Pääkaupunkiseudulle rakennetaan valtavaa kuplaa

Pääkaupunkiseudun väestö on nyt 1,35 miljoonaa ihmistä. Koko alueen väestöennusteen mukaan väestö tulee kasvamaan hurjasti. Ennuste kertoo, että varovaisen perusennusteen mukaan väestö lisääntyy 125 tuhannella ihmisellä kahdeksassa vuodessa ja jatkuu väestön saavuttaessa lähes 1,8 miljoonan ihmisen rajan vuonna 2050.

Joku voi ihmetellä, että mistä moinen kansainvaellus tänne saapuu, mutta vastaus lienee ilmiselvä: Afrikasta ja Lähi-idästä. Ihmisten tulee tietysti lähes vuoden ympäri sohjoisessa ja pimeässä Suomessa asua jossain, mutta missä? Helsinki on rakentamassa asuntoja nyt 10 vuoden sisällä kaupungin upeimmille paikoille eli Hernesaareen, Kalasatamaan ja Jätkäsaareen asuntoja 40 tuhannelle ihmiselle. Lisäksi Espooseen Länsimetron varteen on tulossa asuntoja vähintään  30 tuhannelle, Marjaradan varteen Vantaalle 50 tuhannelle ja Helsingin Sipoolta varastamalle alueelle 50 tuhannelle ihmiselle.

Asuntoja rakennetaan siis 170 tuhannelle ihmiselle kymmenessä vuodessa uusille alueille eli täydennysrakentaminen huomioiden voidaan työlukuna pitää 200 tuhannen ihmisen asuntotarpeen tyydyttämistä. Tuosta asuntokannasta yksi kolmasosa rakennetaan vapaarahoitteisesti, yksi kolmasosa erilaisilla tukijärjestelmillä ja yksi kolmasosa vuokra-asunnoiksi. Lienee selvää, että afrikkalaisella tai osa-aikaisessa palvelutyössä käyvällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin valita joko tuettu asuminen tai vuokra-asuminen sekä siihen liittyvä asumis- ja muu tukijärjestelmä, jonka kyseisen kunnan veronmaksajat kustantavat.

Koko asuntotuotannon maksajaksi on siis kaavailtu joko duunia painavaa uraohjusta tai hyvätuloista perhettä, jonka bruttotulot ovat luokkaa vähintään satatuhatta euroa vuodessa. Muuten ei uustuotannon vapaarahoitteisen 100 neliön 400-600 tuhannen euron perheasuntoa osteta. Lisäksi laskuun lisätään naapurissa asuvien sosiaalituet sekä kunnan koko ajan kiristyvä piiloverotus kaukolämpö- ja muine pakollisine maksuineen.

Tyhmät kysymykset kuuluvatkin:

• Onko näissä suunnitelmissa järjen hiventäkään?
• Mistä ne hyvätuloiset ja saatanan tyhmät maksajat on tarkoitus hankkia?
• Mistä näille hyvätuloisille ja saatanan tyhmille maksajille löytyvät ne kymmenet tuhannet uudet hyvätuloiset työpaikat?

Vastauksia ollaan saamassa. Todellisuuden airueena voidaan pitää Espooseen valmistuvaa Suurpellon asuinaluetta. Sitä voidaan pitää täydellisenä pienoismallina alussa kuvatuille suunnitelmille. Kaikki on muuten hyvin, mutta pellolle ja 30 metrin mutapatjalle rakennetulta asuinalueelta puuttuvat maksajat. Afrikkalaisia, uusia tieliittymiä, imuputkijärjestelmiä ja uutta valtavaa koulukeskusta pukkaa, mutta maksajia ei näy.

Vastaava kohtalo odottaa niin Etelä-Espoota, Sipoota kuin Vantaan soisia lepikoitakin. Lyödäänkö vetoa?

Avoimuus, kansainvälisyys ja hanke nimeltä WDC

Avoimuus ja kansainvälisyys ovat Suomen henkisessä ilmapiirissä käsitteitä, joiden käyttö ja käyttäjät vetävät suupielet väkisinkin hymyyn. Käsitteiden suurimpia ja eniten kuolaa tuottavia julistajia nimittäin yhdistävät yleensä seuraavat ominaisuudet:

• He eivät yleensä ole asuneet tai työskennelleet ulkomailla.
• Heillä ei ole kuin korkeintaan pinnallisia veispuuk-tyyppisiä kontakteja ulkomaille.
• Heidän kielitaitonsa rajoittuu muutamaan hotellin aulassa mongerrettuun rallienglannin lauseeseen.

Avoimuus ja kansainvälisyys myös maksavat näiden ääliöiden hallussa aivan helvetillisiä summia. Unohdetaan vielä päätösprosessissa oleva Guggenheim ja keskitytään jo keskuudessamme olevaan World Design Capital -nimiseen hankkeeseen ja sen tuottamiin tuloksiin. WDC:n rahoittavat pk-seudun kaupungit yhteensä ja se maksaa julkisuudessa olleiden tietojen mukaan noin 20 miljoonaa euroa.

Mitä on sitten saatu aikaiseksi? Saatujen epävirallisten tietojen mukaan WDC-organisaatio on toistaiseksi keskittynyt matkustelemaan ja dokaamaan ympäri maapalloa. Rahaa on tähän palanut jo ilmeisesti useita miljoonia.

Nopean kartoituksen mukaan WDC:n budjetti kuluu kiistämättä mieltä avartavan matkustelun lisäksi seuraaviin kärkihankkeisiin:

• Espoon Puolarmetsään suunniteltu Orkidea-niminen sairaala, jota ei rakenneta.
• Hakaniemeen pystytettävä bussipysäkki, jonka hinta on 700 000 euroa.
• Helsingin ratikkapysäkeille pystytettyihin roskapönttöihin, joiden kyljessä on värikkäitä piirroksia.
• Vantaan Tikkurilaan pystytetty näyteikkuna, jossa on esillä jotain epämääräistä romua.

Siinä se hanke olikin tiivistettynä, mutta tietysti voisi ohikiitävän hetken miettiä, että millaista aineistoa 20 miljoonalla eurolla esim. olisi hankkinut pk-seudun kirjastoihin.

Onneksi nyt sentään avoimuus ja kansainvälisyys ovat lisääntyneet – Yippie ki-yay, motherfuckers!