Suomi – sotahullujen maa

Suomea ei ole voinut koskaan väittää sotahulluksi maaksi.

Historiassa on muutama sota, joita voisi väittää Suomen hyökkäyssodiksi. Tunnetuimmat näistä ovat jatkosota, Aunuksen sotatoilailut 1920-luvulla ja Juho Vesaisen hävitysretket Vienaan 1500-luvulla. Kaikkia kuitenkin yhdistää niiden kiistanalainen luonne hyökkäyssotina ja sotaretkien selkeä hyvitysmentaliteetti.

Tätä taustaa vasten onkin mitä merkillisintä, että kuluvan hallituskauden aikana Suomi on aloittaa peräti kaksi sotaa, toinen häviöön tuomittu on meneillään parhaillaan Afganistanissa ja toista sotaretkeä valmistellaan Somaliaan.

Sotien lopputulokset on helppo ennustaa. Rahaa palaa satoja miljoonia tai miljardeja euroa ja turpiin tulee niin että tukka lähtee. Ruumiitakin Suomen uusi uljas sotapolitiikka saa aikaan. Samalla varmistetaan se, että terrorismin kasvualusta saa Suomessa mitä parhainta ideologista kasvupohjaa.

Hassuimmassa vaihtoehdossa aloitettava miinalaiva Pohjanmaan sotaretki Somaliaan tuottaa Suomeen kymmenittäin merirosvoja tuomittaviksi eri oikeusasteissa. Jokaisen oikeudenkäynnin hinta on ruandalaisen pastorin oikeudenkäynnistä saatujen kokemusten mukaan 3-4 miljoonaa euroa.

Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Onko Suomen ulkopoliittinen johto, Halonen ja Stubb menettäneet järkensä? Vastaus on yksiselitteisesti, että ovat he.

Sotaretkien perimmäinen syy on presidentti Tarja Halosen haave YK:n johtajavirasta presidenttikautensa jälkeen. Halosella on tavoitteensa tiellä ikävä kyllä suuri este ja se on hänen menneisyytensä DDR:n juoksutyttönä ja hysteerisenä USA:n arvostelijana.

USA YK:n ylivoimaisesti suurimpana rahoittajana luonnollisesti sanelee sen, kuka YK:n johtajavirat saa. Nyt Suomi maksaa Halosen ja Alex Stubbin inkkarikirjojen peruja olevien haaveiden täyttämisestä  kovaa hintaa kahden aloitetun sodan muodossa, koska sotaretkien ainoa motiivi on saada suhteet USA:n kanssa edes välttävälle tasolle.

Omasta mielestäni nyt maksamme aivan liian kovan maksun punamummelin ja Turkin hinnalla-millä-hyvänsä-EU:hun haluavan ulkoministerin haaveiden toteuttamisesta. Aloitetut sotaretket ovat täysin järjetöntä rahan haaskausta. Katsotaan näiden vastuullisten lausunnot sen jälkeen, kun sinkkiarkut saapuvat Vantaalle ja kuolleiden läheiset itkevät suruaan.

Osaisitte edes sitten hävetä.

Published in: on lokakuu 10, 2010 at 3:45 pm  Comments (17)  

Maailma ilman meitä – se kolmas suurteos

Lukutottumukseni ovat hieman tavallisesta poikkeavat.

Nopeana lukijana saatan lukea jonkin hyvän kertojan kevyen romaanin muutamassa tunnissa siihen uppoutuen ja tarinankerronnasta nauttien. Kesällä luin kaikki Conn Igguldenin suomennetut historialliset romaanit, jotka kertovat Caesarista ja Tsingis-kaanista. Omassa kevyessä sarjassaan ne ovat upeita teoksia.

Toisia kirjoja luen taas toistuvasti ja säännöllisesti niihin palaten. Kulttuurievoluution kaksi suurinta toisen maailmansodan jälkeen kirjoitettua mestariteosta ovat Jarek Diamondin kolmeen osaan pilkottu (Kolmas simpanssi – Tykit, taudit ja teräs – Romahdus) kertomus ihmisen ja yhteiskuntien kehittymisestä sekä tietysti Samuel Huntingtonin Kulttuurien kamppailu.

En edes muista kuinka monta kertaa olen nämä teokset lukenut ja jokainen kerta olen löytänyt niistä aina jotain uutta.

Kesälomalla luin neljännen kerran Alan Weismanin The World Without Us. Teos on myös suomennettu – yllätys, yllätys – nimellä Maailma ilman meitä, mistä suuri kiitos Arena-kustantamolle.

Tulin lopullisesti vakuuttuneeksi, että se kolmas suurteos on tässä, trilogian puuttuva linkki. Kirja kertoo lahjomattoman loogisesti ja kiehtovasti  ympäristöongelmien ja tuhoavaan kehityksen lopullisuuden usean eri teeman aiheen avulla.

Alan Weisman tekee suurimman palveluksen, jonka kirjoittaja voi yleensä lukijalle tehdä. Hän saa kenet tahansa ajattelemaan ja etsimään asioille uusia näkökulmia. Vaikka suhtaudunkin jenkkeihin hieman ylenkatseellisesti, en ihmettele sitä palkintojen ja suitsutusten määrää, jonka tämä teos on saanut.

Kirja tulee jäämään historiaan.

Published in: on elokuu 13, 2009 at 3:15 pm  Comments (9)  

Raiskausten suhteellisuus

Japani on kaukainen maa ja vaikka maan merkitys on kansantaloudellisesti suuri, uutisia Japanista on Suomen tiedotusvälineissä harvoin. Harvat uutiset ovat keskittyneet todella merkilliseen aiheeseen. Uusimmat uutiset Japanista kertovat hyvin kattavasti ja perinpohjaisesti raiskauksesta, tai tarkemmin sanottuna raiskauksen epäilystä.

Vuosien varrella Japanista on uutisoitu myös palstatilaa säästämättä kolmen amerikkalaissotilaan tekemästä lapsen raiskauksesta. Se tapahtui vuonna 1995, eli kaksitoista vuotta sitten.

Objektiivisesti tarkastellen ulkomaalaistaustaisten raiskaukset ovat tuhansia kertoja yleisempiä Suomessa, puhumattakaan Ruotsista, jossa väestömäärään suhteutettuna tehdään neljä kertaa enemmän raiskauksia kuin täällä.

On selvää, että Japanissa tehdyissä raiskauksissa on Pravdan mielestä jotain aivan erityisen poikkeuksellista, koska ulkomaalaistaustaisten hirvittävästä ylisuhteesta Suomen raiskaustilastoissa se ei ole kertonut koskaan sanallakaan. Ei mitään eikä koskaan, täydellinen hiljaisuus on vallinnut asian tiimoilta. Aivan kuin kaikille itsestään selvässä asiassa olisi jotain salattavaa.

Mikä on tuo Japanissa ulkomaalaistaustaisten tekemän yhden raiskauksen poikkeuksellinen uutisarvo? Mikä merkillinen tekijä tekee pelkästä epäilystä ulkomaan osion suurimman uutisen, mikä on yli kymmenen vuoden toistuvan uutisoinnin taustalla.

Helppoon kysymykseen löytyy helppo vastaus tuosta. Siinähän se on kohdassa kaksi. Nuo inhat jenkithän ne.

Ulkomaalaistaustaisen tekemän raiskauksen suhteellisella uutisarvolla on siis selvä kaava. Jos syyllinen löytyy on jenkki, uutisarvo on palstatilalla laskettuna täsmälleen äärettömän paljon suurempi kuin että tekijä olisi välimerellistä nuorisoa edustava Rauhan uskonnon™ työperäinen uussuomalainen.

Työperäinen tutustumisraiskaus hyvä – jenkkiraiskaus paha.

Kaikki yhdessä laulamaan:

Työperäinen tutustumisraiskaus hyvä – jenkkiraiskaus paha.

Työperäinen tutustumisraiskaus hyvä – jenkkiraiskaus paha.

_________

Oikaisu: kommenteissa saatujen tietojen mukaan Pravdassa on ollut artikkeli aiheesta. Pahoittelen erehdystäni.

Published in: on maaliskuu 9, 2008 at 2:46 pm  Comments (9)  

Talibanit ja Suomi

Itsemurhaisku Afganistanissa ei ole oikeastaan enää mikään uutinen, koska niitä tehdään noin joka toinen päivä. Uutinen on sen sijaan se, että iskun kohteena olivat norjalaiset.

Suomalaiset rauhanturvaajat ovat joutuneet taisteluun kaksi kertaa. Suomalaisia ruumiitakin on jo saatu aikaan. 

Darfurissa kansanmurha jatkuu. Puoli miljoonaa ihmistä on saatu hengiltä tuossa hyvin tyypillisessä rauhanuskonnon levittämiseen liittyvässä etnisessä puhdistuksessa. Katumaasturilla ajeleva ja ympäri Eurooppaa lentelevä ilmastonmuutoksesta hyvin huolissaan oleva Tarja Cronberg vaatii Darfuriin suomalaisia rauhanturvaajia. Vaatimus kummastuttaa, koska stalinistipuolue on tähän saakka vastustanut määrätietoisesti kaikkia vastaavia operaatioita. Syynä on ympäri maailmaa lentelevä Mikki Hiirtä niin henkisesti kuin fyysisestikin muistuttava välillä Khartumissa peloissaan värjöttelevä stalinistipoliitikko. Stalinistien poliittinen linja tuntuu riippuvan siis siitä, kuka heistä saa EU:n suojaviran. 

Kun kirjoitin sanoja …Mikki Hiirtä niin henkisesti kuin fyysisestikin muistuttava… tarkoitin tietysti sitä, että Mikkihän on menestyvä ja nokkela. 

Minusta on selvää, että Suomen pitäisi:

  • Lähteä helvettiin Talibanien kynsistä Afganistanista, jenkit siivotkoon sotkunsa. 
  • Ei missään tapauksessa sotkeutua Darfurin kriisiin.
  • Eikä missään tapauksessa sotkeutua yhtään mihinkään konfliktiin, jossa rauhanuskonto on mukana. 

Jostain kumman syystä rauhanuskonto on mukana tavalla tai toisella melkein kaikissa konflikteissa. Aivan kuin Huntington aikoinaan ennustikin. Sota on rauhaa… 

Harvempi tietää Talibanien syntyhistorian. Se liittyy olennaisena osana miehuuteen, josta kirjoitin aiemmin. Erääseen pataani-heimon kylään saapui aikoinaan afganistanilaisen sotaherran rosvolauma, pahoinpiteli asukkaita ja raiskasi yhden pataanitytön.

Naapurikylässä asunut saarnaaja Mullah Mohammed Omar raivostui asiasta, sai mukaansa muutamia oppilaitaan ja raivokkaan taistelun jälkeen kaikkien ällistykseksi voitti sotalordin joukon ja surmasi kaikki. Raiskaaja hirtettiin panssarivaunun tykinpiippuun. 

Liike laajeni nopeasti ja sai nimensä koraaniopiskelijoista. Taliban on johdannainen pastun-kielisestä sanasta opiskelija. Mainittakoon, että pastua opetetaan jo useissa kouluissa myös Suomessa, mikä hieno juttu. Monikulttuuri etenee.

Sissisodan Talibanit hallitsivat, mutta hyökkäyssodasta heillä ei ollut hajuakaan. Seuranneessa sisällissodassa hämmästyttävän hyvän sotamenestyksen takana oli pelkästään tuo raivokas miehekkyys, brutaalius ja järjetön raivo. Myöhemmin tuo hyökkäystaktiikka osoittautui melkoisen huonoksi. Jenkit mestasivat Talibanien sotilasyksiköitä yhteen läjään.

Taliban-kulttuuri tuli tutuksi jalkapallostadioneilla järjestetyistä mestauksistaan. Toinen kiehtova piirre oli naisten asema, josta esimerkkinä se, että naisilta kiellettiin sandaalien pitäminen. Niiden läpsytys nimittäin kuulosti Talibanien mielestä liian seksikkäältä. 

Mainittakoon nyt tässä, että Taliban-kulttuuri on aivan yhtä hyvä kuin suomalainen kulttuuri, ellei jopa parempikin. Kulttuurit kun ovat yhtä arvokkaita kaikki. paitsi ehkä suomalainen kulttuuri, joka on täynnä impivaaralaisuutta, lintukotomaisuutta, kansallista itsetuntoa, rakenteellista rasismia ja kaikkea muuta yhtä tympeää. 

Mutta Naiset kuulkaa. Kun käytätte sandaaleita kesällä, niin muistakaa lakata varpaankynnet, jooko?

Published in: on tammikuu 20, 2008 at 4:29 pm  Comments (3)  

Jenkkivihan taustat

Yhdysvallat kohosi toisen maailmansodan aikana supervallaksi, jolla on kiistaton ja ylivoimainen teknologinen ylivalta maailmassa. Toisen maailmansodan jälkeen USA:lla ei käytännössä ollut ideologisia vihollisia Länsi-Euroopassa, Afrikassa, Lähi-idässä tai Aasiassa. Sosialismin ikeeltä säästyneessä Euroopassa tunnettiin sitä vastoin syvää kiitollisuutta. Tällä hetkellä USA on ja jo ennen Irakin sotaa se oli noiden alueiden vihatuin valtio. Mikä jenkeillä meni vikaan? 

Kerrataan muutamia faktoja. USA on pelastanut Euroopan kahden maailmansodan kynsistä. USA on pumpannut kehitysapua Afrikkaan ja muualle kehittyviin maihin tuhansia miljardeja dollareita. USA on suurin rahoittaja esim. YK:ssa. Se on huolehtinut vuosikymmeniä Länsi-Euroopan puolustuksesta noin sadan miljardin dollarin vuosihinnalla. USA on lopettanut väliin menemisellään useita kriisejä tai sotia, esimerkiksi Balkanilla. Vaikuttava lista vaikka verrattuna siihen mitä vaikkapa Neuvostoliitto aikoinaan sai aikaan tai sitten tämä munattomien kerho EU.

Mistä sitten kumpuaa se jo välillä koominen ja maaninen viha USA:ta kohtaan? Kaikista eniten olen ihmetellen nauranut Kosovon sodan lopettamisen aiheuttamaa eurooppalaisen vihervasemmiston hyökkäystä USA:ta vastaan. Miksi kansanmurhaa ei olisi saanut lopettaa, jos lopettaja oli USA? 

Jos ajatellaan Suomea, niin yksi selvä selittäjä on tässä. Mutta se ei voi selittää kaikkea. Kyllä jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää sen, että jos lehden kirjeenvaihtajat vuosi toisensa perään kirjoittavat USA:sta pelkästään negatiivisia juttuja, on toimittajissa oltava jokin pahempi valuvika. 

Toinen Suomessa vaikuttava asia on USA:n ulkopolitiikassaan tekemät virheet, joista Vietnamin sotaan sekaantuminen lienee objektiivisesti tarkastellen se suurin. Senkin USA:n häviön lopputuloksena oli Vietnamissa sitten tyypillinen sosialistinen kokeilu kansanmurhineen ja vankileirien saaristoineen. Niistä ei tietenkään Suomessa ainakaan ole puhuttu mitään. Asiaa korkeintaan hyvin verhoillusti sivuttiin Suomeenkin asti saapuneiden venepakolaisten yhteydessä. 

Patologisen ja kaiken objektiivisen tarkastelun ylittävän jenkkivihan pohjimmainen syy on USA:n menestys. Elämäänsä tyytymätön epäonnistuja purkaa vihansa ja omat ongelmansa onnistujaan ja mikä olisi parempi ja turvallisempi kohde kuin USA. Seuraava tarina aukaisee asian. 

Tuukka-Petteri on vihervasemmistolainen ja pitää USA:ta syypäänä kaikkiin mahdollisiin epäkohtiin. Tuukka-Petteri työskentelee maahanmuuttokoordinaattorina ja hänellä on huono palkka. Tuukka-Petteri tietää, ettei hänellä ole juurikaan odotettavaa elämältään. Kyvyt eivät riitä.

Tuukka-Petterillä on opiskelukaveri Yrjö, joka opintojen päätyttyä perusti yrityksen ja alkuvaikeuksien jälkeen Yrjö pärjäsi ihan mukavasti ja yritys työllistää nyt 10 henkilöä. Yrjöllä on mukava asunto keskustassa ja loma-asunnot saaristossa sekä Lapissa ja muutenkin optimistesena luonteena Yrjöllä on elämä mallillaan. 

Eräänä päivänä Tuukka-Petterin elämä saa uuden käänteen. Hän tapaa hyvän haltijan, joka lupaa täyttää yhden hänen toiveensa sillä ehdolla, että Yrjö saa saman toiveen kaksinkertaisena.

Äkkiä voisi kuvitella, että Tuukka-Petteri toivoisi maailmanrauhaa, rahaa, väestönkasvun hillitsemistä tai vaikkapa terveyttä. 

Ei voisi enemmän vikaan mennä. Tuukka-Petterin maailmankuvan, hänen yleisen katkeruutensa ja jenkkivihansa pohjimmainen tausta paljastuu hänen toiveessaan. 

Tuukka-Petteri toivoo, että häneltä poistetaan toinen kives.

Published in: on tammikuu 8, 2008 at 1:40 pm  Comments (6)  

Matkalla kohti Amerikkaa?

Joskus ihan yleisestä mielenkiinnosta käytyjen matematiikanopintojen kiehtovinta osaa oli todennäköisyyslaskennan ohella peliteoria, joka tiivistysti ilmaistuna tarkastelee optimaalisen toimintatavan valintaa, kun vaihtoehtojen hyödyt ja haitat riippuvat muiden valinnoista. Sitä voidaan soveltaa selkeimmin yksilön valintoihin, mutta samat lainalaisuudet toimivat myös ryhmien tasolla. 

Peliteoria on siinä mielessä mielenkiintoinen, että sovellamme sitä jatkuvasti. Päivittäin työpaikoilla, baaritiskien seuranvalinnassa ja vaikkapa liikenteessä. Perheen jokapäiväisessä elämässä se toimii koko ajan, suurimmaksi osaksi tietysti yksilön sitä tiedostamatta. Politiikassa se näkyy erityisen selkeänä erilaisten sopimusten muodossa poliittisten ryhmien välillä. Heijastuksia ja sovelluksia peliteoriasta on mm. rationaalisen valinnan teorioissa ja etenkin uusklassisessa taloustieteessä.

Yhteiskunnallisten muutosten osalta peliteorian soveltamista on pohdittu Suomessa vähän. Kiitos arvopaperipalstalla vaikuttavalle Debatoijalle ja tälle hienolle ajattelijalle alustuksista ja samantyyppisistä kirjoituksista. 

Luulisin, että suuri osa suomalaisista pitää sukupuolten tasa-arvoa, kohtuullista demokratiaa, kasvanutta sananvapautta ja maamme hyvää elintasoa ihan kivoina juttuina. Jaamme suunnilleen samat perusarvot eli maamme on hyvin homogeeninen. Se onko tämä homogeenisuus hyväksi, on mielipideasia, josta on paljon keskusteltu viime vuosina. Ns. suvaitsevaiston mielestä se on negatiivista, sisäsiittoista, impivaaralaista ja sairasta ja josta on siis päästävä eroon. Toisiakin ja edellä kuvattua melkoisen itseinhoista lähestymistapaa kritisoivia mielipiteitä on esitetty. 

Konkreettinen esimerkki on vaikkapa ranskalaisen tuttavaperheen vaimo, joka on joutunut muuttamaan aina rasittavuuteen saakka omia työmatkarutiineitaan. Syynä tähän ovat lähinnä ns. välimerellisen taustan omaavat nuoret miehet, joiden käsitys naisen seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta on erilainen kuin normaalilla länsimaalaiset arvot sisäistäneellä miehellä. Catherine siis valitsee tietyt ajankohdat ja tietyt metrolinjat optimoidakseen omaa turvallisuudentunnettaan ja ottaa huomioon muiden ihmisten, tässä tapauksessa naisia hyvin avoimesti seksuaalisesti häiritsevät nuoret miehet ja heidän valintansa. 

Toinen konkreettinen esimerkki Pariisista. Kävijä tiedostaa alueet, jonne ei ole asiaa länsimaalaisen näköisellä ihmisellä ja ottaa huomioon muiden ihmisten erilaiset arvot katuväkivallan ja ryöstöjen suhteen.

Klassinen esimerkki peliteoriasta ja yhteiskunnan arvoista on vangin dilemma. Vankien yhteinen etu olisi molempien vaikeneminen. Koska he ovat rikollisia eivätkä luota toisiinsa, kummankin kannattaa peliteorian mukaisesti vasikoida toinen. Samalla tavalla heimoyhteiskunnassa, jossa heimojen välisiä yhteisiä arvoja ja luottamusta ei ole, yksilöiden ja ryhmien päätökset johtavat väistämättä yhteisen edun kannalta vahingolliseen toimintaan. Tämä hyvin yksinkertainen logiikka esittää tiivistetysti sen, miksi yhteisillä arvoilla toimiva ryhmä on aina etulyöntiasemassa. Aihetta on tutkinut laajasti myös alempana linkattu Putnam.

Aiheesta lisää.

Oma lukunsa on arvomaailman muutoksien vaikutus Suomessa ja Euroopassa olevaan lainsäädäntöön. Koska demografinen muutos on väistämätön vaikkapa nyt Ruotsissa, on itsestään selvää, että siellä lainsäädäntöön tulee ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi naisten oikeuksia rajoittavia säädöksiä. Suomessakin on jo tiedusteltu pikkutyttöjen ympärileikkausten legitisoimista, kuten Osmo Soininvaara on kirjoittanut. Ruotsissa vastaavan asian esille nostanut siirtolaisministeri joutuu toimimaan ja elämään maan alla. Siis Ruotsissa. Saksassa on jo ensimmäinen sharialakiin pohjautuva virallinen oikeuden tekemä päätös tehty. En ole todellakaan ainoa, joka tästä työperäisyyyden mukanaan tuomasta asennemuutoksesta on huolissaan.

Mikä on se tulevaisuus jonka lapsillemme annamme perinnöksi? Ilmeisesti lainsäädäntö tulee kehittymään siten, että eri heimoille tai eri kansanryhmille on voimassa eri lainsäädäntö. Tällöin voidaan tietysti hyvällä syyllä kysyä, onko länsimaisesta yhteiskunnasta enää mitään jäljellä? Toinen vaihtoehto on nykyisen kehityksen vahvistuminen, jossa lainsäädäntö on olevinaan kaikille sama. Kaikki eivät vain sitä noudata, esimerkiksi tiedämme, että pikkutyttöjen ympärileikkauksia tehdään jo jatkuvasti kaikissa Pohjoismaissa. Tämä johtaa luonnollisesti lainsäädännön merkityksen ja sen kunnioituksen murenemiseen ennemmin tai myöhemmin.  

Lopputulos on väistämätön järjestäytyneen länsimaisen yhteiskunnan perustan murtuminen siinä muodossa kuin me sen tunnemme tai peliteorian matemaattinen perusta murtuu. Tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa pidän luonnontieteisiin uskovana äärimmäisen epätodennäköisenä. Tämän(kin) vuoksi pidän tärkeänä keskustelua siitä, mistä maista, mistä kulttuureista ja millaisella arvopohjalla olevia maahanmuuttajia tänne hankitaan, koska monikulttuurisessa yhteiskuntakokeilussa tuloksena on peliteoriaa soveltamalla on ihan aikuisen oikeasti monikulttuurinen eli heimoyhteiskunta (käsittääkseni em. Debatoijan lanseeraama termi).

Heimot pelaavat pelejään vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden arvomaailma soveltuu siihen työhön, politiikkaan, vapaa-aikaan, kouluihin, järjestöihin jne. joissa kukin yksilö haluaa olla mukana ja joissa toimitaan samojen arvojen pohjalta. Homogeenisten arvojen pirstaloituminen johtaa myös väistämättä Suomen oloissa valtaviin tuloerojen kasvuihin eri ihmisryhmien välillä, koska eri heimot menestyvät väistämättä eri tavalla. 

Harvardin yliopiston kuuluisa professori Robert Putnam kertoo tutkimuksessaan etnisen erilaisuuden yhteiskuntaa muuttavan vaikutuksen. Mitä voimakkaampi etninen diversiteetti yhteisössä vallitsee, sen vähemmän yhteiskunnan jäsenet muihin luottavat.

Näiden aikojen hulluudesta kertoo paljon se, että Putnam odotti kuusi vuotta ennen tutkimustensa julkaisua, koska hän pelkäsi ei-poliittisesti korrektien tulosten tahraavan hänen maineensa. Tutkimus on tavattoman kattava ja perusteellinen, eikä sen lopputul0ksia kohtaan ole esitetty tietääkseni mitään uskottavaa tieteellistä kritiikkiä. Keskustelua siitä ei Suomessa luonnollisestikaan käydä lainkaan, koska lopputulokset ovat vääriä eivätkä millään käy yhteen niiden valheiden kanssa, joita meille yritetään syöttää. 

Heimoyhteiskunnassa julkisen sektorin rooliksi jää tiettyjen huonosti menestyneiden heimojen elättäminen ja valtavan väkivaltakoneiston ylläpito, koska heimojen välillä oleva pysyvä ristiriita ja väkivallan uhka on luonnollisesti jollain keinoin torjuttava.

Katsokaa Yhdysvaltoja, tutustukaa maahan, vierailkaa, asukaa ja tehkää mahdollisuuksien mukaan vaikka työkeikka sinne. Oppikaa heimoyhteiskunnan rakenteet, koska se on Euroopan ja Suomen tulevaisuus. Siellä on nähtävissä monikulttuurisuus, joka ainoana maailmassa edes jotenkin toimii. Maan jollain tavalla tuntevana en itse pidä sitä yhteiskuntaa tätä nykyistä Suomessa vallitsevaa parempana, en todellakaan. Yhdysvalloista tulee oppia yksi keskeinen asia. Heimoyhteiskunta ei voi toimia kuin uusliberalistisesti toimivassa matalan verotuksen ja matalan sosiaaliturvan taloudessa. Tästä on seurauksena väistämättä se, että esimerkiksi Ruotsissa ja Ranskassa tilanne muuttuu lähivuosina yhteiskunnan rahoitusmekanismien kannalta täysin kestämättömäksi. Sama ilmiö odottaa Suomeakin työperäisyyden lisääntyessä. 

Loppukevennyksenä voisin Yhdysvalloista todeta siihen liittyvän kaksoisajattelun koomiset piirteet. Olen nyt pari kertaa nähnyt sen, kun suvaitsevainen tuttavani on toimivaa ja olemassaolevaa monikulttuurista yhteiskuntaa perustellessaan päätynyt esimerkkimaana jenkkeihin. Lopputuloksena on huvittavan näköinen täydellinen aivojen oikosulku, kun samalla USA edustaa samalle ihmiselle suurinta mahdollista pahuutta maan päällä.

Ei ole helppoa olla suvaitsevainen. Ei ole argumentteja, ei esimerkkejä – ei mitään muuta kuin valheellinen, sokea usko.

Published in: on marraskuu 27, 2007 at 5:06 pm  Comments (5)