Stubbin ja Thorsin viha ja sen kulttuurihistoriallinen tausta

Jos ihmettelette Alex Stubbin, Stefan Wallinin, Astrid Thorsin, etc. kaikin tavoin ilmaisemaa pohjatonta vihaa Suomea ja suomalaisia kohtaan, on ehkä syytä valottaa yhtä historiankirjoituksessa vaiettua ja piiloon lakaistua asiaa. Tällä vihalla on nimittäin selkeät kulttuurihistorialliset juuret suomenruotsalaisten rodunjalostusideologiassa.

Rotuhygieeninen liike lähti Suomessa liikkeelle 1900-luvun alussa ruotsinkielisten lääkärien keskuudessa, koska pelko syntyvyyden alenemisesta koettiin Suomen ruotsinkielisen väestön keskuudessa voimakkaana. Ruotsinkieliset pelkäsivät myös oman ylivertaiseksi koetun rotunsa laadullista huononemista suomenkielisen väestönosuuden noustessa. Hyvin tyypillistä ajattelua edusti esimerkiksi toimitusjohtaja Martti Pihkala eli Alexander Gummerus:

”Ryhtyessämme puhdistustyöhön, meidän on ehdottomasti riistettävä oikeus jatkaa sukua siltä ihmislajilta, jolta puuttuu kaikki edellytykset jättää kunniallisia jälkeläisiä… on olemassa erityisiä arveluttavia ihmisiä, jotka eivät välitä mistään muusta kuin omista nautinnoistaan (tarkoittaa suomalaisia). Näitä ihmisiä on tuo pitkätukkainen, leveälahkeinen jätkä, törkeäsanainen ja tavoiltaan vielä törkeämpi, joka meillä viime aikoina on tullut hyvin tunnetuksi…Rodunjalostuksen ensimmäinen ja tärkein edellytys on puhdas siveellinen käsitys sukupuoliasioista. Toinen edellytys – josta edellä on ollut puhetta – on puhdistustyön kunnollinen suorittaminen.” (Lähde: Pihkala – Minkälainen Suomi meidän on luotava, 1918).

RKP:n alkuaikojen vahva vaikuttaja Rolf Nordenstreng taas kirjoittaa teoksessaan Euroopan rodut ja kansat (1929) suomalaisista seuraavaa:

”Umpimielinen on ehkä sopivin sana kuvaamaan hänen luonnettaan. Kylmä, säälitön, joskus intohimoinen julmuus ei ole hänelle vierasta…Tämä rotu on häilyväinen ja vaihteleva ulkoiselta tyypiltään ja mielenlaadultaan. Olisi sen vuoksi liian pitkälle menemistä kieltää heiltä mahdollisuus idealismiin…Iho on himmeä, hiukan kellertävä…Pää näyttää yleensä suurelta ja kasvot ovat niinikään suuret, litteät ja kulmikkaat; kaula on lyhyt.”

Aivan ilmiselvä impivaaralaisen metsäapinan kuvaus. Tunnistan itseni: säälitön lyhytkaulainen ja häilyväinen litteänaama. Vain karvat ja haju puuttuvat.

Ensimmäiset rotuhygieeniset käytännön toimet toteutettiin luonnollisesti suomenruotsalaisella alueella, jolla terveyssisaret saivat tehtäväkseen valistaa väestöä rotuhygieniassa. Yhtenä tapana rohkaista parhaimpia suomenruotsalaisia perheitä oli jakaa äidinpalkintoja niille äideille, jotka miehiensä kanssa periytyivät terveistä (suomen)ruotsalaisista vanhemmista ja joilla oli ainakin neljä elinvoimaista, henkisesti ja ruumiillisesti tervettä, hyvinhoidettua 4-17-vuotiasta lasta. Äidinpalkintoja eli rahaa jaettiin suomenruotsalaisten keskuudessa vuosina 1920-25 648 kappaletta.

Tämän ruotsinkielisten luoman rotuohjelman luomalla pohjalla Suomessa tehtiin vuosina 1935-1970 yhteensä noin 11 000 pakkosterilisointia. Siis yli kymmenentuhatta. Kaasukammiot, 1930-luku, kaikuja menneisyydestä – anyone?

Tämä kulttuurihistoriallinen perinne on Stubbin, Thorsin, Wallinin, etc. ajattelun taustalla ja se näkyy heidän asenteessaan, ajattelussaan sekä toiminnassaan.

Huvittavinta asiassa on se, että nämä kusipäät vielä viitsivät vittuilla nimittämällä suomalaisia yksiselitteisesti ja kategorisesti rasisteiksi.

Lähteet: erikseen mainitut kirjat ja ©Internetix, Nettiradio Mikaeli / Heikki Myyryläinen 1998.

Disclaimer: pidän kielipolitiikkaa vähäarvoisena asiana ja kunnioitan lukuisia suomenruotsalaisia tuttaviani. Myötähäpeän kyllä heidän puolestaan osittain siksi, että nykyinen Thors–Stubb-akseli onnistuu tuhoamaan ja lokaamaan koko puolueen ja sen joskus edustaman hienoja arvoja sisältävän humaanin liberalismin täydellisesti.

Pirjo Pajunen, TE-keskus, Suomea tuhoamassa

Pirkanmaan Työvoima- ja elinkeinokeskuksen maahanmuuttojohtaja Pirjo Pajunen on omistanut koko elämänsä Suomen muuttamiselle Afrikaksi.

Pirjo on yksi niistä asiantuntijoista, joita hallitus on käyttänyt uudistaessaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ja jäljet alkavat näkyä ympäri Suomen. Valikoima Pirjon koottuja ajatuksia:

• Ainahan kunnat valittavat. (Turvapaikanhakijoiden kustannuksista).
• Turvapaikanhakijat jäävät Suomeen, saavat ammatit ja ryhtyvät työskentelemään suomalaisten rinnalla. (Työvoimapulasta).
• Jokaiselle nuorelle nimetään edustaja, joka käyttää huoltajalle kuuluvaa puhevaltaa lapsen henkilöä ja varallisuutta koskevissa asioissa. (Ihmiskaupan rahoituksesta – miksi SPR:n on saatava osansa).
• Ilman vanhempiaan Suomeen tullut nuori ihminen on niin innokas oppimaan ja käymään koulua . … osa suomalaista peruskoulun oppilaista on täysin vailla mielenkiintoa mihinkään opiskeluun ja on ilman haaveita ja tavoitteita. (Miksi suomalainen on alempaa ja kyvyttömämpää rotua kuin afrikkalainen).
• Haastattelututkimusten mukaan monimuotoinen (=monikulttuurinen) työyhteisö on monella tavalla työnantajalle ja myös työntekijöille hyödyllistä, luovuus lisääntyy.  (Miten voimavarojen potentiaali odottaa puhkeamistaan).
• Ajankohtaiseksi saattaakin lähiaikoina tulla tarve jakaa vastuuta pakolaisuudesta tasaisemmin EU:n alueella, esim. pakolaiskiintiöiden avulla. (Perustelu sille, miksi Suomen on muututtava Afrikaksi)
• Jne, jne, loputtomiin.

Kuukkeloimalla selviää, että Pirjon kirjallinen tuotanto on tavattoman laaja. Itselleni tulee sitä selaillessa mieleen miten sitä voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla.

Ehkä tehokkainta olisi koota se sellaiseen hehtaarin kokoiseen käymissammioon. Syntyvällä metaanilla olisi saatavissa ainakin keskikokoisen hiilivoimalan verran energiakapasiteettia.

Laitoksen sijaintipaikaksi ehdotan Lempäälää.

(Editoitu toisen henkilön (sama nimi) henkilön siteerattu kommentti pois 3.6.2009. Olen pahoillani epätarkkuudesta ja kiitos kommentoijalle.)

RKP:n rotuopit

Astrid Thors, RKP, on nyt kahden vuoden ajan syyttänyt suomalaisia rasisteiksi kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Perusteena on ollut tiettyjen maahanmuuttajaryhmien erittäin huono työllistyminen.

Luku-, kirjoitus-, kieli- ja ammattitaidottomien ihmisten työttömyys on Astridin, RKP, mukaan rasismin ja suomalaisten vika. Astridilla ja RKP:lllä on ikävä kyllä ehkä kaikista suomalaisista vähiten varaa puhua rasismista.

Kaikki rotukeskustelu Suomessa lukuun ottamatta muutamaa 1930-luvulla natsiaatteesta hurmaantunutta sekopäätä on nimittäin RKP:n tai suomenruotsalaisten alulle panemaa. RKP:n aktiivi, aatelinen professori Rolf Nordenstreng kirjoitti 1929 rotuhörhoilyn suomalaisen perusteoksen, Euroopan ihmisrodut ja kansat.

Koko teos, joka sinänsä on aivan mainio ja suurta huvia tarjoava lukuelämys, on kauttaaltaan tekstiä, jonka kirjoittaja löytäisi tänä päivänä itsensä välittömästi vankimielisairaalasta. RKP:läisen aktiivin suuri palvelus Suomelle oli, että pitkän vaikuttamisen jälkeen professori Nordenstrengin lanseeraama itäbalttilainen rotu hyväksyttiin yhdeksi Ruotsin virallisista roduista.

Germaanista eli ruotsalaista rotua maailman johtavana pitänyt Nordenstreng sai myöhemmin ihailemansa Ruotsin kansalaisuuden. Ehkä lainaus Rolfilta kertoo Astridinkin asenteesta paljon:

’jos voimme panna toimeen ennakkoluulottoman rodunhoidon ja rodunparantamisen, niin luulen, että itäbalttilainen rotu ja suomalais-ugrilaiset kansat tulevat osoittautumaan ihmiskunnan arvokkaisiin aineksiin kuuluviksi.’

Niin – Astridin ja RKP:n asenne tulee paljon ymmärrettävämmäksi tuon kirjan lukemisen jälkeen.

RKP:n historia, puolueen todelliseen olemus ja aatteellinen perintö nojautuu vahvasti rotuoppeihin, bättre folk-asenteeseen, joka on hyvin näkyvissä vielä tänäkin päivänä.