Arkistojen kätköistä

Kävin tänään vanhoja papereita ja arkistoita läpi, asiani liittyi meneillään olevaan viime vuoden verotukseen. Käteeni sattui paperi viime vuosituhannelta. Lähtötilanne oli lyhyesti kuvattuna seuraava.

Nuori (ja tyhmä), voimaa ja tahtoa uhkuva mies oli silloin kesäduunissa. Työpaikka kaupungin keskustassa ja opiskelijasolu, jossa majailin, oli jossain hornan tuutissa. Oli siis pakko olla kesäauto, että pääsi töihin, että pystyi rahoittamaan opinnot. Haasteena oli silloin saada auto johonkin lailliseen pysäköintiin.

 Krooninen rahapula, opintojen päälle kaatuva taakka ja opiskelijakuppilan naiset olivat silloin maailman keskipiste. Tuttu tilanne varmaan aika monelle blogini lukijoistakin, otaksun?

Kirje, joka todistaa jotain aika paljon rahapulasta menee näin:

XX.XX:n kaupungin pysäköintivalvonta palauttaa valituksenne (päivätty yy.yy) xx $ ilmoittamallenne tilille zzzzzzzz-zzz..

Olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että ajanjaksolla kesä-elokuu kuluvana vuonna, on Teillä (reknro xxx-ccc) auton haltijana ollut 12 sisällöltään samanlaista valitusta pysäköintivirhemaksun oikaisemiseksi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että autonne täytyy olla todella vetoinen, koska pysäköintitositteen leijuminen auton lattialle näin useina kertoina saman auton kohdalla on äärimmäisen epätodennäköistä.

Oheistamme siis kuoreen liuskan sinitarraa, joka toivottavasti auttaa yhteiseen ongelmaamme. Ystävällisin terveisin…YY, Pysäköintivirasto.

Kuka vielä voi väittää, että parkkipirkot olisivat huumorintajuttomia?

Mainokset
Published in: on tammikuu 16, 2010 at 8:47 pm  Comments (4)  

The URI to TrackBack this entry is: https://octavius1.wordpress.com/2010/01/16/vihreat-tuhon-enkelit/trackback/

RSS feed for comments on this post.

4 kommenttiaJätä kommentti

  1. Paha.. =D

  2. muistan että kerran laillisen pysäköintipaikan metsästys lähikortteleista kulminoitui päivänpäätteeksi totaaliseen blackouttiin.
    En enää muistanut minne pirssin olin aamulla jättänyt.
    Tuollaisella taktiikalla pääsee kyllä helpommalla.

  3. Tuo on käsittääkseni vakavin rikos, johon olen koskaan syyllistynyt.

    Samana kesänä saavutin legendaarisen maineen eräässä hotellissa, jonne duunipaikan lounasruokailu oli organisoitu. Vedin seisovasta pöydästä sillä lounaskupongilla pötsin niin täyteen kuin ikinä pystyin. Ideana oli pärjätä käytännössä yhdellä ruokailulla koko vuorokausi, ettei tarvinnut ruokaan vähiä rahojaan tuhlata.

    Loppukesästä tarjoilijat tulivat oikein viereen katsomaan ja naureskelemaan, kun saatoin vetää yli kymmenenkin kanankoipea yhdellä lounaalla.

  4. Tuommoiset on hauskoja muistoja elosta. 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: