Vuoden 2011 Mikki Hiiri – Arno Ahosniemi

Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Vuoden 2011 Mikki Hiiri-titteliä ei pokkaakaan Jyrki Katainen tai Alex Subb.

Vuoden 2011 Mikki Hiiri on nimittäin Kauppalehden päätoimittaja Arno Ahosniemi, joka sai tittelin seuraavalla lausunnollaan.

Jos Suomi ei maksa maksukyvyttömän ja valehtelevan Kreikan porsastelua, se on Pölhöpopulismia.

Onnea Arno, paljon onnea!

Miten muuten vinkuu Mikki Hiiri? Viu viu? Vai peräti miehekäs viu?

_____

P.s. suomen kieli on omalla tavallaan suunnattoman kiehtovaa. Miettikääpä sanaa pokkaakaan.

P.s. (II) Missä välissä suomalaisilta miehiltä vietiin kivekset ja heistä tuli vinkuvia Mikki Hiiriä, näitä säälittäviä rääpäleitä? Mistä näitä tulee?

Mainokset
Published in: on elokuu 26, 2011 at 10:22 pm  Comments (6)  

Ukkosten aika – vinkkejä hallitusneuvotteluihin

Sahailin tuossa viisi mäntyä suoraan pölleiksi. Ukkosmyrsky oli kaatanut puita ja piti alkaa miesten töihin.

Lämmittelin mökin, söin ja samalla koira tsekkasi tilanteen eli tarkisti omalta reviiriltään kaiken tapahtuneen. Ajomatkan korvaukseksi koira sai suurinta herkkuaan eli maksalaatikkoa.

Yleensä olen lomilla täydellisessä uutispimennossa, mutta nyt jokin etiäinen sai avaamaan netin. Typerä päätös, mutta se on tehty. Ennustin jo kauan sitten, että menneet vaalit olisivat hauskimmat ikinä. Ennustus yllättäen toteutui ja vaaleja seuranneet hallitusneuvottelut ovat saaneet mustan huumorin kyllästämät nauruhermoni koetukselle vielä odottamaani enemmän. Tämän päivän uutinen oli se, että hallitusneuvottelut olivat ajautuneet umpikujaan demareiden ja Leninin muistoyhdistyksen käveltyä sieltä ulos.

Koska olen huippuälykäs (buaahhaa-hhaaa) ja aina oikeassa (buuhhuu- aaah- rääh) voisin antaa arvoisille hallitusneuvottelijoille pari taustavinkkiä.

  • Vallankumous on meneillään ja se etenee joka ikinen sekunti.
  • Eliitti ei vieläkään ymmärrä mistä on kysymys – aivan kuin ihmisten silmiin kuseminen olisi heidän etuoikeutensa.
  • Kun suomalaiselle vittuillaan tarpeeksi, niin se suuttuu ja lopputulos on kaikkien tiedossa.
  • Tiedonvälitys on muuttunut eikä ole enää eliitin hallussa. Pravda, pyöreä pöytä, Sinikka Sokka ja Yle ovat henkisesti kuolleet. Totuus taas ei kuole koskaan.
  • Jokainen Ville Similän kolumni, jokainen Ylen koominen uutinen ja jokainen Pravdan tarkoitushakuisen häröinen tausta-artikkeli sytyttää aina uudelleen kipinää vallankumouksen roihuksi. Kummallista, johtuisikohan se jotenkin suomalaisen luonteen  rehellisyydestä ja pyrkimyksestä oikeudenmukaisuuteen?
  • Kuka olisi kokeillut rehellisyyttä tai oikeudenmukaisuutta aiemmin politiikassa? Outoa.

Jotenkin minusta tuntuu, että nämä syvää totuutta henkivät vinkit pyyhkiyvät joidenkin suunnattoman omahyväisyyden alle.

No – kunnallisvaaleissa viimeistään tavataan. Toivotan menestystä kaikille tasapuolisesti.

Published in: on kesäkuu 1, 2011 at 11:40 pm  Comments (6)  

Aseet puhuvat

Ihmettelin pitkähkön kirjoitustauon jälkeen taas sivuston tilastoja ja huomasin ainakin yhden merkittävän puutteen blogiviitteissäni. Se menee nimellä Aseet puhuvat – suosittelen lämpimästi. Viimeisin blogimerkintä kertoo hyvin pelkistetysti islamin juurista ja niiden synnystä. Hienoja miehiä ja tunnen suurta sympatiaa noiden karujen aavikoiden sotureita kohtaan.

Muuten tauko teki hyvää. Kerroin silloin joskus meneväni kuuntelemaan metson soidinta pitkästä aikaa. Reissu onnistui vain puolittain, koska paikkani oli hieman soidinalueen sydämestä sivussa. Sen sijaan koiran kanssa laavulla yövytyt yöt olivat jälleen kerran once-in-the-lifetime-kokemuksia. Heräät taivaanrannasta tulevaan paahtavaan aurinkoon, teeret kukertavat järven jäällä 200 metrin päässä ja yrität pitää lintukoiraa aloillaan. Ihmettelet siinä, milloin olisi oikea aika rikkoa seesteinen rauha ja sytyttää aamukahvin tuova nuotio.

Nyt on taas hektinen duuniputki päällä ja yritän päivittää blogia omalla kiistämättömällä nerokkuudellani (buaahhaaahhhhaaaaa-hhhaaa) silloin kun ehdin.

Kiitoksia lukijoille. Teitä on ollut myös täydellisen radiohiljaisuuden aikana ällistyttävän paljon. Paljon kiitoksia.

Published in: on Touko 29, 2011 at 11:59 pm  Comments (6)  

Ville Similä ja Sanoman tuho

Menneiden eduskuntavaalien suurin häviäjä oli valtamedia.

Valtamediaan lasken tässä Ylen, Pravdan ja kaikki Välisuomen ns. uutismediat. Ne nujerrettiin muutamalla blogilla ja niiden herättämällä kansanliikkeellä. Kansanliike realisoitui kaikilla keskustelupalstoilla läpi kahden edellisen vuoden ja haluan kiittää kaikkia hyvin tehdystä työstä.

Nyt kutsun kaikkia laittamaan lopullinen isku valheelle ja paskanpuhumiselle. Se ei tarvitse paljoa. Nyt kaikkien täytyy ensin kusta Lasitalon nurkkaan ja sen jälkeen miettiä miksi alla olevasta paskasta pitäisi maksaa 450 euroa vuodessa.

(Disclaimer: Teksti on suora lainaus Pravdan nettisivuilta ja sen tekijänoikeudet kuuluvat Sanoma Corporation Inc:lle. Siinä oikeudellisessa tapauksessa, että tekijänoikeuksia katsotaan rikotuksi, olkaa hyvä ja ottakaa yhteyttä sähköpostiosoitteeseen: ime.munaa@hotmail.com.)

Enemmistöstä morjens. Duunattiin tällainen julkilausuma. Sellaista kinuttiin, niin tehtiin sitten. Tuomittiin vähemmistöjen sortaminen, ihan kaikki. Alkuunkaan emme hyväksy. Joo, ja rasismikin tuomittiin, vilpittömästi ja ihan hyvää hyvyyttämme. Buahaha! Kusetin.

Ei tietenkään tuomittu. Sinne se jemmattiin julkilausuman loppuun. Että enemmistöä varsinkaan ei saa syrjiä, yhtä turha se on vähemmistöjäkään paapoa. Niin se on, että tässä maassa etupäässä enemmistöä sorretaan. Puoli Suomea ja niiden naapurit jo ehti postata Facebookiin, että me tässä oltaisiin vähemmistöistä ja rasismista huolissaan. Buahaha.

Joku nyt kysyy, mitä helvetin enemmistöä edustaa eiralainen tohtori tai 51-vuotias sahuri, joka ei osaa tehdä kravattiin solmua. Tämä justiin kertoo siitä suvaitsevaisuudesta. Täällä enemmistössä riittää, kun märisee sotaveteraaneista. Tai no ihan hyvin voi olla sivari, jos on eiralainen tohtori. Tähän on tultu, tuonne ollaan menossa. Liian pitkälle. Enemmistö on tässä maassa unohdettu, ja jonkun on sitä puolustettava, meidän. Ei se helppoa ole. Kommunistit heiluttelevat natsikortteja. Värjäävät tietokoneella poskia lehtikuvissa punaiseksi, kaivavat vanhoja esiin, vaikka viiteen vuoteen ei ole sanottu blogissa ketään kamelikuskiksi, ja jos onkin, niin ne on kaikki jo deletoitu. Juu ei kommentoida. Shitlistille kaikki, ei nappaa. Helppoa ei ole. Vihapuhe lisääntyy, lähinnä justiinsa enemmistöä vastaan.

Nämä vihervasemmistolaiset ja puolipultsarit ja ituhipit mokuttajat ukot tolpan nokassa KUKKAHATUT SAATANA PILAAVAT MEIDÄN ENEMMISTÖN!!!!!!11!! Huh. Juu ei tässä mitään. Toinen on se, kun vanhoja kaivellaan. Kymmenen vuotta on hyvää hyvyyttä tehty töitä sen eteen, että enemmistö ymmärtää, miten maahanmuuttajien rikollisuusrikollisuusyliedustus pilaa tämän maan. Ei ole edes joka viides meidän eduskuntaryhmässä rikoksesta tuomittu. Niin että onko oikein, että nyt syytetään kunnon kansaedustajia siitä, että joskus on kirkon ryövännyt, voisiko jo lopettaa vanhojen kaivelun. P.S. KIITOS 1939-1945!.

Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja Ville Similä.

Published in: on Touko 29, 2011 at 8:33 am  Comments (13)  

Toimittajien ammattitaidottomuudesta, osa II

Myönnän, että on sanojen ja suomen kauniin kielen päälle oksentamista kommentoida millään tavalla toimittajien koomisuuteen yltävää tuskaa vaalituloksen johdosta. Annettakoon se minulle anteeksi.

Toimittajien täydellistä kapseloitumista ulos vallitsevasta todellisuudesta edustaa erittäin hyvin myös Pravdan päätoimitus. Voiko enempää kujalla enää olla?

Juha Akkanen -niminen kaveri analysoi meneillään olevan vallankumouksen johtavan mustavalkotelevisioiden aikaan. Juha on ilmeisesti lukenut veispuukkia ja kuvittelee olevansa ajan hermolla. Tällä menneisyyteen unohtuneella toimittajakunnalla ei ole pienintäkään käsitystä modernista sissimarkkinoinnista, uudesta kansainvälisestä verkostoitumisesta ja tavasta tehdä poliittista vaikuttamista. Juha hei – väritelevisiosta tulevien Ylen uutisia seuraavien ja lasitalossa kyyristelevien kuihtuvaa sanomalehteä väsäävien vasemmistolaisten aika on mennyt ohi jo kauan sitten.

Kuvaava esimerkki tästä täydellisestä ammattitaidottomuudesta on myös vaikkapa tämä artikkeli. Anssi Koskinen ihmettelee suureen ääneen, että kuka on Teuvo Hakkarainen. Anssin mielestä Teuvon olennainen ominaisuus on hänen etunimensä lisäksi se, ettei Teuvo ole käynyt kuin peruskoulun. Jos tämä toimittajan töitä tekevä tyyppi tuntisi maakuntaansa, hän ehkä olisi voinut tietää, että peruskoulun käynyt mies on luonut melkein tyhjästä yhden maailman moderneimmista sahayrityksistä ja työllistää satoja ihmisiä tuotantolaitoksella, puunkorjuussa ja metsänomistajina.

Mutta eihän se Anssia kiinnosta, sehän on oikeaa elämää. Ja sitä paitsi ei Teuvo ole opiskellut tiedotusoppia Tampereella eikä ole haikaillut Neuvostoliiton aikoja tiedotusopiskelijoiden ainejärjestö Vostokin jäsenenä.

Onkohan se Teuvo edes veispuukissa?

Hyvää pääsiäistä ja muistakaa polttaa noidat roviolla. Itse ajattelin hiipiä monen vuoden jälkeen metson soitimelle.

Published in: on huhtikuu 21, 2011 at 10:48 am  Comments (8)  

Pravda: lukuohjeet

Uskoisin, että kaikille maamyyrää älykkäämmille ihmiselle on tullut jo kauan harvinaisen selväksi se, että Helsingin Sanomat tai tuttavallisemmin Pravda ei ole tiedotusväline vaan punavihereliitin propagandakoneiston murtuva osa – nimensä mukaisesti.

Tiedonvälitys on faktojen kertomista ilman poliittista halua vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Journalismi kertoo tosiasiat ja kehystää ne taustajutuillaan ja älykkäiden toimittajien analyyseillä ja jokainen lukija voi sitten tehdä asioista omat johtopäätöksensä. Puolueettomana esiintyvä Suomen valtalehti Pravda on jo kauan aikaa sitten menettänyt journalistisen statuksensa, joka on todellinen sääli ja itse asiassa suora rikos Erkkojen perintöä kohtaan.

Hieno esimerkki asiasta on vaikkapa tämä artikkeli, jossa Jaakko Hautamäki niminen toimittaja kirjoittaa täyttä paskaa. Artikkelissa ei ole totuuden kanssa tekemistä yksikään sana. Tämä 235-kiloinen rytmivoimistelija tunnetaan nimittäin jo hänen aiemmista tuotoksistaan journalismin alttarilla.

Yksittäinen esimerkki on aina yksittäinen, niinpä on aika julkaista viralliset Pravdan lukuohjeet. Tässä ne tulevat – oletko valmis?

  • Älä kiinnitä mitään huomiota pääkirjoitussivuihin, koska ne ovat vain mielipiteitä, joille kyseisen julkaisun uskottavuus antaa selkänojan.
  • Kotimaan uutisissa tarkista aina ensin toimittajan nimi ja tarkista taustat. Noin 98-prosenttisella varmuudella saat selville, että uutista ei kannata lukea.
  • Ohita kaikki ulkomaan uutiset, koska noin miljoona kertaa luotettavamman tiedon saat vaikkapa Al-Jazeeralta, RT-comilta tai oikeastaan milta tahansa kansainväliseltä uutistoimistolta. Koomista sinänsä – itse muistan hyvin sen ajan, jolloin en voinut ajatellakaan luottavani Al-Jazeeran uutistarjontaan.
  • Kulttuuritoimituksen tuottama materiaali on ehkä Pravdan arvokkainta. Jokainen sen häiriintyneen porukan tuomitsema historiaa käsittelevä teos on arvokas ja jokainen sen halveksima elokuva on hyvä tai erinomainen. Tämä sääntö on helppo omaksua. Itse toivon, että nykyinen Pravdan kultuuritoimitus jatkaa nykyisessä miehityksessään. He tarjoavat nimittäin täydellisen kontran – koskaan et voi hävitä. Esimerkkinä – Pravdan C-osan toimittajien mielestä parasta mitä Suomen kulttuurissa on tapahtunut sataan vuoteen on Tom of  Finland.
  • Pravdan tiedeosaan kirjoittaa suurimmaksi osaksi toimituksen ulkopuoliset asiantuntijat. Tästä johtuu se, että lehden linjasta poiketen melkein kaikki lintujen tuntomerkit pitävät paikkansa.Toimituksen tuottamia omia artikkeleita ei mistää luonnontieteeseen vivahtavasta ei kannata edes vilkaista. Kammottavana esimerkkinä tästä jo haudatut ruumiit.
  • En kuitenkaan halua leimata Pravdaa kuitenkaan pelkäksi poliittiseksi lentolehtiseksi. Lisäksi haluan antaa tunnustuksen heille, joille se kuuluu. Hesarin urheiluosa on yleensä ihan luotettava lähde. Melkein aina mm. naisten seiväshyppytulokset on raportoitu Pravdassa oikein.

Nyt kannattaa miettiä tarkasti. Saat siis naisten seivähyppytulokset oikein 400 eurolla vuodessa. Kannattaako tästä journalismista oikeasti maksaa?

Published in: on huhtikuu 13, 2011 at 11:07 pm  Comments (6)  

Voittajasalkku

Historian menestynein arvopaperisijoittaja Warren Buffett on jo pitkään etsinyt henkilöä, jonka hän voisi kouluttaa seuraajakseen.

Tämän sijoitustaitoisen henkilön pitäisi osata välttää riskejä ja kyetä itsenäiseen ajatteluun. Lisäksi hänen tulisi olla tasapainoinen tyyppi, joka ymmärtää ihmisten ja instituutioiden käyttäytymistä.

Buffetin esittämistä kriteereistä tuli välittömästi mieleen seuraava voittajasalkku:

  • EU:n kriisinhallintarahasto 1,4 miljardia.
  • Islannin 0,32, Kreikan 1,48 ja Latvia 0,33 miljardin suorat valtionlainat.
  • Erilaisia takauksia ja vastuita on otettu salkkuun noin 16 miljardia, joista osa tosin odottaa vielä virallista hyväksyntää.
  • Lisäksi salkku sisältää seuraavat hieman pienemmät osakesijoitukset: Kone 10 kpl, M-Real B 115 kpl, Nokia 30 kpl, Outokumpu 20 kpl ja Marimekko 15 kpl.

Salkussa on siis Marimekkoa huiman 200 euron arvosta. Mainittakoon, että kyseisen erän hankkimalla sijoittaja on maksanut jo ostohetkellä kaupankäyntikuluja noin 10 % sijoituksen arvosta.

Kyseisen henkilön aloittaessa Suomen talouden hoitajana valtionvelka oli 55 miljardia ja hänen lopettaessaan valtionvarainministerinä velkaa on noin 78 miljardia euroa. Tekstiä tähän saakka luettuasi valtion velkaa jamppa otti noin 30 000 euroa eli yhden keskituloisen ihmisen vuosipalkan verran. Samaan aikaan julkisen talouden toinen puoli kuntatalous on aivan romuna.

Salkkua analysoitaessa ei enää ihmettele tämän päivän koomisimman uutisen julkaisutarvetta. Kukahan vihjaisisi tyypistä Warrenille ja nopeasti?

Published in: on maaliskuu 23, 2011 at 4:10 pm  Comments (4)  

Toimittajien ammattitaidosta, osa I

Myönnän, että on epäreilua nauraa idiooteille.

En vain voi sille mitään, ei suomalaisille taloustoimittajille voi kuin nauraa paskaisen epäuskoisesti. Maikkarin taloustoimittaja Jussi Kärki ilmoitti puolitoista tuntia sitten, että Japanin BKT on 5,5 miljardia dollaria.

Virhe ei ole kuin tuhatkertainen. Jutulle voi nauraa vedet silmissä kunnes ymmärtää, että ihan perusasioiden osaamisen taso on samaa luokkaa kaikilla toimittajilla ja ikävä kyllä myös poliitikoilla. Maikkarin hemmo hakkaa numerosokeudessaan jo Suomen valtiovarainministerin legendaarisen Venäjän BKT-arvionkin.

Suomessa taloudesta kirjoittaa asiantuntevasti muutama bloginpitäjä ja siinä onkin kaikki. Ainoa lehti, jolla on edes alkeellista ammattitaitoa on Talouselämä. Kaikki muu informaatio täytyy hakea muualta. Säälittävää ja mitä se kertookaan suomalaisten toimittajien koulutuksesta ja ammattitaidon tasosta.

Nolla mikä nolla.

Published in: on maaliskuu 13, 2011 at 11:35 pm  Comments (13)