Lahjat, joita ei pidä antaa Naiselle

Jokavuotinen piina lähestyy tuhansia suomalaisia miehiä. Joulu ja lahja Naiselle. Asian helpottamiseksi alla on lista lahjoista, joita kannattaa ehdottomasti välttää.

Tein nimittäin pikkujouluissa pientä gallupia aiheesta. Voi elämän kevät, että miehet voivat olla tyhmiä. Alla olevat esineet on ainakin saamani informaation mukaan joskus ostettu jollekin Naiselle.

Lahjaksi. Aivan – ajatushan on tärkein.

• Meisselisarja.
  
• Kirja, joka sisältää aforismeja, mietelmiä tai muita klassisia elämänviisauksia.
  
• Leipäkone.
  
• Vaaka.
  
• Lahjakortti kauneushoitolaan.
  
• Läppäri/kamera/tms, jonka itse haluat.
  
• Lumilapio.
  
• Merkkivaate tai laukku, joka on feikkiä.
  
• Höyrykattila.
  
• Kirja: Painonvartijoiden parhaat sienireseptit.
  
• Punaiset Aino-tossut.
  
• Känsänpoistoainetta ja jalkaraspi.
  
• Puuvillaiset alusvaatteet.
  
• Kuumemittari.
  
• Vuohi.
  
• Apteekkimaailman selluliittihousut.



Olet elämäni Nainen, Sateen Jumalattaren Sieluni. Rakastan Sinua niin paljon, että annan Sinulle joululahjaksi vuohen.

Advertisement

Miesten pohjaton tyhmyys

Oli synkkä ja myrskyinen perjantai-ilta kodinkoneliikkeen parkkipaikalla.

Satoi räntää, työvaatteiden läpi imeytyvä kosteus hytisytti, lihaksia jomotti viikon rankempi salitreeni ja oli raastava nälkä. Odotin vain pääsemistä kotiin syömään jotain ja pääsemistä sen jälkeen saunan raukeaan lämpöön venyttelemään. Mutta ei, ei nyt, sillä minulla oli tehtävä.

Imuri levisi totaalisesti viime viikolla. Tunsin kieltämättä suurta henkistä tyydytystä sen helvetinkoneen hajottua. Meillä on koirani kanssa paljon yhteisiä piirteitä ja yksi niistä on suunnaton ja pohjaton viha imuria kohtaan. Olen varma, että jos koirani olisi jäänyt imurin kanssa kahdestaan samaan huoneeseen, se olisi raadellut imurin palasiksi. Niin minä ainakin olisin tehnyt.

Perheen naisväen ohjeet mielessäni astelin liikkeen avaraan halliin, vilkaisin ohjetaulua ja harpoin imuriosastolle. Punainen – siinä olivat annetut ohjeet. Tavoite minulla oli siis selkeä: ostaa punainen imuri sieltä kulutushelvetistä niin lyhyessä ajassa kuin mahdollista. Katselin siivouskomeroon mahtuvia malleja, joilla oli tutun kuuloinen saksalainen nimi. Tarkistin teholukemat, koska niistä ymmärsin jotakin.

Mitä suurempi luku, sen parempi imuri ja tein valintani. Katselin ympärilleni kysyäkseni myyjältä, olisiko kyseisen natsi-imurin pahvilaatikossa kenties pölypusseja valmiina vai pitäisikö niitä ostaa lisäksi. Seuraavaksi tapahtui sama ilmiö kuin aina. Myyjät olivat hävinneet täydellisesti. En voi millään käsittään mistä antimateriasta ne myyjät on tehty, mutta joka ikinen kerta käy samalla tavalla. Ne katoavat jälkiä jättämättä juuri ratkaisevalla hetkellä.

Pyörin hyllyjen välissä yhä väsyneempänä ja yhä nälkäisempänä, kun se tapahtui.

Edvard Munckin Madonna-maalauksesta saapunut jumalaisen kaunis Nainen ilmestyi eteeni. Jähmetyin kuin vainun saanut setteri tai jäämies Ötzi lumimyrskyn keskellä. Näytin todennäköisesti täydelliseltä ääliöltä, mutta luulen, että kyseinen Nainen oli tottunut aiheuttamaansa reaktioon. Hukuttuani niihin pohjattoman syviin tummiin silmiin, havahduin ja ponnistelin itseni jollain tavalla tietoiseen tilaan.

– Hei, olisin kysellyt imureista, osaisitko auttaa minua?

Madonna hymyili ja ohjasi minut määrätietoisin ottein imureiden luokse. Seuraavasta puolesta tunnista minulla ei ole tarkkoja havaintoja. Siitä minulla on hämärä mielikuva, että kielsin vakuuttavasti sairastavani hepatiittia. Muistan myös, että se oli meistä molemmista älyttömän hauska juttu ja tunsin kummallista ylpeyttä verbaalisesta nokkeluudestani.

Joka tapauksessa olen nyt onnellinen uuden punaisen imurin omistaja. Imurin, jossa uusinta nanoteknologiaa edustava Hepa-suodatin. Minua ei voisi imurin suodattimet vähempää kiinnostaa, mutta siitä olen aivan varma, että Madonna myy ääliöille 10 000 hepa-imuria vuodessa.

Tai satatuhatta, sen verran helppoja me olemme naiskauneuden edessä.

Suomalaisen miehen syvin olemus

Suomalainen mies, miten häntä voisikaan kuvailla?

Suomalainen mies on vaimoaan ja lapsiaan hakkaava juoppo. Hän raiskaa ja pahoinpitelee läheisiään ja tappaa heitä aivan rutiininomaisesti. Hän on väkivaltainen asehullu, sillä Suomessahan on eniten aseita väestöön suhteutettuna Jemenin ja USA:n jälkeen.

Suomalainen mies näyttää tunteensa korkeintaan kuseskelemalla kaduille. Hän ei puhu eikä pukahda tunteistaan ja on sosiaalisesti aivan avuton.

Suomalainen mies on myös täysin ilman tyylitajua. Kaikki muistavat lentoasemat, joissa suomalaisen miehen tunnistaa valkoisista tennissukista. Vapaa-aikoina hän pukeutuu tuulipukuun ja Hankkijan lippalakkiin, joita ei ole pesty viikkokausiin. Hän heittää vetensä veneen laidan ylitse ilman pelastusliivejä ja sepaluskin on auki.

Suomalainen mies ei ole saanut aikaan mitään suomalaista kulttuuria. Suomalaisuutta ei ole edes olemassa. Tästä on aukottomana todisteena se, että kappale ’Olen suomalainen’ on alun perin italialainen iskelmä. Hah-hah-haaa-haaa – niin avuton on suomalainen mies.

Suomalainen mies ei ole saanut mitään aikaan, koska maahanmuuttajat, kuten Schauman ja Fazer, perustivat Suomen teollisuudenkin. Suomalainen mies ei osaa kerätä edes tatteja, vaan senkin pitää italialaisen tehdä.

Suomalainen mies on sisäänpäin kääntynyt ja synkkämielinen erakko, joka ei ulkomaalaisia ole tavannut kuin kuusi vuotta sitten Kanarialla ja silloinkin hän pääasiassa nukkui juoppohullun unta halvassa hotellihuoneessaan koko lomaviikon. Suomalaisen miehen small talk on korkeintaan piereskelyä navetan takana heti siinä tunkion vieressä olevassa homeisessa perunakuopassa. 

Suomalainen mies on tietysti myös geneettisesti epäonnistunut, sisäsiittoinen ja sukurutsan runtelema ihmissaasta.

Jos suomalaista miestä pitäisi muutamalla sanalla luonnehtia, hänen syvin olemuksensa voisi olla vaikka seuraava.

Suomalainen mies on hautautunut sepalus auki aseen kanssa ammuskellen vyötäröään myöden syksyiseen hallan jähmettämään korpisuohon katsomaan formuloita, juomaan Koskenkorvaa, järsimään raakaa lanttua ja mölisemään juovuksissa sekavia niin, että metsä raikaa kilometrien päähän.

Lähteet: kooste suomalaisesta valtamediasta, Astrid Thorsin ja suomalaisen älymystön lausunnoista.

Riippumaton kutsu

Olen henkisesti aika väsynyt ja todellakin loman tarpeessa. Minulla loman alku menee tuulta nuuhkiessa ja kirjoja lukiessa. Muut suunnitelmat syntyvät sitten riippumatossa mallasviskin inspiroimana jos syntyvät.

Tämän julkaisuhetkellä lienee saunan pesässä tuli, minä istun kalliolla ja pohdin ankarasti avaanko toisen oluen vai en.

Toivotan kaikille lukijoilleni oikein mukavaa kesää.

Syyllinen

Pravdassa on ollut nyt noin puolen vuoden ajan vallalla kiihtyvä pyhä sota merkillistä ja hämmentävää asiaa kohtaan.

Kyseessä on tarpeeton liikkuminen.

Syyllinenkin on löytynyt, eikä sitä tarvinnut onneksi kaukaa hakea. Käsite tarpeeton liikkuminen suomeksi käännettynä tarkoittaa pääkaupunkiseudulla asuvan, lihaa syövän, oikeakätisen, valkoihoisen heteromiehen yksityisautoilua ja talvilämpimän kesämökin pitämistä.

Pravdan mukaan ne kaksi asiaa tuhoavat maapallon ilmaston. Äkkiä ajateltuna tämä on VHM:ltä aikamoinen saavutus, koska maapallon väestöstä nämä ihmishirviöistä pahimmat ovat ehkä promillen kymmenesosa. Kuitenkin hiilireppuineen tämä ilmestyskirjan sivuilta revitty harvinainen peto sulattaa Grönlannin jäätiköt ja aiheuttaa kuivuutta, ilmastopakolaisuutta ja hirmumyrskyjä.

Tämän mystisen jihadin ilmentymänä noin joka toinen päivä Pravdassa ilmestyy artikkeli, jossa TARPEETONTA LIIKKUMISTA arvostellaan ja ryvätään itsekehussa, jonka mukaan artikkelin kirjoittaja – nuori, Vihreitä äänestävä ja parhaimmassa tapauksessa Helsingin keskusta-alueella asuva sinkkutyttö – on oikealla ja hyvällä asialla. Toimittajathan ovat jumalia ainakin omasta mielestään.

Joskus toimittajatyttö on tehnyt jotain pahaa, siis esimerkiksi lentänyt Thaimaahan tai Brysseliin. Toimittaja katuu sitä kirjoituksessaan syvästi, mutta antaa samalla syntinsä itselleen myös anteeksi. Jumaluus on siinä mielessä ihan kätevä ominaisuus.

Artikkelit ovat tietosisällöltään toinen toistaan typerämpiä, enkä viitsi edes alkaa luetella tai korjata niissä olevia kammottavia, mammuttien kokoisia valheita, tietämättämyyttä ja väärinymmärryksiä. Orwellia linkkaamalla tuossa sivustoni laidassa saa hyvän käsityksen noiden tyttöreppanoiden yleissivistyksen tasosta, joka on lähempänä nollaa kuin logiikka voi antaa edes ymmärtää.

Minusta mielenkiintoisinta koko aiheessa on se, että miksi nuo päällisin puolin nätit nuoret naiset ovat mukana tuossa pyhässä sodassa? Äkkiä analysoituna vaihtoehdoiksi jäävät seuraavat vaihtoehdot. He ovat vain tyhmiä. Tämä on tietysti normaalijakauman mukaan epätodennäköistä; myönnän tosin, että vaihtoehdon todennäköisyyttä lisää Pravdan toimittajille rekrytoitaessa mitä ilmeisimmin tehtävä lobotomialeikkaus.

Toinen vaihtoehto on, että Reetta Räty on saanut Thaimaan-matkailustaan liian pahaa ja syvältä koskevaa vittuilua ja on kostoksi mobilisoinut koko sanalla sanoen huvittavan toimittajalaumansa aiheen kimppuun.

Vakavasti puhuen tuon loanheiton lopputulokset ovat hyvin helposti arvattavissa. Ensimmäinen seuraus on jokin energiaverotuksen tyyppinen rangaistusvero, jolla edelleen kiristetään VHM:ien jo nyt maailman taloushistorian kireintä verotusta. Tätähän Vihreät jo aktiivisesti vaativat budjettineuvotteluissa. Täytyyhän syyllisen maksaa.

Toinen seuraus on se, että aloitetaan kampanja henkilökohtaisiin päästökiintiöihin siirtymisestä täällä Suomessa.

Ai niin, ei mene kauaa, kun maapallon väestömäärä muuten ylittää seitsemän miljardin rajan.

Vinkuheinä™ 2008

Vuoden 2008 Jokinorsu-palkinnon julkistamisen yhteydessä Octavius-säätiölle tuli paljon yhteydenottoja sukupuolten tasa-arvon nimissä ja vedottiin voimakkaasti vastaavan palkinnon julkistamista myös miehille.

Octavius-säätiön toimihenkilöt ovat verta, olutta, hikeä ja siemennestettä säästämättä tehneet ahkeraa tutkimustyötä ja säätiö julistaa nyt Vuoden 2008 Vinkuheinä™–palkinnon saajan. Valinta osui Pravdan kotimaantoimittaja Mikko-Pekka Heikkiseen. (Raikuvia aplodeja)

Perusteluissa säätiö toteaa mm. seuraavaa:

• ’Artikkeli ’Hyväkäytöksinen suomalainen mies’ Pravdassa 14.3. ratkaisi kisan kalkkiviivoilla Mikko-Petterin hyväksi. Kirjoituksessa tämä Tuula-Pekka vai mikä se nyt oli otti kantaa mm. Gustav Hägglundiin miehenä, toisin sanoen vittuili kenraalille.’
• Maija-Pekan koko olemus muistuttaa erehdyttävästi Sorex minutissimusta ja sopii hyvin palkinnon profiilin asettamiin vaatimuksiin.
• ’Säätiölle saapuneessa kirjeessä todetaan seuraavaa: ”…haluaisin murskata sen kondomista karanneen nuijapään näppäimistöstä kirjaimet m, i, e ja s paskaksi....”  Säätiö haluaa rauhoittaa tilannetta, mutta painottaa, että on positiivista, jos palkinnon saaja herättää tunnereaktioita.’

Palkinnon julkistamisen jälkeen säätiön toimihenkilöt ottivat ison tuopin olutta ja lauloivat Minna-Petterin kunniaksi Rammsteinin biisin Mann gegen Mann.