Suomalaisessa työelämässä on muutamassa vuodessa tapahtunut paljon ja ikävä kyllä kaikki muutokset ovat olleet radikaaleja heikennyksiä. Työttömien määrästä ei ilmeisesti kukaan tiedä tarkkoja lukuja, ehkä luotettavin arvio lienee työvoimatoimistoissa työnhakijoina tilastoidut reilut puoli miljoonaa ihmistä. Määrä on uskoakseni kaikkien mielestä järkyttävän suuri.
Työvoimapula?
Merkilliseksi tämän rakenteellisen ja näillä näkymin vuosikymmeniä kestävän työttömyyden tekee se, että samaan aikaan sekä poliitikot että jotkin työnantajat valittavat pulaa osaajista ja työvoimapulaa. Mihin pitäisi uskoa?
Orjatyötä ilman palkkaa
Koomisimpia lausuntoja työvoimapulasta tarjoavat maakunnalliset Ely-keskukset, esim. Pohjois-Karjalassa on keskuksen mukaan työvoimapula ja jatkossa se vielä pahenee.
Samaan aikaan viidesosa maakunnan työikäisistä on vailla töitä eli noin 30000 ihmistä. Näistä osa on tosin pakotettu orjatyöhön eli virallisesti he ovat työvoimapoliittisten toimenpiteiden kohteena. Toisin sanoen he tekevät usein vaativiakin tehtäviä harjoitteluajan alle 10 euron päiväkorvauksella. Harjoitteluajan päättyessä työnantaja ottaa usein tilalle uuden harjoittelijan, joka on tietysti täysin järkevää työnantajan kannalta, koska työvoimakustannukset saadaan lähelle nollaa.
Pätkäduunit
Kuhmolaisen Hotelli Kalevan johtajan Lea Tainan mukaan (tämä viittaus on siis vain täysin satunnainen hakukoneen ensimmäinen osuma) työvoimapula saattaa aiheuttaa palvelujen vähentämistä sekä investointien jäädyttämistä – Kuhmossa on samaan aikaan yli 16 %:n työttömyys.
En jaksa kuitenkaan millään uskoa, ettei Lea Taina saisi ravintolaansa työntekijöitä, jos heille maksettaisiin työstään kunnollinen elämiseen riittävä korvaus. Ravintola-alan työvoimapula taitaa nimittäin johtua suurelta osin siitä, että suuri osa työstä tehdään vuokratyöfirmojen kautta. Työaika ja palkka voi siis vaihdella mielivaltaisesti sesonkien mukaan, joka ei elämän suunnittelun kannalta ole paras mahdollinen tilanne.
Sama ilmiö taitaa vaikuttaa muillakin työvoimapulaa valittavilla aloilla.
Siirtotyöläiset
Oma lukunsa ovat taas siirtotyöläiset, jotka ovat käytännössä vallanneet koko pääkaupunkiseudun rakennustyömaat, joilla ei juuri suomen sanaa kuule kuin työnjohtotehtävissä. Siirtotyöläiset asuvat viikot yhteiskämpissä ja tekevät todella pitkää päivää.
Omien havaintojeni mukaan jokin 12-15 tunnin keskimääräinen työpäivä on aivan normitilanne heidän osaltaan. Selvää lienee sekin, ettei kaikkia TES:in mukaisia korvauksia siirtotyöläiselle makseta tai he eivät asiasta edes osaa kysyä. Asia on kumma kyllä tabu, eikä viranomaiset siihen halua puuttua.
Maahanmuuttajia Afrikasta
Istuvan hallituksen tavoitteena on saada vastaavasti Suomen työvoimapulaa paikkaamaan 1,8 miljoonaa afrikkalaista ja tavoitteen täyttyminen on hyvässä vauhdissa. Alunperin työvoimapulan poistajia pitä rahdata Tunisiasta, Egyptistä, Turkista ja Valko-Venäjältä.
Mieli muuttui ja lopputuloksena on ollut ihmistulva lähinnä Irakista ja Somaliasta. No, molemmat maat ovat kuitenkin Afrikasta paitsi Irak. (Kyseinen osumisprosentti on ällistyttävän hyvä, kun ottaa huomioon hallituksen jäsenten käytännössä esittämät kyvyt.)
Kyseisten ihmisten työllistyminen on tietysti aika haasteellista, koska suurin osa on luku-, kirjoitus- ja ammattitaidottomia. Tulijoiden kotouttaminen ja työllistäminen ovat saaneet jo täysin absurdeja mielipuolisuuden rajat rikkovia piirteitä. Pohjois-Karjalaiseen Lieksan kaupunkiin pölähti yhtä-äkkiä viime keväänä satoja työvoimapulan poistajia. Syytä ei taida kukaan tietää, mutta itärajan läheisyys viittaisi tietysti ihmiskauppaan.
Lieksan virkamiehet olivat asiasta tietysti ihmeissään, mutta nopeasti tartuttiin toimeen. Asunnot ja niiden kalusteet hankittiin ja opeteltiin pesukoneen käyttämistä. Ikävä kyllä Lieksassa ei ole koko kuluneen vuoden aikana ollut yhtään pesukoneen käyttäjän erityistyöntekijän työpaikkaa auki. Työllistymistä ei auttanut edes varmasti perusteellinen koulutus tai se, että lieksalaisista on viidesosa ilman töitä.
Ei edes viitsisi viitata Lieksan kaupungin talouteen ja siihen miten lieksalaisilla on varaa moiseen hulluuteen, mutta olkoon nyt. Kaupungin kassavirta (siis tulot) olivat alkuvuonna 18 miljoonaa euroa ja menot 27 miljoonaa euroa.
Ei kai liene ihme, että kaupungin käytännössä kaikkia palveluita ajetaan alas? No, ehkäpä työvoimapulan poistajien siirtyessä muualle pesukoneista saisi kirppiksellä muutaman kympin?
Vahvasti elävä legenda bussikuskeista
Usein toistetun väitteen mukaan pääkaupunkiseudun joukkoliikenne pysähtyisi ilman maahanmuuttajia. Bussikuskin palkka ei päätä huimaa (n. 2000€ / kk), kalusto on usein vanhaa, vastuu on suuri ja työajat sekavia. Kuskin täytyy opetella 20-30 eri linjaa ja kyseisen työn muita työehtoja on heikennetty radikaalisti viime vuosina.
Suomalaisen mittapuun mukaan siis aika tyypillinen raskas ja huonoja ehtoja tarjoava matalapalkka-ala. Tänne muualta tulvivilla työvoimapulan poistajilla on kuitenkin yksi erittäin merkittävä etu juuri matalapalkka-aloille työllistymisessä. Heille nimittäin kaupunki (tai siis veronmaksajat) kustantaa heti kättelyssä ilmaisen asunnon.
Kyse on sellaisesta minimissään puolen miljoonan lahjasta eli käytännössä siis noin 26 vuoden nettoansiot. Hurja summa, mutta onhan meillä varaa. Asuminen pääkaupunkiseudulla lohkaisee nimittäin suurimman osan matalapalkka-aloilla maksettavasta nettopalkasta. Itsekin tiedän useita henkilöitä, joiden muuttamisessa pääkaupunkiseudulle töihin ei olisi mitään taloudellista järkeä juuri asumiskustannusten vuoksi.
Asuntojen hinnat ja vuokrat järjettömällä tasolla
Edellä kuvattu kieltämättä irvokas tilanne on johtanut taas siihen, että omistusasuntojen hinnat ovat nousseet pk-seudulla täysin uskomattomalle tasolle, koska kaikki kynnelle kykenevät kantaväestön edustajat haluavat tietysti mahdollisimman kauaksi maahanmuuttajaslummeista, rappeutuvista kouluista ja muista julkisista palveluista. Useat muuttavat järkevästi suoraan syvälle maaseudulle, minne ei Astrid Thorsin maksaläikkäinen ja suonikas koura heti ensimmäiseksi ulotu.
Toinen holtittoman rahan kylvämisen lopputulos on tietysti se, että julkinen sektori teki juuri uuden velkaantumisen ennätyksen eikä kehitykselle edes ole näköpiirissä mitään korjausliikkeitä. Asiaa ei myöskään helpota sekään, että suomalaiset kotitaloudet ovat ennätysveloissa.
Maailmanennätyslukemiin kohoava veroaste vain hieman hidastaa velkaantumista. Ikävä kyllä veroastetta ei voi hilata kovin paljon yli sadan prosentin, vaikka ymmärrän hallituksen stalinistisiivessä sitä kovasti toivottavankin.
Verinen taistelu
Työpaikoista käydään nykyään jo todella veristä taistelua. Keskitason asiantuntijatehtävään on varmaan keskimäärin sata pätevää hakijaa. Omalla tavallaan heikoin asema on nuorilla ja sitten yli 50-vuotiailla. Nuorilla ei ole toivoa saada työtä kuin suhteilla, koska työkokemusta ei ole. Asiaa korostaa vielä useiden asiantuntija- ja tietotekniikkatehtävien siirtyminen ensin Aasiaan ja nyt jo Keski-Amerikkaan. Erikoistu, verkostoidu ja tee tulosta tai kuole.
Vanhempien ongelma on taas ikärasismi, koska nuorempiakin hakijoita on tarjolla vaikka kuinka paljon. Ja tarina on tuttu – työpaikan saa vain suhteilla. Yrittäjyys jääkin usein ainoaksi vaihtoehdoksi, tosin senkin takana on se julma fakta, ettei kaikista ihmisistä yrittäjiksi ole.
Historian tuhoisin hallitus
Edellä kuvatut työelämän muutokset, joita moni kokee ja yhä useampi tulee kokemaan, ovat pieniä poikkeuksia lukuunottamatta yksiselitteisesti istuvan hallituksen aikaansaamia. Ja aivan – en väitä Kataisen aiheuttaneen lamaa, vaan väitän hallituksen reagoineen kaikkiin mahdollisiin asioihin täysin järjettömällä tavalla.
En halua sortua nostalgiaan tai muistella vanhoja, mutta Suomessa elämisen laatu, elintaso ja työelämän laatu saavuttivat 2000-luvun alussa sen historian parhaimman tason, sen, jota nyt kutsutaan hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Hyvän ja huolella rakennetun saa näköjään helposti tuhottua ja talon poltettua, mutta sen rakentaminen onkin suurempi projekti. Kiitos Teille Matti, Jykä ja Astrid.
Kiitos.