Asuntojen hintojen määräytyminen Helsingissä

Maalaispoikaa on ihmetyttänyt vuosien varrella tavattomasti asuntojen hintojen määräytyminen Suomessa ja etenkin Helsingissä. Hinnat tuntuvat nimittäin kaiken kuviteltavissa olevien syiden perusteella mielipuolisen korkeilta.

Olen tutkinut asiaa ja käsittääkseni ratkaissut viimein tämän kiehtovan mysteerin. Työ oli rankkaa ja se vaati lukuisia tilastollisia ajoja, alueiden demografian huolellista tutkimista, asunnoista tehtyjen kuntokartoitusten analyysejä, sähkön- ja vedenkulutusten vertailuita sekä lukuisia pulloja olutta (Krusovice).

Lopputuloksena sain seuraavan kaavan, jonka mukaan asuntojen hinnat Helsingissä määräytyvät ja jonka avulla hinnan voi laskea +/-5 %:n tarkkuudella.

X = (A+B+C) * Id1 * Id2 * Id3, jossa: 

X = Sen savipellolle rakennetun ankean neukkukuution hinta.

A = Asunnon ostajan 30 vuoden saamat nettotulot miinus nälkärajalla kitkuttelevaan muuhun kulutukseen menevä rahamäärä. Lidlin makaronia voi kyllä syödä sen 30 vuotta.  

B = Kaikki muu mahdollinen likvidiksi muutettava varallisuus. Lasten lelutkin voi myydä kirpputorilla.

C = Pankista saatava 30 vuoden laina-ajalla saatu maksimilaina kaikilla mahdollisilla saatavissa olevilla vakuuksilla.

Id1 = Ensimmäinen idioottikerroin eli sokea usko siihen, että nykyinen maailman taloushistorian alhaisin korkotaso jatkuu seuraavat 30 vuotta (maksimiarvo 1,0).

Id2 = Toinen idioottikerroin eli lapsellisen hyväuskoinen harhakäsitys siitä, että alue, josta asunto ostetaan ei muuttuisi muutamassa vuodessa Paskastanian kuppaiseksi lähiöksi äläwäbälä-kouluineen ja romahtavine palveluineen (maksimiarvo 1,5).

Id3 = Kolmas idioottikerroin, eli koominen usko siihen ettei elämäntilanteessa tule 30 vuoteen mitään olennaisia muutoksia (maksimiarvo 1,0).  Perheestä kukaan ei sairastu, kumpikaan vanhemmista ei jää työttömäksi ja avioeroa ei tule. Kaikki sujuu kuin Elonkerjuun soittama polkka ruusunlehtien kattamalla tanssilattialla.

Kaava on lisensoitu ja sen käyttämisestä ammatinharjoittamisen yhteydessä tulee solmia lisensointisopimus. Yksityishenkilöiden käytössä kaava on vapaasti.

Plan A, B ja C

Virossa kuohuu. Maa on ajautunut talouskaaokseen monen muun maan tavoin. Siirtotyöläiset palaavat kotiin töiden loputtua. Maan valuuttavaranto hupenee vauhdilla ja ihmiset vaihtavat kruunujaan euroiksi. Maa tai tarkemmin sanottuna sen keskituloiset ovat velkaantuneet kuplatalouden pyörittyä muutaman vuoden järjettömällä vauhdilla.

Kuulostaa varmaan tutulta? Ihan kuin Suomi vuonna 1990.

Maassa on juuri nyt taistelu kahden linjan välillä: valuutan devalvaation ja vaihtoehtona esitetyn talouden kiristäminen ja palkkojen leikkauksien kesken.

Kuulostaako tutulta? Ihan kuin koko EU nyt.

Tuossa artikkelissa kerrotaan taustaa sille missä EU oikein menee taloutensa ja luottojensa kanssa. Minulla on koko ajan enemmän kasvava näkemys siitä, että useampi kuin yksi maa Euroopassa kulkee vielä Islannin tietä.  

Edellä olevasta johtuu, etten ole tehnyt sitä mitä olin suunnitellut tekeväni. Käytös on luonteelleni täysin poikkeuksellista.

Olin nimittäin ajatellut tehdä sijoitussuunnitelman, eli Plan A:n, ja siirtyä pikku hiljaa takaisin osakemarkkinoille melkein kahden vuoden tauon jälkeen. Jotkut signaalithan ovat loistavia: talousuutiset ovat pelkkää verta ja kuolemaa, yleinen luottamus on maassa ja ensimmäiset pakkomyynnit ovat toteutuneet.

Sen sijaan päätin odottaa asiassa ja päivittää henkilökohtaisen Plan B:ni, joka koskettaa koulutus-, ura- ja yrittäjyys-vaihtoehtoja ja niiden yhdistelmiä.

Plan C minulla on ollut pitkään valmis. Se sisältää pari puulämmitteistä taloa, saunoja, kompostin, peltoa, metsää, polttopuuta, kalastusvälineitä joka lähtöön, pari venettä, puhtaan ja kalaisen järven, kirveen, sahan, lapion, vesurin, aseita, ammuksia, lamppuöljyä, viinapannun, kirjoja, nettiyhteyden, naisen, koiran ja hyvin treenatun mielen ja ruumiin.

Eiköhän noilla yksi mies – saatana – pärjää.