Yhä useammalla on lähipiirinsä kautta arkipäivän kokemuksia mielenterveyden vakavista häiriöistä. Eri arvioiden mukaan jopa 500 000 – 700 000 suomalaista käyttää erilaisia masennus- ja unilääkkeitä.
Tämän lisäksi moni tapaa jopa päivittäin kokoomuslaisia. Vastoin yleistä harhaluuloa kokoomuslaiset eivät ole yleensä ympäristölleen fyysisesti vaarallisia ainakaan taudin alkuvaiheessa. Ilmiö korostaakin lähimmäisten vastuuta ja sitä, että kokoomuslaiset saatetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa asianmukaisen hoidon piiriin. Kokoomuslaisuuden tunnistamisen selvitys on hyvä aloittaa riskitekijöiden tunnistamisesta ja kysymällä kyseiseltä ihmiseltä suoraan hänen ajatuksistaan sekä tarkkailemalla hänen käytöstään.
Kokoomuslaisilla näkyvillä oireilla tarkoitetaan seuraavia ilmiöitä:
- Aistiharhat, jotka yleisimmin kuuloharhoja, esim. kehottava tai kommentoiva puhe, keskenään keskustelevat äänet.
- Harhaluulot, usein vainoharhat. Esim. kokemus, että itseä tarkkaillaan erilaisin laittein, tai pelko ilman todellista syytä, että oma henki on uhattuna, ”me ratkaisemme ongelmia, emme luo niitä”.
- Suuruuskuvitelmat, mustasukkaisuusharhat ja somaattiset harhaluulot. Esim: ”otamme niskalenkin markkinavoimista”.
- Puheen ja käyttäytymisen hajanaisuus tai sekavuus (”japanilaiset maksavat Suomen ALV:n”).
- Vaikutus- ja merkityselämykset. Esim. kokemus, että on ulkopuolisten henkilöiden tai voimien vaikutuksen alainen (”me kannamme vastuuta”). Potilas voi epärealistisesti tulkita havaitsemiaan asioita merkeiksi tai viesteiksi.
- Oudolta vaikuttavat olemus (Dressman-puku), käyttäytyminen, ajatussisällöt tai tunnereaktiot.
- Korostunut epäluuloisuus, mikä saattaa vaikeuttaa kodin ulkopuolella liikkumista.
- Toimintakyvyn lasku, joka voi ilmetä esimerkiksi työkyvyn tai koulumenestyksen heikkenemisenä.
- Kognitiiviset vaikeudet (keskittymiskyky, tarkkaavaisuus, työmuisti, toiminnanohjaus).
- Eristäytyminen, esim. VM:n virkamiesten lukkiutuminen työhuoneisiinsa pakoon todellisuutta.
- Aloitekyvyn puute ja passiivisuus, joita saatetaan pitää saamattomuutena tai laiskuutena.
- Ilmeettömyys ja tunneilmaisun latistuminen (Esim. Henna Virkkusen lasittunut katse).
- Puheilmaisun niukkuus.
Kokoomusriskin toteamisen jälkeen potilas saa hoitoa tarpeenmukaisesti seuraavilla hoitomuodoilla:
- Erikoissairaanhoidossa tarjottava yksilöpsykoterapia.
- Perheen ja verkoston kanssa tehtävä työ.
- Psykoedukaatio.
- Lääkehoito.
- Sähköhoito.
Kokoomuslaisuutta hoitaneiden erikoissairaanhoidon yksiköiden mukaan paranemisen todennäköisyys on etenkin taudin alkuvaiheessa huomattavan hyvä paranemisennusteen noustessa jopa 60 prosenttiin.