Arkistojen kätköistä

Kävin tänään vanhoja papereita ja arkistoita läpi, asiani liittyi meneillään olevaan viime vuoden verotukseen. Käteeni sattui paperi viime vuosituhannelta. Lähtötilanne oli lyhyesti kuvattuna seuraava.

Nuori (ja tyhmä), voimaa ja tahtoa uhkuva mies oli silloin kesäduunissa. Työpaikka kaupungin keskustassa ja opiskelijasolu, jossa majailin, oli jossain hornan tuutissa. Oli siis pakko olla kesäauto, että pääsi töihin, että pystyi rahoittamaan opinnot. Haasteena oli silloin saada auto johonkin lailliseen pysäköintiin.

 Krooninen rahapula, opintojen päälle kaatuva taakka ja opiskelijakuppilan naiset olivat silloin maailman keskipiste. Tuttu tilanne varmaan aika monelle blogini lukijoistakin, otaksun?

Kirje, joka todistaa jotain aika paljon rahapulasta menee näin:

XX.XX:n kaupungin pysäköintivalvonta palauttaa valituksenne (päivätty yy.yy) xx $ ilmoittamallenne tilille zzzzzzzz-zzz..

Olemme kiinnittäneet huomiota siihen, että ajanjaksolla kesä-elokuu kuluvana vuonna, on Teillä (reknro xxx-ccc) auton haltijana ollut 12 sisällöltään samanlaista valitusta pysäköintivirhemaksun oikaisemiseksi. Olemme tulleet siihen tulokseen, että autonne täytyy olla todella vetoinen, koska pysäköintitositteen leijuminen auton lattialle näin useina kertoina saman auton kohdalla on äärimmäisen epätodennäköistä.

Oheistamme siis kuoreen liuskan sinitarraa, joka toivottavasti auttaa yhteiseen ongelmaamme. Ystävällisin terveisin…YY, Pysäköintivirasto.

Kuka vielä voi väittää, että parkkipirkot olisivat huumorintajuttomia?