Suomea ei ole voinut koskaan väittää sotahulluksi maaksi.
Historiassa on muutama sota, joita voisi väittää Suomen hyökkäyssodiksi. Tunnetuimmat näistä ovat jatkosota, Aunuksen sotatoilailut 1920-luvulla ja Juho Vesaisen hävitysretket Vienaan 1500-luvulla. Kaikkia kuitenkin yhdistää niiden kiistanalainen luonne hyökkäyssotina ja sotaretkien selkeä hyvitysmentaliteetti.
Tätä taustaa vasten onkin mitä merkillisintä, että kuluvan hallituskauden aikana Suomi on aloittaa peräti kaksi sotaa, toinen häviöön tuomittu on meneillään parhaillaan Afganistanissa ja toista sotaretkeä valmistellaan Somaliaan.
Sotien lopputulokset on helppo ennustaa. Rahaa palaa satoja miljoonia tai miljardeja euroa ja turpiin tulee niin että tukka lähtee. Ruumiitakin Suomen uusi uljas sotapolitiikka saa aikaan. Samalla varmistetaan se, että terrorismin kasvualusta saa Suomessa mitä parhainta ideologista kasvupohjaa.
Hassuimmassa vaihtoehdossa aloitettava miinalaiva Pohjanmaan sotaretki Somaliaan tuottaa Suomeen kymmenittäin merirosvoja tuomittaviksi eri oikeusasteissa. Jokaisen oikeudenkäynnin hinta on ruandalaisen pastorin oikeudenkäynnistä saatujen kokemusten mukaan 3-4 miljoonaa euroa.
Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Onko Suomen ulkopoliittinen johto, Halonen ja Stubb menettäneet järkensä? Vastaus on yksiselitteisesti, että ovat he.
Sotaretkien perimmäinen syy on presidentti Tarja Halosen haave YK:n johtajavirasta presidenttikautensa jälkeen. Halosella on tavoitteensa tiellä ikävä kyllä suuri este ja se on hänen menneisyytensä DDR:n juoksutyttönä ja hysteerisenä USA:n arvostelijana.
USA YK:n ylivoimaisesti suurimpana rahoittajana luonnollisesti sanelee sen, kuka YK:n johtajavirat saa. Nyt Suomi maksaa Halosen ja Alex Stubbin inkkarikirjojen peruja olevien haaveiden täyttämisestä kovaa hintaa kahden aloitetun sodan muodossa, koska sotaretkien ainoa motiivi on saada suhteet USA:n kanssa edes välttävälle tasolle.
Omasta mielestäni nyt maksamme aivan liian kovan maksun punamummelin ja Turkin hinnalla-millä-hyvänsä-EU:hun haluavan ulkoministerin haaveiden toteuttamisesta. Aloitetut sotaretket ovat täysin järjetöntä rahan haaskausta. Katsotaan näiden vastuullisten lausunnot sen jälkeen, kun sinkkiarkut saapuvat Vantaalle ja kuolleiden läheiset itkevät suruaan.
Osaisitte edes sitten hävetä.
Octaviuksen ajatuksia 
Tuota noin; eikö pitänyt olla parempi, että autetaan paikan päällä, ettei porukan tarvitse tulla tänne? Eikö sekään nyt kelpaa?
(Ei sillä; minä en perusta kummastakaan vaihtoehdosta, mutta retoriikka on tyhmää)
Ihan mielenkiintoista pohdintaa. Tidarin kysymys ei nyt liity ihan aiheeseen, koska Suomen olisi varmasti mielekkäämpää antaa se apu jälleenrakennustyössä.
Tunnetuimmat näistä ovat jatkosota, Aunuksen sotatoilailut 1920-luvulla
Tuo lienee tarkoituksellisen provokatiivisesti kirjoitettu? 20-luvun toilailuilla Porajärven ja Repolan asukkaita ei vaivannut punainen komento, joka alueelle saapui vasta Tarton jälkeen. Jatkosodassa taas Siilasvuon komentama ja saksalaisille alistettu kolmas armeijakunta oli ainoa, joka hyökkäsi alueille, jotka eivät olleet koskaan kuuluneet Suomelle eikä siellä asunut suomensukuisia kansojakaan. Toki siis suomalaisia miehiä oli ”hyökkäämässä”, mutta se oli poliittinen hinta siitä, että Saksa antoi aseapua ja ruokaa. Ranska kun oli miehitetty, Englanti käpertynyt saarelleen, Venäjä vihamielinen ja Yhdysvallat puolueeton.
Mutta muuten joo, olen samaa mieltä. Erityisen voimakkaasti arvostelen vielä sitä tapaa, jolla sodasta palanneet on jätetty yksin ilman mitään henkistä seurantaa. Moni suomalainen mies ja hänen perheensä reunustaa helvetillisten mielenterveysongelmien muodossa polkua Halosen komentoteltan varrella.
Tiedemiehen kommenttiin tai oikeammin Arhinmäen kommenttiin tuli Pöntiseltä loistava vastaus, joka taisi päästä ihan pääuutisiin. En muista sanasta sanaan, mutta pointti oli, että eikö me päätetä ketä tänne otetaan ja ketä ei.
Tai eihän me kohta enää päätetä mistään…
Ave,
Koska nikkini velvoittaa, niin otan kantaa, sotapäälliköt ovat tehneet täällä aikanaan tärkeitä päätöksiä, ja ne ovat summa monesta asiasta, ei ole yksinkertaista totuutta sodassa koskaan.
Kumitonttu sanoo asiaa auki hyvin Jatkosodasta. Oltiin todella kusessa, kenen kanssa mennään liittoon ja kenen kanssa ei. Oli pakko olla liitossa jonkun kanssa, ja tehdä päätöksiä. Sotaan kuuluu tietyssä tilanteissa hyökätä myös, se kuuluuu sodankäynnin doktriiniin.
Somaliaan lähtö on kai rauhanturvaamistehtävä, siis yksi alus ja tukiosat lähtee…. ei kai nyt mistään massiivisesta hyökkäyssodasta ole kyse lainkaan?
Kyllä niitä somppuja saa laittaa siellä mun puolesta turpaan ihan täysillä, se on hyvä. Ne muuten tekee niitä samoja paskojaan siellä maailman tappiin. On niitä nyt autettu jo 50 v. rahaa kaatamalla ja tässä on tulos. Terrorisrmiin vetoaminen ei ole asiallista, missä menee raja tässäkin asiassa?
Jos ryöstää ja ottaa toisen laivan, niin siitä tulee nyt turpaan. Se on totta, että mahdolliset oikeudenkäynnit tulevat olemaan täällä farsseja. Oikeusreformi tarvitaan täällä, senhän me jo tiedämmekin kyllä.
Parabellum, myös tässä….
En seuraa mitä Arhinmäki sanoo, mutta jos hän on noin sanonut, niin vedän sanani takaisin, en hänen assosioitua mieheen millään tavalla.
Ihmettelen vain lähinnä sitä, että pitäisikö merirosvojen antaa jatkaa rosvoamista ja koheltamista siellä, vai mitä, kun ei mikään tunnu kelpaavan. Kun näissä kritiikeissä haiskahtaa se, että teit niin tai näin, niin aina tekee väärin.
Niin, kyllä kai viime kädessä on niin, että Octavius on lopulta oikeassa: rauhaanpakottaminen Afganistanissa ei tule koskaan onnistumaan, koska vastapuoli ei paljon järkeile ja saa voimaa kärsimyksistä. Somalian operaatiokin on vähintään yhtä typerä, koska merirosvoja ei kohdella lainsuojattomina merirosvoina vaan lähinnä olosuhteiden uhreina.
Huippuviroista vielä: osaajalta vaadittaisiin kykyä dynaamiseen kuunteluun, jota Halosella tai Stubbilla ei ole. Historia heidät peitelköön.
Ihmettelen vain lähinnä sitä, että pitäisikö merirosvojen antaa jatkaa rosvoamista ja koheltamista siellä, vai mitä, kun ei mikään tunnu kelpaavan.
Yhdysvallat on ainoa, jolla on riittävän vahva armeija ja poliittinen johto tukee aseellista toimintaa. Se, mitä Eurooppa voisi tehdä kantaakseen oman kortensa kekoon olisi jälleenrakennus. Suomen täytyy tarkasti miettiä, mitkä ovat sotilaalliselta kannalta kyseisen toiminnan hyödyt. Toisaalta saadaan kokemuksia oikeasta sodankäynnistä ja -johtamisesta, mutta toisaalta Suomen puolustusvoimat on ensisijaisesti asevelvollisuusarmeija, jonka tehtävä ei ole sotia ulkomailla.
Jollain tapaa näissä olisi järkeä, jos noita sotilaita käytettäisiin varusmieskoulutuksessa. He voisivat kertoa, mitä nykyaikainen sota on, mitä se vaatii, miksi nykyisen kaltainen maanpuolustusjärjestelmä sopii/ei sovi Suomelle ja niin edelleen. Koko asevelvollisuusarmeijan oikeutus säilyy tasan niin kauan kuin sitä voidaan järkisyillä perustella. Kyllä jokainen normaaliälyinen suomalainen mies ymmärtää, onko armeija riittävän voimakas pitääkseen Venäjän rajojemme itäpuolella, jos se perustellaan. Parhaita perusteluita ja motivaation lähteitä ovat esimerkit. Moni nuori kundi ei välttämättä jää ihailemaan noita sotureita, mutta muistaa ne jutut lopun ikäänsä.
Paras näkemys aiheeseen tulee kyllä Muutos2011 – ehdokkaalta Richard Järnefeltiltä.
http://richardjarnefelt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/43438-atalanta-operaatio
”Jos olisin nuori ja terve, nyt olen vain ”ja”, hakeutuisin miinalaivalle mukaan. Minusta olisi suuri nautinto ampua noita merirosvoja, ja oikein toivoisin, että pääsisin ampumaan. Saattaaisin ampuessani huutaa, että ”menetetyn Vuosaaren puolesta”, ”menetetyn Itäkeskuksen puolesta” jne.
Olenko ”rassisti”?”
Richard eduskuntaan 2011!!!!
Eikös se niin mennyt, että ensimmäisenä niille Pohjanmaallekin saapuville merirosvoille hankitaan ruokaa ja mahdollisuus peseytymiseen, raukat kun eivät ole pariin viikkoon päässet peseytymään. Että niin siitä ampumisesta. Ainakin näin sanoi joku asiasta haastateltu aamuteeveessä eräs päivä.
Toivottavasti merirosvot valtaavat aluksen, pakottavat kapteenin ajamaan sen Mogadishuun ja lastaamaan kyytiin 6000 somalia. Sitten laivan voisikin ajaa takaisin Suomeen. Kukaan ei uskaltaisi pysäyttää laivaa, jos somput uhkaisivat siinä tapauksessa räjäyttää sen.
Kiitos kommenteista.
Kumitonttu, huomasit varmaan toteamukseni, että kaikki nuo esimerkit ovat kiistanalaisia monessa eri historiankirjoituksen suhteessa ja se oli vain johdanto.
Jos joku Järnefeldt on tuollaista kirjoittanut, niin hän lienee kahjo? En tunne asiaa.
Tiedemies: kenen auttamista sodan aloittaminen jossain Afrikassa kolkassa on? Kyllä siellä sotia saa vaikka loputtomiin, jos niin haluaa. Tästä asiasta voi lukea ajankulukseen varmaan sadoista eri konflikteista noilla nurkilla. Mitään hyvää ei ole koskaan seurannut.
Kiinan tunkeutuminen usealle alueelle Afrikkaan ’onnistuu’, koska kyse on kaupankäynnistä ja sillä maalla riittää resursseja lahjontaan sekä tahtoa vallata raaka-ainelähteet itselleen.
Kun historian valossa Somalian ja Afganistanin sotia ajattelee, niin antaa poikien sotia. Kyllä ne sodat sotimalla loppuu ja heidän oma kulttuurinsa pääsee kukoistamaan siinä määrin kuin sen kukoistaa täytyy. Mitä se meille kuuluu? Ei ole Suomen asia puolustaa jenkkien raaka-ainehuoltoa sotimalla Afganistanissa ja samalla tuoda terrorismi tänne, vai onko?
Käsitin, että sotalaiva lähetetään osana isompaa kansainvälistä osastoa, jonka tehtävänä on pistää merirosvous kuriin. Jos käsitykseni on väärä, niin tietenkin silloin se, mitä sanon on turhaa.
Ymmärtääkseni paikallisia auttaa aika tavalla se, että merialue saadaan rauhoitettua ja merirosvous lopetettua. Esimerkiksi ne laivat jotka vievät sitä paljon pyydeltyä paikan päällä annettavaa apua, olisi ihan hyvä saada perille ehjinä. Myös kalastaminen on siellä aika hankalaa, jos merirosvoja täytyy koko ajan pelätä. Tietenkin, tämä kaikki on ehdollista sille, että a) siellä todella on merirosvousta ja b) laivan tarkoitus on estää merirosvousta ja c) tämä ei ole vain Jyrki Kataisen ja muiden vihreiden naisten salaliitto, jolla valkoisia heteromiehiä yritetään verottaa ja pakottaa antamaan lapsensa homoille adoptoitaviksi…
Niin, tietysti on jossain määrin väärin puhua miinalaiva Pohjanmaan osallistumisesta sotaan, koska paikalla ei ole mitään organisoitua vastustajaa, jota vastaan sotia.
Mitä muuten luulet siitä, mahtaako al-Shabaab -jengin vaikutusvalta Suomessa
a. lisääntyä
b. vähentyä
tuon reippailun tuloksena?
Esimerkkejä voi hakea vaikkapa Tanskasta, Ruotsista tai Norjasta.
Itse olen täysin vastaan Afganistanin operaatiota periaatteellisesti mutta toisaalta mitenkä muuten saadaan koulutusta aivan tositoimissa.
Sama tilanne tämän paatin lähettämisessä sinne jonnekkin, saadaan miehille aivan eri asteen koulutus kuin seilaamalla Suomen aluevesillä.
Lisäksi kannatan tätä laiva-asiaa, se ei ole aivan samanlaista sotaan osallistumista kuin Afganistanissa vaan merialueen turvaamista.
Kiitos Mikko kommentistasi.
Olen aiemminkin ottanut kantaa tähän täysin tuhoon tuomittuun Afganistanin sotaan ja todennut saman kuin Sinä. Ainoa hyöty on saada suomalaisille sotilaille taistelukokemusta.
Omasta mielestäni noiden kahden asian välinen punnus kääntyy niin, että äkkiä pois sieltä. Vetoan edelleen siihen, että historia osoittaa lopputuloksen.
Tämä Somalian sotaretki on mutkikkaampi juttu. Onhan se laivaväylien turvaamista joo ja kaikille tulee turvaamisesta hempeä olo. Pari juttua asiaan kuitenkin liittyy.
a. Mitä vittua suomalaiset siellä tekevät? Mitä koko asia meille kuuluu?
b. al-Shabaabin kannatuksen kasvu on varmaa Suomessa tämän Somalian sodan seurauksena.
Toivon olevani väärässä, mutta aika harvoin kyllä olen – ikävä kyllä.
”Katsotaan näiden vastuullisten lausunnot sen jälkeen, kun sinkkiarkut saapuvat Vantaalle ja kuolleiden läheiset itkevät suruaan.”
Tällekin Somalian reissulle haetaan vapaaehtoisena, samoin kuin Afghanistaniin. Jos joku vapaaehtoisena sinne lähtee, niin kyllä silloin pitää tiedostaa riskit. Ja jos ryhdyt ammattisotilaaksi, niin kyllä siinäkin pitää myös tiedostaa, että kuoleman kanssa siinä leikitään. Lehdet tuossa jo uutisoivat että Pohjanmaan ”kastiksi” tulvi hakemuksia ovista ja ikkunoista. Mistä se kertoo? Sieltä kun ei enää edes voi tuoda verovapaata autoa…
Jos joku sieltä sinkkiarkussa takaisin tulee, niin se on arkussa olevan valinta. Julmasti sanottu, mutta totta. Ei ”Somalian purjehdusta” varten ole tietääkseni yleisellä liikekannallepanolla toteutettu, ja täten väki sinne käskyillä pakotettu.
Olet VH aivan oikeassa. Vapaaehtoistahan tuo sotaan lähteminen on. Kritiikkini kohdistuukin ihan tähän omasta mielestäni järjesttömään uuteen humanitääriseen ulkopolitiikkaan, joka sotatoimien ja ruumiiden ohella tuo takuuvarmasti Suomeen terroristiverkoston.
Ja vielä toikkaroimalla sellaisissa maankolkissa, joissa Suomella ei pitäisi olla mitään tekemistä.
Ymmärrän myös hyvin niitä nuoria miehiä, jotka sinne lähtevät etenkin tämän valtavan nuorisotyöttömyyden aikana.
Muistan itsekin Irakin sodan lopun, jossa olisin luultavasti päässyt maahan ’jälleenrakennustöihin’. Sotilaskoulutus ja työkokokemus jenkkifirmassa olisivat mitä luultavimmin avanneet erittäin hyväpalkkaisen duunin (palkka olisi suunnilleen kaksinkertaistunut puolen vuoden välein). Ajatus kiehtoi tuolloin tavattomasti, mutta vastuu perheestä käänsi vaakakupin.
En kyllä sitten yhtään tiedä, miten Suomen viranomaiset olisivat asiaan suhtautuneet. Ei kai heillä olisi viime kädessä ollut asiaan mitään sanomista, koska kyse olisi ollut siviiliduunista.