksi lentolehtiseksi. Lisäksi haluan antaa tunnustuksen heille, joille se kuuluu. Hesarin urheiluosa on yleensä ihan luotettava lähde. Melkein aina mm. naisten seiväshyppytulokset on raportoitu Pravdassa oikein.
  

Nyt kannattaa miettiä tarkasti. Saat siis naisten seivähyppytulokset oikein 400 eurolla vuodessa. Kannattaako tästä journalismista oikeasti maksaa?

Monikulttuurin kuolema

Suomen kieli on tavattoman ilmaisurikas ja sanavarastoltaan hyvin laaja verrattuna mihin tahansa maailman kielistä. Kielen yksi perussääntöjä on se, että se muuttuu ja kehittyy ajan hengessä. Olen aiemminkin kirjoittanut suomen kielen muuttumisesta, mm. siitä miten nopeasti väkivaltainen pahoinpitely muuttui nahisteluksi, ainakin silloin kun pelätään jotain.

Kielen ja viestinnän muuttumisen nopeus on luonnollisesti kiinni siitä, miten nopeasti ympäröivä todellisuus muuttuu. Silloin, kun todellisuus ei enää vastaakaan sitä kuvaavaa kieltä, niin muutos on nopea. Otan aiemmin esitettyyn käsirysy-esimerkkiin toisen ja logiikaltaan päinvastaisen näkökulman, eli esimerkkejä ilmaisuiden ja sanojen hämmästyttävän nopeasta kannibalisoitumisesta.

Ne kuvaavat tilanteita, joissa alunperin positiivisia mielikuvia herättämään tarkoitettu käsite kohtaa todellisuuden, jota se ei enää vastaa. Tällöin seuraa konflikti, jossa termi hylätään ja sen tilalle keksitään uusi sana.

Jos joku muistaa kauas historiaan, niin vielä vuosi sitten monikulttuuri ja monikulttuurisuus oli kaikkein kuuminta hottia eliitin puheissa. Jos nyt joku poliitikko lausuisi maagiset sanat: Monikulttuuri on rikkaus, hänet naurettaisiin tärviölle. Tämä johtuu taas siitä, että kaikki tietävät mitä termi monikulttuuri tarkoittaa, eli väkivaltaa, nousevia veroja ja kiihtyvää elinympäristön tuhoutumista. Jopa kaikkien monikulttuuristajien isotäti Eva Biaudet totesi hiljakkoin, että maahanmuuttajat tuovat väriä. Ei sanaakaan monikulttuurisuudesta tai rikkaudesta.

Monikulttuurin ovat sanoina taas hyvin nopeasti korvanneet seuraavat termit: kansainvälinen, avoin yhteiskunta ja tulevaisuus.

Tulevaisuuden avoin kansainvälinen kansalaisyhteiskunta on siis maa, jonne tuodaan N miljoonaa luku-, kirjoitus- ja ammattitaidotonta ihmistä Afrikasta tai Lähi-idästä elämään sosiaalituella ja hajottamaan tuusan nuuskaksi koko yhteiskuntarauhan.

Toinen yhtä hupaisa termi on työvoimapula. Edes työvoimapulan ylipappi Jyrki Katainen ei käytä sitä enää. Tilalle on tullu termi työurien pidentäminen. Työuria siis pitäisi pidentää, vaikka 300 000 ihmistä on Suomessa ilman töitä ja 200 000 ihmistä elää nöyryyttävässä pätkä-, vuokratyö- tai työharjoittelusuhteessa.

Onhan siinä Jyrkillä työsuhteiden pidentämisessä hieman haasteita, ei voi muuta sanoa. Odotan itse innosta piukkana ministeri Kataiselta uutta katsausta työvoimapulan syvimpään olemukseen ja sen ratkaisuihin.

Olen varma, että seuraavat termit tulevat samalla tavalla kannibalisoitumaan hyvin nopeasti: Vihreä verouudistus, ihmisoikeudet, köyhyys ja kansainväliset sopimukset. Ei mene kuin hetki, niin ihmiset nauravat noita termejä käyttäville idiooteille.

Vieläkö muuten muistatte termit moniosaaja ja huippuosaaja? Artikkeli Ali Qassimin huippuosaamisesta Pravdassa on jostakin syystä poistettu lehden arkistoista, onneksi lainaukset artikkelista ja hellyttävä kuva moniosaajasta ovat netissä tallessa. Historiasta voi muuten oppia sen syvän totuuden, että aina kun arkistoja siivotaan ja jälkiä peitellään, on tapahtumassa jotain mullistavaa.

Mitähän se voisikaan tällä kertaa olla?

Pääkirjoitus

Ajattelin säästää Suomen valtalehtien pääkirjoitustoimittajien työtaakkaa ja kirjoitin heille tämän aamuisen pääkirjoituksen valmiiksi. Tarkemmin ajatellen kirjoitusta kannattaa käyttää ennen 2011 eduskuntavaaleja useaan kertaan.

Kirjoitus on rakenteeltaan niin nokkela, että lauseiden paikkoja vaihtelemalla ajatussisältö pysyy samana ja tekstiä voi käyttää lukemattomia kertoja.

Tekninen ohje: kopioi on ctrl-C ja liitä vastaavasti ctrl-V.

Suomessa ovat viime aikoina selkeän rasistiset puheenvuorot hälyttävästi lisääntyneet. Meidän on muistettava yhteinen vastuumme ja sotalapset.

Suomestakin on lähtenyt ihmisiä sadoin tuhansin etsimään parempaa elämää. Finlayson.

Lisäksi julkisuudessa on huolestuttavasti nostettu esiin jotkin yksittäistapaukset, jotka liittyvät maahanmuuttajien sosiaalitukiin. Suomessa on lähdetty siitä, että hyvä ihminen kotoutuu paremmin, jos ei ole jatkuvaa huolta omaisista. Työvoimapula. Stockmann.

Ihan varmasti maahanmuuttajien joukosta löytyy niitä, jotka haluavat kiertää systeemiä, kuten löytyy ihan kaikista ihmisjoukoista kaikissa tilanteissa. Pääkaupunkiseudulla ei enää juurikaan näe suomalaisia bussikuskeja, saati sitten siivoojia.

Suomessa lähdetään ihmisten yhdenvertaisuudesta, että kun ollaan laillisesti maassa, niin kaikkia alkuperästä huolimatta kohdellaan samalla tavalla laillisesti, maassa olevia kohdellaan samalla tavalla. Tämä on meidän perustuslakimme. Gutzeit.

Lisäksi on muistettava, että maahanmuuttajat ovat suuri voimavara, joka opettaa meille kansainvälisyyttä. Ruotsin ulkomaankauppa on virkistynyt mm. Somalian ja Afganistanin kanssa merkittävästi.

On hyvä oppia uusia asioita uusista kulttuureista. Etniset kaupat. Lisäksi Suomea uhkaa työvoimapula.

Eilenkin bussia kuljetti tummaihoinen kuski, joka avasi bussin oven! Maahanmuuuttajanaisen euro on kuusi Zimbabwen dollaria, eiku…