Osmo Soininvaara – pehmeä Lenin

Itse aktiivista luonnonsuojelua harrastavana pidin joskus Vihreää puoluetta ihan sympaattisena ja raikkaana vaihtoehtona puoluekentässä. Tämä illuusio karisi käytännön tekojen osoittaessa, ettei puolue ole kuin merkillinen sekoitus sosiaalipornoa, huumemyönteisyyttä, stalinismia ja outojen henkisesti hajalla olevien ihmisten angstien purkautumista.

Osmo Soininvaaran tunnen pitkältä ajalta. Asumme samassa kaupunginosassa, lapsemme ovat käyneet samoja kouluja ja pienen kaupunginosan sosiaaliset suhteet ovat saattaneet meitä muutenkin tekemisiin keskenämme. Osmoa pidetään yleisesti älykkönä. Häntä on luonnehdittu Vihreän puolueen suureksi ideologiksi ja hyväksytyksi ajattelijaksi yli puoluekentän. Minäkin pidin häntä Vihreän liikkeen ainoana järjen äänenä, toivonpilkahduksena siinä toivottomassa sotkussa, jota nuo traumaattiset hahmot muuten edustavat.

Osmo on koheltanut poliittisella urallaan paljon. Parhaimpina esimerkkeinä hänen heittämänsä ajatus huumeiden vapauttamisesta ja etenkin hänen toimintansa ministerinä Subutex-hörhöjen kanssa. Senkin vielä ymmärsi jollain tavalla, koska Vihreiden yksi uskollisimmista kannattajaryhmistä on huumekoukussa kituvat ja heidänkin ’etujaan’ kai Vihreiden pitää sitten ajaa.

Kaiken kaikkiaan Osmo on hyvin ristiriitainen hahmo. Keskustelussa usein viiltävän älykäs, johdonmukainen ja hyvin argumentoiva. Hän on tehnyt pitkän pyörävaelluksen Eurooppaan ja kirjoittanut arvostusta saaneen taloutta käsittelevän kirjan.

Lopullisesti minut henkilökohtaisesti herätti Osmon älylliseen kompetenssiin työmatkalla autossa kuultu radio-ohjelma vuonna suo ja kuokka. Ohjelma liittyi jollakin tavoin PC-peleihin ja ohjelmassa Osmon intohimoksi osoittautui tunnettu peli nimeltä Civilization. Osmo kertoi pelaavansa peliä päivittäin ja tunnusti olevansa koukussa. Minut ällistytti yksi hänen kommenttinsa, jonka lainaan tähän muistinvaraisesti:

’ Peli opetti minulle, että toimiva yhteiskunta todellakin tarvitsee puolustusvoimia. Ennen en ollut sitä mieltä.’

Olin ja olen sanaton. Meillä on siis älykkö ja tuolloin ministerinä toiminut henkilö, joka on oppinut PC-pelistä sen, että Suomi tarvitsee puolustusvoimansa. Toivon todella, että Osmo on oppinut maanpuolustuskursseilla edes jotain lisää.

Osmo sohaisi tänään – tahtomattaan – muurahaispesään ehdottamalla Turun seudun kuntien pakkoliitoksia. Asia sattuneesta syystä kiinnostaa minua ja olen kirjoittanut siitä useita artikkeleita, jotka löytyvät kategoriasta kaupungit. En ala tähän referoimaan laskelmia ja argumentteja suunnitellun ei-työperäisen maahanmuuton tuhoavasta vaikutuksesta suomalaiselle yhteiskunnalle, lapsillemme ja meidän kaikkien elintavallemme, mutta yksikään sadoista tai tuhansista artikkelien lukijoista ei vielä ole niiden perusteita kumonnut.

Ennustin tuon luonnollisen pakkoliitosvikinän alkavan, mutta en olisi uskonut sen tulevan esiin Soininvaaran kautta. Ilmeisesti keskustelut Ville Itälän, Janina Anderssonin ja Katri Sarlundin kanssa ovat tehneet tehtävänsä. Osmohan on profiloinut itsensä jonkinlaiseksi kaupunkisuunnittelun suureksi Guruksi. Tässä lainaus Turun Vihreiden Katri Sarlundilta:

‘Itä-Turku näyttää mallia muulle Suomelle…ja on kehityksessään monta askelta muuta Suomea edellä.’

Osmo sen sijaan tässä kirjoituksessaan kumoaa minun ja kirjoituksen kommenteissa esitetyt argumentit  syyttämällä minua välillisesti ja kirjoituksen kommentoijia suoraan natseiksi. Se on ainoa keino, koska muita argumentteja ei taida löytyä.  

Osmon pohjattoman säälittävä ja ainoa keino välttää yhteiskuntamme tuhoutuminen on pakko. Pakkoliitos, pakkovastuu, pakko, pakko ja pakko.

Kuulostaa tutulta, Osmo on 2000-luvun pehmeä Lenin. Pehmeä siksi, että Lenin teloitti kansakunnat asein. Osmolla keinot ovat toiset.