Saksan valtionpankin johtokunnan jäsen Thilo Sarrazzin kirjoitti kirjan, jonka kirjoittaminen on epäilemättä ollut kova työ. Thilohan sanoi ääneen kaksi faktaa, jotka ovat väistämättömiä, mutta suomalainen eliitti kieltää ne raivokkaasti. Sarrazin esittää lukuihin perustuen, että Saksasta on tulossa muutamassa vuosikymmenessä muslimivaltio ja samalla sen kehitys kääntyy luonnollisesti kohti muslimikautta.
Suomalaisella eliitillä ei ole ollut faktoihin mitään kommentoitavaa. Muutama hajanainen kommentoija on väittänyt ettei laskelma pidä paikkaansa. Saksa on muslimivaltio vasta 2057 eikä 2052, niin kuin väitettiin. Aivan kuin sillä olisi jotain merkitystä.
Mikä siinä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos maahan saapuu muslimikauden arvoja edustavia ihmisiä tarpeeksi, niin maa siirtyy muslimikauteen. Kohta Kokoomuksen johdolla hyväksyttävän sensuurilain mukaan edellinen mielipide on rikollinen, joten siihen pitää suhtautua varauksella. Kuka nyt rikollisen kanssa voisi olla samaa mieltä?
Seuraavaksi esitän luettelon maista, joissa islam on pääuskonto ja demokratia, ihmisoikeudet ja yksilön vapaus ovat arvossaan:
Malesia (poislukien muut kuin oikeauskoiset ja kaikki muut kuin muslimit).
Seuraavaksi laitan listan muslimimaista, joissa vähemmistöjen arvoja kunnioitetaan:
Ruotsi.
Jatkoksi listaan kolme muslimimaata, joissa edes alkeellinen demokratia toimii, toisin väkivallan alaisena:
Pakistan, Kuun pimeä puoli ja Ruotsi. Ruotsin osalta on tosin esitetty vakavia huomatuksia mm. vaalisalaisuuden, äänestysohjailun ja väärin äänestäneiden uhkailuiden suhteen. Eli Ruotsi vain varauksella.
Kysymys kuuluu: miten tuohon rakkaaseen naapuriin oikein pitäisi suhtautua?
Riittäisikö paskainen nauru?