Ylen vaaliväittely 17.3 – tyhjentävä analyysi

Katselin erittäin tylsän ja väsyneen Ylen ensimmäisen vaalikeskustelun. Todella tuhlattua aikaa, jonka vaihtoehtona olisi ollut tehdä aivan mitä tahansa muuta ja valinta olisi ollut parempi. Tommi Läntisen musiikin kuuntelemista ei lasketa.

Jos tuon keskustelun perusteella pitäisi puolue valita, olisi tehtävä lähes mahdoton. Suurena syynä tähän äärimmäiseen latteuteen oli tietysti Jan Andersson, jonka elämäntehtävänä on puolustaa nykypolitbyroon valtaa. Tämä johti koko keskustelun rakenteen ja sisällön onttouteen. Vaaliväittelynä ohjelma oli ala-arvoisen huono.

Keskustelijoista Stefan Wallin ja Jyrki Katainen ovat hyviä esiintyjiä, mutta liian hyvin mediakoulutettuja. Teennäisyys paistaa heistä vaikka betoniseinän läpi.

Päivi Räsänen taas on terävä ja puhuu asiaa, hänen ongelmansa on taas karisman puute, hän on yksinkertaisesti näkymätön.

Anni Sinnemäki tuo taas mieleen sen mikä hän onkin: fanaattinen stalinistinuori, jonka habitus huutaa jo historiaan haudattua krapulantuoksuista vallankumousta.

Paavo Arhinmäki hakkasi taas sekä Annin että Jutan tässä keskustelussa 6-0 ja alan ymmärtää paremmin hänen nousunsa puoluejohtoon. Ikävä kyllä hänenkin aatteensa parasta ennen päivämäärä oli jo 1800-luvulla.

Mari Kiviniemi on jäänyt roolinsa vangiksi. Ei maatalouslomittajan olemusta voi vaihtaa valtiomieheksi, vaikka käyttäisi sataa personal stylistiä. Marin kannattaisi olla se lehmäntuoksuinen ja aito maalaistyttö, niin menisi paljon paremmin.

Jutta on taas Jutta. Puhetta tulee, mutta sisältö puuttuu. Pahinta on kuitenkin vääjäämätön myötähäpeän tunne silkan tyhmyyden vuoksi.

Timo Soini oli taas tylsyttänyt teränsä. Hallituspaikka siintää silmissä eikä siltoja haluta polttaa mihinkään suuntaan. Fyysisen olemuskin alkaa olla jo rasitteen rajoilla. Pointsit rehellisistä vastauksista sekä aborttiin että ydinvoimaan. Rehellisyyttä ei – outoa kyllä – voita mikään.

Mikä vaalit sitten ratkaisee? Se ei ole tämä väittely, ei todellakaan.

Se on seuraava kysymys, jota vaalikeskustelussa ei esitetty: haluatko moniongelmaisia ja sopeutumattomia erityisosaajia asumaan naapuriisi ja täyttämään asuinpaikkasi kadut, koulut, päiväkodit, uimahallit, jne niin, että oma ja lastesi elämänlaatu kärsii jokaisella tasolla jokainen päivä tästä ikuisuuteen?

Jos et halua, äänestä Persuja. Jos haluat, äänestä jotain muuta puoluetta.

Ei se sen vaikeampaa ole.

Advertisement

Prosenttilaskun ihmeellinen maailma

Prosentit, prosenttilasku ja numerot yleensä ovat hämääviä eikä moni osaa katsoa lukujen taakse. Otetaan esimerkkinä vaikkapa viimeinen tulevia eduskuntavaaleja koskenut mielipidetiedustelu ja verrataan sitä vuoden 2007 vaalien tulokseen.

Keskustalta on kannatuksesta kadonnut 19 prosenttia, eli puolueen on jättänyt joka viides sitä äänestänyt. Täydelliseen moraaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen rappiotilaan ajautunut Keskusta ei kuitenkaan ole suurin häviäjä.

Sama vertailu kertoo, että Kristillisiltä on kadonnut 22 ja RKP:ltä 26 prosenttia kannatuksesta. Täysin kajahtanut kaksikko Thors ja Wallin ovat siis karkottaneet joka neljännen RKP:n äänestäjän. Saavutusta voi pitää historiallisena, koska puolue on läpi historiansa tullut tunnetuksi puoluekannatukseltaan kaikkein uskollisimpana.

Perussuomalaisille sama mittaus ennakoi 273 prosentin kannatuksen kasvua. Luku lienee Suomen historian ylivoimaisesti suurin. Kannatuslukemaan liittyy kuitenkin yksi mielenkiintoinen piirre. Se nimittäin ainakin jollakin todennäköisyydellä on liian pieni. Taloustutkimus Oy korjaa puolueiden kannatusta jollain tilastollisilla tekijöillä, joista ei anneta tarkempaa tietoa. Tekijät ovat luultavimmin aikaisempien vaalien tuloksia, kannattajien ennakoituja äänestysaktiivisuuksia ja vastaavia kertoimia.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ilmeisen vahingossa julkisuuteen päässeiden tietojen mukaan PS on korjaamattomissa äänestystuloksissa Suomen suurin puolue. Asiasta on parempi selvitys täällä. Koko totuus on epäselvä, koska kaikki lähtötiedot ovat Taloustutkimuksen hallussa, mutta asia selittäisi useat valtapuolueiden, hallituksen ja valtamedian koomiset paniikkireaktiot viime ajoilta. Aivan varmaa on, että tästä asiasta emme saa valtamediasta lukea mitään.

Toinen varma asia on, että näistä on tulossa historian hauskimmat vaalit.

Valon kajastusta

Kunnallisvaalit sitten saatiin toimitettua. Tulos oli odotettu ja pato on murtunut niin media- kuin puoluekentässä.

Pravdan toimittajat järsivät työpöytiensä jalkoja ja ihmettelevät miten tässä nyt näin kävi. Huvittavaa on, miten uutisointi voi muuttua yhdessä yössä. Silmänräpäyksessä rasismi- ja ihmisvihasyytökset jäivät pois. Helsingin Katajanokalta löytyy nyt sitten 15 arjen turvallisuuden uhkaajaa, jotka olivat mukana Jussi Halla-ahoa tukemassa.

Tämä on vasta alkua. PS:n kannatus on huimassa nousussa nuorien ja juuri äänestyikään tulevien keskuudessa. Tämä onkin ilmiönä väistämätön, koska heillä on aito kosketus monikulttuurin todellisuuteen. Vaaleissa ääniä PS hankki etenkin SDP:n ja Keskustan äänestäjiltä. Suuri potentiaali on Vihreitä äänestäneissä, joiden keskimääräinen koulutustaso ja logiikka riittää ymmärtämään yksinkertaisen viestin. Hallitsematon maahanmuutto tuhoaa myös ympäristön. 

Blogissani erityisseurannassa olevat Kajaanin ja Turun valtuustot kokivat suuria muutoksia. Omat ennusteeni mukaisesti Kajaanissa muutos oli suurempi kuin Turussa. Turussa Maria Lohela meni käytännössä nollabudjetilla valtuustoon täydestä tuntemattomuudesta. PS:n kannatus nousi Kajaanissa ällistyttävät 8,1 prosenttiyksikköä.

Tietyllä tavalla (saatte arvata miksi) oma henkilökohtainen suosikkini Heljä Misukka Espoosta pääsi myös läpi.