Stubbin ja Thorsin viha ja sen kulttuurihistoriallinen tausta

Jos ihmettelette Alex Stubbin, Stefan Wallinin, Astrid Thorsin, etc. kaikin tavoin ilmaisemaa pohjatonta vihaa Suomea ja suomalaisia kohtaan, on ehkä syytä valottaa yhtä historiankirjoituksessa vaiettua ja piiloon lakaistua asiaa. Tällä vihalla on nimittäin selkeät kulttuurihistorialliset juuret suomenruotsalaisten rodunjalostusideologiassa.

Rotuhygieeninen liike lähti Suomessa liikkeelle 1900-luvun alussa ruotsinkielisten lääkärien keskuudessa, koska pelko syntyvyyden alenemisesta koettiin Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa voimakkaana. Ruotsinkieliset pelkäsivät myös oman ylivertaiseksi koetun rotunsa laadullista huononemista suomenkielisen väestönosuuden noustessa. Hyvin tyypillistä ajattelua edusti esimerkiksi toimitusjohtaja Martti Pihkala eli Alexander Gummerus:

”Ryhtyessämme puhdistustyöhön, meidän on ehdottomasti riistettävä oikeus jatkaa sukua siltä ihmislajilta, jolta puuttuu kaikki edellytykset jättää kunniallisia jälkeläisiä… on olemassa erityisiä arveluttavia ihmisiä, jotka eivät välitä mistään muusta kuin omista nautinnoistaan (tarkoittaa suomalaisia). Näitä ihmisiä on tuo pitkätukkainen, leveälahkeinen jätkä, törkeäsanainen ja tavoiltaan vielä törkeämpi, joka meillä viime aikoina on tullut hyvin tunnetuksi…Rodunjalostuksen ensimmäinen ja tärkein edellytys on puhdas siveellinen käsitys sukupuoliasioista. Toinen edellytys – josta edellä on ollut puhetta – on puhdistustyön kunnollinen suorittaminen.” (Lähde: Pihkala – Minkälainen Suomi meidän on luotava, 1918).

RKP:n alkuaikojen vahva vaikuttaja Rolf Nordenstreng taas kirjoittaa teoksessaan Euroopan rodut ja kansat (1929) suomalaisista seuraavaa:

”Umpimielinen on ehkä sopivin sana kuvaamaan hänen luonnettaan. Kylmä, säälitön, joskus intohimoinen julmuus ei ole hänelle vierasta…Tämä rotu on häilyväinen ja vaihteleva ulkoiselta tyypiltään ja mielenlaadultaan. Olisi sen vuoksi liian pitkälle menemistä kieltää heiltä mahdollisuus idealismiin…Iho on himmeä, hiukan kellertävä…Pää näyttää yleensä suurelta ja kasvot ovat niinikään suuret, litteät ja kulmikkaat; kaula on lyhyt.”

Aivan ilmiselvä impivaaralaisen metsäapinan kuvaus. Tunnistan itseni: säälitön lyhytkaulainen ja häilyväinen litteänaama. Vain karvat ja haju puuttuvat.

Ensimmäiset rotuhygieeniset käytännön toimet toteutettiin luonnollisesti suomenruotsalaisella alueella, jolla terveyssisaret saivat tehtäväkseen valistaa väestöä rotuhygieniassa. Yhtenä tapana rohkaista parhaimpia suomenruotsalaisia perheitä oli jakaa äidinpalkintoja niille äideille, jotka miehiensä kanssa periytyivät terveistä (suomen)ruotsalaisista vanhemmista ja joilla oli ainakin neljä elinvoimaista, henkisesti ja ruumiillisesti tervettä, hyvinhoidettua 4-17-vuotiasta lasta. Äidinpalkintoja eli rahaa jaettiin suomenruotsalaisten keskuudessa vuosina 1920-25 648 kappaletta.

Tämän ruotsinkielisten luoman rotuohjelman luomalla pohjalla Suomessa tehtiin vuosina 1935-1970 yhteensä noin 11 000 pakkosterilisointia. Siis yli kymmenentuhatta. Kaasukammiot, 1930-luku, kaikuja menneisyydestä – anyone?

Tämä kulttuurihistoriallinen perinne on Stubbin, Thorsin, Wallinin, etc. ajattelun taustalla ja se näkyy heidän asenteessaan, ajattelussaan sekä toiminnassaan.

Huvittavinta asiassa on se, että nämä kusipäät vielä viitsivät vittuilla nimittämällä suomalaisia yksiselitteisesti ja kategorisesti rasisteiksi.

Lähteet: erikseen mainitut kirjat ja ©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1998.

Disclaimer: pidän kielipolitiikkaa vähäarvoisena asiana ja kunnioitan lukuisia suomenruotsalaisia tuttaviani. Myötähäpeän kyllä heidän puolestaan osittain siksi, että nykyinen Thors–Stubb-akseli onnistuu tuhoamaan ja lokaamaan koko puolueen ja sen joskus edustaman hienoja arvoja sisältävän humaanin liberalismin täydellisesti.

Paskalain anatomia, osa II

Olen kuvannut istuvaa hallitusta useaan otteeseen Suomen historian tuhoisimmaksi heti Terijoen hallituksen jälkeen. Ehkä kuvaavin esimerkki koko hallituskauden saavutuksista on paljon puhuttu paskalaki.

Vaikka se saattaakin tuntua julmalta, ei ihmisten kokemuksille ja heidän nöyryyttämiselleen voi kuin nauraa vedet silmissä. Miettikää nyt – hyväuskoiset ovat maksaneet muovipöntöstä 15 000 euroa ja saavat kaupanpäällisiksi mehumaijan ja 500 euron huoltokulut vuodessa. Lopputuloksena on suunnaton vitutus ja paskan haju joka paikassa.

Alla on koottu satunnaisia kommentteja asian tiimoilta:

• Minä ainakin heitän omaan ecolaattoriin dynamiitin sisään juhannuksena ja räjäytän paskan taivaantuuliin. Niin on vituttanut laitteen osto!! SAATANA SE HURISEE SIELLÄ YÖTÄ PÄIVÄÄ SAATANAN SAATANA!!!
• Tutustuin kaverini ja hänen naapurin järjestelmään Oulun Ii:ssä. Vaikka olikin Syksyä, niin kyllä haisi koko purkuoja.
• Meidän tuttavat laittoivat tuollaisen. Nyt sitten kalskaavat firman kanssa, kun laite ei ole toiminut koko aikana yhtään kunnolla. Kemikaaliakin on mennyt aivan hirveästi… Ovat jo sanoneet, että saavat tulla kaivamaan vempeleen ylös. Ova tosi v…uuntuneita…
• Voi hitto kun harmittaa. Ostin Ecolator 5 puhdistamon 2008 alussa ja nyt vasta asensin sen. Laite ei pihahtanutkaan !!! Soitin Ecolatorille onko takuuta. SANOIVAT TAKUUN OLEVAN LOPPUNUT. 1 VUOSI LAITTEEN TOIMUTUKSESTA. HUH HUH KIVA FIILIS….!!! PASKA HAISEE KILOMETRIN ALUEELLE!!!
• itse ostin puhdistamon mökille ja toisen kotiini. 30 000 euroa yhteishinnalla sain. mukava myyjäkin oli. sanoi että hommaa kunnon ammattimiehet asentamaan ne puhdistamot. lupasi kaupan päälle kattilan. Terveisin tyytyväinen ecolator asiakas.
• Pudasjärvi, 9000 asukkaan kaupunki. Jäteauton kuljettaja, joka myöskin tyhjentää kaivoja, kertoi että hänen tyhjentämistään jätesäiliöistä vain 2 (KAKSI) on toimivaa vekotinta. Muut eivät ole toimineet oikein.
• Varmaan ihan hyvä laite kunhan saadaan toimimaan itsellä ollut eco 5 noin puolivuotta toimi mutta nytten on murheet alkaneet. huoltomies on melkein joka viikko käynyt. syksyllä 2009 kaivettiin pönttö maahan. Aluksi ecolaattori saanut kuljetuksessa vaurioita. Ohjauskeskuksen kotelo hajalla. Logiikka kastunut. purkupumppu jumissa. Viikko meni alussa lietettä lotratessa, mutta lopussa alko toimiin. No niin tuli pakkaset ja purku oja jääty umpeen, sitten hakattiin railoa noin joulu- maaliskuu, joka päivähän se pitää päästä purkamaan. Onneksi sitten tuli metri lunta ja vesi löysi jostain reitin maaperään, kunnes tuli kevät ja alko lumi sulamaan. No eihän sitä sitten vettä mene enää maahan ja purku oja on jäässä varmaan juhannukseen asti.
• Hankimme Ecolator 5:n syksyllä 2008. Kuvittelin, että kalliilla saa hyvän, mutta ei. Jatkuvia toimintahäiriöitä, pumppu tukossa, ympäristö ja purkuoja haisee ja siellä kelluu vaikka mitä. Viimeksi meni kompura jumiin ja ei kuulemma mene takuun piiriin koska yli vuoden vanha !
• Sitten tuli ,onnetonta surkeutta, hankittua Eculaattorin kaivo ja siitä on riittänyt ongelmia jatkuvasti. Nytkin sisälle on tullut karmea löyhkä, koska kemikaalit eivät jostakin kumman syystä ole nähtävästi menneet pumppausten mukana isompaan kaivoon. Ensin meni kaikki kemikaalit kaivoon ja sisältö alkoi kuohua yli ja kompressorin sähkömoottorit paloi oikosulkuun. Koko kaivo tuli täysin paskaiseksi. Myöhemmin meni wc:n ja kaivon välinen putki tukkoon ja täysi katastrofi–vessanpönttöä myöten kaikki täynnä tavaraa. Likakaivontyhjennysfirman auto tyhjensi lopulta sen imemällä pöntön kautta tyhjäksi. Soitin kymmeniä kertoja viasta ja he kävivät katsomassa. Sanoivat ettei vika haittaa ,ellei se pala viikkokausia jatkuvasti. No ,sekin aika tuli kun se lopullisesti petti ja valo jäi pysyvästi palamaan ja kaivo meni mykäksi. Myös kemikaalien meno oli ollut pitkään tukossa. Taas huoltomiehet kaivoa kunnostamaan. Erilaisia tähystysaukkoja wc-putkeen, jotta sitä ei enää tarvitsisi wc-pytyn kautta tyhjentää ja uusia kemikaaliputkia asennettiin ,jotta kemikaali kulkeutuisi tarkoitetusti. Mutta ei ,taas on löyhkä aivan karmea.
• Tästä on tulossa painajainen. tuli myös tontille tämä ecolator 5 kyllä laite 2kk toimi sen jälkeen ei viikkoa ole kun huoltomies täytyy soittaa on löyhkä tosi hyvä jopa naapuri on valittanut asiasta.
• Keväällä ihmettelin, kun pihalammet haisee suoraan sanottuna paskalle. Oli naapuri hommannut muutaman vuoden ikäisen ja useasti tukkeutuneen suodatinkentän tilalle jonkun pienpuhdistamon.
• Saman ongelman kanssa paininut 2.2 vuotta ja alan todella olla uupunut tähän paskapussitouhuun (piti muka riittää, että vaihtaa pussin n.kerran kolmen kuukauden aikana).Tässä totuus: paskapussi täytyy vaihtaa näköjään kahden hengen taloudessa vähintään kerran kuukaudessa. Kwh:lta vastataan kun jaksetaan soittoyrityksiin (pitävät ilmeisesti hulluna tai sitten ei vaan kiinnosta hoitaa asiaa kuntoon). On muuten helvetin kivaa, kun tulee reissusta perjantaina, niin alkaa vaihtaa taas pussia jonka paska on tullut jälleen kerran yli reunusten. Aina ollaan korvia myöten paskassa tyhjennyksen jälkeen.
• En ole ainoa jolla ollut ongelmia säkkien kanssa. Alussa säkit tuntuivat repeilevän liian nopeasti, 1kk jälkeen kauheita reikiä. Tai nostin korin ylös niin yhtäkkiä syntyi reikiä josta paska sitten suihkusi jaloilleni…NAM.
• Ylivuotoputki jäässä ja vituttaa!! Tuossa taas tänään punnersin n.60 kiloa löysää paskaa putsarista ylös. Onneksi on lunta maassa, että voi kieriskellä siinä että saa enimmät paskat haalarista.
• Reilu kaksi vuotta tuon kanssa on tullut painittua. Saa nähdä löytyykö Wehoputsilta ratkaisu ongelmaan ennekuin menee hermot. Alkaa olla niillä rajoilla. Kaksi vuotta ja tyhjennys kahden kuukauden välein alkaa pikkuhiljaa v……aan.
• Laitatin kaksi vuotta sitten iisin. Nyt kolmas pumppu vaihdettu. Ensimmäisen sain takuuseen. Viimeisestä maksoin 139 e. Valitettavasti ei se raha mutta tuo jatkuvan seurannan vaiva on inhottavaa. Joka aamu pitää kuunnella käykö se vai pitääkö vaihtaa.
• Meillä ollut iisi sako 6 käytössä nyt vuoden ja 3 kk. Ja nyt paukahti kolmas pumppu! Täälläkin menee hermot jatkuvaan seuraamiseen ja pumppujen vaihtoon. Ensimmäisen saimme takuuseen. Sen jälkeen eivät ole vastanneet sähköposteihimme.
• Meille myyntimies kertoi laitteen olevan suunniteltu 30vuodeksi. Totuus oli toinen. Pumppu hajosi jo 3kk käytön jälkeen ja samoin sisäyksikkö. niin tämä ecolator 5 joka myös meille asennettiin huhtikuussa 2010. rupesin ihmettelen kun laite ei ole mitään ääntä pitänyt koko aikana niin katsoin ennen juhannusta pönttöön ni kaikki tavara on mennyt ylimeno putkesta laskuojaan. Oli IHAN oikein asennettu. Mutta kun ei vaan toimi saatana.

Yksi parhaista suomalaisista nykykirjailijoista (löytyy linkkilistasta) kertoo omista seikkailuistaan paskalain kiemuroissa hellyttävällä tavalla:

• Tarina alkaa 6.6.2008. Ok. Itse päädyin tilaamaan laitteet Ecolatorilta, koska palvelu toimi hyvin ja avaimet käteen -paketti viehätti ajatuksena. Asiallinen mies tuli nopeasti paikan päälle, teki mittauksia ja keräsi faktoja ja laati suunnitelman ja sen pohjalta tarjouksen, jonka sitten asiaa harkittuamme hyväksyimme.
• 10.2.2009: Jo jonkin aikaa on Ecolatorin ympärillä tuntunut ajoittaisia hajuhaittoja, joskus lievempänä ja toisinaan aika voimakkaastikin. Ei kuitenkaan jatkuvasti.
• 27.6.2010: Kevätkausi mennyt lähinnä huoltoja odotellessa. Talven aikana laite tuoksahteli ja huoltomiehen tavoittaminen ei oikein onnistunut, vastaajaan jättämäni viesti ei mennyt perille ja pakkasten aikana ei tullut pihalla juuri edes nuuhkittua, toimiiko se laite kunnolla vai ei.
• 13.7. Aamun riemu-uutinen: TM Rakennusmaailman testien mukaan kaikki panospuhdistamot ovat kehnoja ja Ecolator on kaikista kehnoin. Verenpaineet nousussa: kun ostaa markkinoiden kalleimman laitteen, toivoisi saavansa myös sellaisen, jota testit eivät julista sudeksi… Ensimmäinen huoltomies kytki kemikaalisyötön pois päältä ja totesi, että katsotaan, käynnistyykö biologinen prosessi, luvaten tulla tsekkaamaan tilanteen kuukauden kuluttua. Kun yli kuukausi oli kulunut, otin yhteyttä ja kysyin käynnin perään. Tuli paikalle toinen huoltomies, joka tyhjennytti laitteen ja kytki kemikaalit päälle, luvaten tulla tsekkaamaan tilanteen muutaman viikon kuluttua. Ei ole vielä kuulunut miestä paikalle, ja tuossa välillä laite tuoksahti melkoisesti tiettyyn aikaan illasta (piti sulkea ikkunat), mutta muuten oli suht hajuton.

Suomalainen se maksaa itsensä kipeäksi ja astuu sananmukaisesti paskaan, kun vihreä mieleltään nyrjähtänyt ympäristöministeriön virkamies ja todellisuudentajunsa menettänyt ministeri ja hallitus niin haluavat.

Netissä vittuuntuneet ihmiset kauppaavat muovipönttöjä alkaen 1500 eurolla + kaivamiskustannukset, kun tehtaan toimitushinta on noin 6000 euroa. Tehtaan paketissa netissä myydään laitteita huomattavasti halvemmalla. Joku elämää suurempi optimisti kauppaa omaa pömpeliään 7300 eurolla.

Ei kun ostamaan!

Mitä Ruotsille pitäisi tehdä?

Saksan valtionpankin johtokunnan jäsen Thilo Sarrazzin kirjoitti kirjan, jonka kirjoittaminen on epäilemättä ollut kova työ. Thilohan sanoi ääneen kaksi faktaa, jotka ovat väistämättömiä, mutta suomalainen eliitti kieltää ne raivokkaasti. Sarrazin esittää lukuihin perustuen, että Saksasta on tulossa muutamassa vuosikymmenessä muslimivaltio ja samalla sen kehitys kääntyy luonnollisesti kohti muslimikautta.

Suomalaisella eliitillä ei ole ollut faktoihin mitään kommentoitavaa. Muutama hajanainen kommentoija on väittänyt ettei laskelma pidä paikkaansa. Saksa on muslimivaltio vasta 2057 eikä 2052, niin kuin väitettiin. Aivan kuin sillä olisi jotain merkitystä.

Mikä siinä siinä on niin vaikea ymmärtää? Jos maahan saapuu muslimikauden arvoja edustavia ihmisiä tarpeeksi, niin maa siirtyy muslimikauteen. Kohta Kokoomuksen johdolla hyväksyttävän sensuurilain mukaan edellinen mielipide on rikollinen, joten siihen pitää suhtautua varauksella. Kuka nyt rikollisen kanssa voisi olla samaa mieltä?

Seuraavaksi esitän luettelon maista, joissa islam on pääuskonto ja demokratia, ihmisoikeudet ja yksilön vapaus ovat arvossaan:

Malesia (poislukien muut kuin oikeauskoiset ja kaikki muut kuin muslimit).

Seuraavaksi laitan listan muslimimaista, joissa vähemmistöjen arvoja kunnioitetaan:

Ruotsi.

Jatkoksi listaan kolme muslimimaata, joissa edes alkeellinen demokratia toimii, toisin väkivallan alaisena:

Pakistan, Kuun pimeä puoli ja Ruotsi. Ruotsin osalta on tosin esitetty vakavia huomatuksia mm. vaalisalaisuuden, äänestysohjailun ja väärin äänestäneiden uhkailuiden suhteen. Eli Ruotsi vain varauksella.

Kysymys kuuluu: miten tuohon rakkaaseen naapuriin oikein pitäisi suhtautua?

Riittäisikö paskainen nauru?

Raiskaukset Suomessa 2010-2018

Erilaisia seksirikoksia tapahtuu Ruotsissa noin 16000 kappaletta vuodessa ja määrä on jyrkässä kasvussa. Suomessa vastaava määrä on noin kolme tuhatta ja määrä on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut.

Koska meidän tulee ottaa oppia muiden maiden tekemistä virheistä, Ruotsin esimerkki todistaa meille erittäin suurella varmuudella, että raiskausten määrä tulee nousemaan Suomessa alle kymmenessä vuodessa 9 000-10 000  välille. Vuosittainen kasvu tulee olemaan noin 15 %.

Kyse on tietoisesti valitusta poliittisesta linjasta. Suurimpien syyllisten nimeäminen tulevaan kehitykseen on helppoa.

Astrid Thors, Tuija Brax, Ritva Viljanen, Sirkku Päivärinne, Henna Virkkunen, Anne Holmlund, Anni Sinnemäki, Arja Alho, Matti Vanhanen, Jyrki Katainen, Ville Niinistö…

Moraalifilosofinen saivartelu syyllisyydestä on täysin hyödytöntä, koska teoriassa heillä on harjoittamalleen politiikalle kansalaisten enemmistön tuki. Politiikan seurauksena raiskattavat naiset vastaavat pienen kaupungin väkimäärää. Yhteensä tämä tarkoittaa siis 25 000 raiskattua tyttöä ja naista lisää alle kymmenessä vuodessa, eli aika tarkkaan kaksi täyttä Hartwall Areenaa. Eniten tiedossa olevassa kehityksessä hämmästyttää kaksi asiaa.

Ensinnäkin asiasta ei puhuta. Mikään naisasia- tai ihmisoikeusjärjestö, poliitikko, toimittaja tai kukaan muukaan ei ota asiaan kantaa. Edes Ruotsin järkyttävistä tilastoista ei taida olla yhtään artikkelia Suomen valtamedioissa. On helppo päätellä, että asiasta halutaan yksinkertaisesti vaieta.

Toinen ihmetystä herättävä asia on viranomaisten, myös arvostamani poliisien, vähättelevä suhtautuminen tutkimuksissa trendinomaisesti kasvavaan turvattomuuden tunteeseen. Tutkija Hille Koskela:

’Rikollisuus ei ole viime vuosikymmenenä oleellisesti pahentunut. ’

Tutkijan mielestä siis kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut raiskausmäärä ja kaksinkertaistunut katuväkivalta ei ole oleellista eikä kehityksen pitäisi missään tapauksessa huolestuttaa suomalaisia. Pitäisiköhän  Hillen keskittyä ensimmäiseksi tutkimaan luetun ymmärtämistään? Tai vaihtoehtoisesti päänsä?

Annetaan puheenvuoro lopuksi Pravdan toimituspäällikkö Reetta Rätylle, joka ottaa kantaa tulevaan (myös niiden 25000 raiskatun naisen puolesta):

’On kysyttävä: miten Suomi muuttuu, kun esimerkiksi viidennes väestöstä on taustaltaan muita kuin suomalaisia. Ihan kivutta se ei tapahdu.’

Kerrankin Reetta on oikeassa. Eihän se ihan kivutta tapahdu.

RKP:n rotuopit

Astrid Thors, RKP, on nyt kahden vuoden ajan syyttänyt suomalaisia rasisteiksi kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Perusteena on ollut tiettyjen maahanmuuttajaryhmien erittäin huono työllistyminen.

Luku-, kirjoitus-, kieli- ja ammattitaidottomien ihmisten työttömyys on Astridin, RKP, mukaan rasismin ja suomalaisten vika. Astridilla ja RKP:lllä on ikävä kyllä ehkä kaikista suomalaisista vähiten varaa puhua rasismista.

Kaikki rotukeskustelu Suomessa lukuun ottamatta muutamaa 1930-luvulla natsiaatteesta hurmaantunutta sekopäätä on nimittäin RKP:n tai suomenruotsalaisten alulle panemaa. RKP:n aktiivi, aatelinen professori Rolf Nordenstreng kirjoitti 1929 rotuhörhoilyn suomalaisen perusteoksen, Euroopan ihmisrodut ja kansat.

Koko teos, joka sinänsä on aivan mainio ja suurta huvia tarjoava lukuelämys, on kauttaaltaan tekstiä, jonka kirjoittaja löytäisi tänä päivänä itsensä välittömästi vankimielisairaalasta. RKP:läisen aktiivin suuri palvelus Suomelle oli, että pitkän vaikuttamisen jälkeen professori Nordenstrengin lanseeraama itäbalttilainen rotu hyväksyttiin yhdeksi Ruotsin virallisista roduista.

Germaanista eli ruotsalaista rotua maailman johtavana pitänyt Nordenstreng sai myöhemmin ihailemansa Ruotsin kansalaisuuden. Ehkä lainaus Rolfilta kertoo Astridinkin asenteesta paljon:

’jos voimme panna toimeen ennakkoluulottoman rodunhoidon ja rodunparantamisen, niin luulen, että itäbalttilainen rotu ja suomalais-ugrilaiset kansat tulevat osoittautumaan ihmiskunnan arvokkaisiin aineksiin kuuluviksi.’

Niin – Astridin ja RKP:n asenne tulee paljon ymmärrettävämmäksi tuon kirjan lukemisen jälkeen.

RKP:n historia, puolueen todelliseen olemus ja aatteellinen perintö nojautuu vahvasti rotuoppeihin, bättre folk-asenteeseen, joka on hyvin näkyvissä vielä tänäkin päivänä.