Jonain heikkona hetkenä tuli luvatuksi itsensä huoltojoukkoihin Naisten kympille. Itse tapahtuma on liikeideana loistava. Joku maksaa sata euroa siitä, että saa hölkätä laumassa Helsingin kaduilla. Maalissa saa sitten appelsiinin.
Pakko ottaa kuitenkin kaikki ilo irti tapahtumasta. Koska tältähän se näyttää omalta kohdaltani.
Kaikissa muissa Pohjoismaissa on ollut jo kymmeniä terrorismiin liittyviä pidätyksiä ja säännöllisin väliajoin tulee tietoon milloin kenenkin päälle langetettu parhaimmassa tapauksessa loppuelämän kestävä tappouhka.
Miksi tät ei vielä ole laajassa mittakaavassa tapahtunut Suomessa?
Terrorismia tutkiva Toby Archer Ulkopoliittisesta instituutista:
“Ilmeinen ero muihin pohjoismaihin on muslimivähemmistön pieni koko. Ja Suomen muslimiryhmä on pääosin somalialaista, eikä se ole ollut laajasti mukana kansainvälisessä jihadismissa”.
Toinen syy on hänen mukaansa Suomessa asuvan muslimivähemmistön tuoreus. Kyse on pääosin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajista.
“Näyttää siltä, että Euroopassa varsinaisiin terroritekoihin ryhtyneet ovat pääosin täällä syntyneitä tai hyvin pitkään asuneita. Suomessa syntyneet maahanmuuttajataustaiset muslimit ovat vielä pääosin lapsia.”
Archerin haastattelu ja kaikkien hyvin tiedossa olevat tosiasiat johtavat väkisinkin ajatukset dilemmaan.
Oletetaan, että valittavanasi olisi tilanne, jossa lapsesi menee huoneeseen tai ei mene. Huoneessa on kymmenen muuta ihmistä. Tiedetään etukäteen varmasti, että 36 ihmistä sadasta räjäyttää huoneen ja kaikki siellä olevat ihmiset tuusan paskaksi. Miten pieni tai suuri tuon osuuden tulisi olla, että tekisit päätöksen oven avaamisesta ja työntäisit tyttäresi levollisin mielin sisään?
Miksi logiikka ei toimi valtion tasolla?
Teoria:
Äläwälän koulu pyrkii yhdessä kotien kanssa luomaan oppimisympäristön, jossa on turvallista kasvaa hyväkäytöksiseksi, vastuulliseksi sekä erilaiset ihmiset ja kulttuurit huomioonottavaksi yksilöksi. Koulu panostaa erityisesti suomen kielen opetukseen ja erilaisen kulttuuritaustan omaavien oppilaiden koulutyön tukemiseen. Kansainvälisyys on koulun arkea ja erilaisuus on yksi jokapäiväistä työtä rikastuttava tekijä. (Lähde: suora lainaus erään äläwäbälä-koulun toiminta-ajatuksesta, alkuperäisessä tekstissä kirjoitusvirheitä).
Teoriassa siis lapsoset käyskentelevät käsi kädessä monikulttuurisella niityllä yhdessä ruohoa syövien leijonien kanssa ja kaikkialla tuoksuu suvaitsevaisuuden liljan huumaava tuoksu.
Käytäntö:
Helsinkiläiskoulujen oppimistulokset ovat vahvasti yhteydessä koulua ympäröivän alueen väestörakenteeseen ja sosio-ekonomisiin tekijöihin. Oppimistuloksia selittävät heikosti koulutettujen, vuokra-asuntokannan ja maahanmuuttajien osuus alueella. (Lähde: Helsingin tietokeskuksen Lähiökoulu-tutkimus).
Käytännössä siis jokin tutkija jossain täysin turhassa tutkimuslaitoksessa ja täysin hyödyttömässä tutkimuksessa toteaa, että äläwäbälä-koulun oppimistulokset ovat juuri, mitä siltä voi odottaakin. Tutkija tekee mykistävän johtopäätöksen, huonot oppimistulokset johtuvat rahan puutteesta. Tarvitaan lisää rahaa, sammioittain lisää rahaa.
Todellisuus:
Äläwäbälä-koulun todellisuutta ovat sekasortoiset luokat, rikotut paikat, alkava jengiytyminen, naurettavan heikot oppimistulokset, jatkuva opettajapula, koska kukaan täysijärkinen opettaja ei halua töihin sinne ja kukaan normaali ihminen ei halua lapsiaan kyseiseen kouluun. Todellisuudessa normaalit ihmiset tekevät mitä tahansa, etteivät heidän lapsensa joutuisi äläwäbälä-kouluun. Ihmiset jonottavat lapsillensa epätoivoisesti paikkoja normaaleista kouluista, muuttavat pois, muuttavat keinotekoisesti lapsiensa asuinpaikkaa tai yrittävät saada kerätyksi rahaa kustantaakseen lapsillensa yksityiskoulun. Ihminen oppii kyllä selviytymään työviritteisperäisestä monikulttuurista.
Sitä on vain opittava sietämään.
Suomessa ollaan siirtymässä demokratian kehityksessä uudelle asteelle. Vallan kolmijako-opista, jota yleisesti pidetään perustavana osana länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa, luovutaan ja Suomi siirtyy oikeaksi demokratiaksi, nimittäin kansandemokratiaksi.
Uudessa hallintomallissa niin lainsäädäntö-, toimeenpano- kuin tuomiovaltakin keskitetään yhteen paikkaan, valtakunnansyyttäjän virastoon. Virasto korostaa kannanotossaan, että mallista on hyviä kokemuksia historiassa aikaisemmin toteutetuista vastaavista kokeiluista. Pohjana mallin kehittämisessä on käytetty kuuluisaa Andrei Januarjevitš Vyšinskin teosta Teoria juridisista todisteista (Теория судебных доказательств), jonka perusideana on se, että rikoslaki on luokkataistelun väline ja että syyllisyys oli ehdoton sen jälkeen kun tunnustus oli tehty, riippumatta toimenpiteistä joita oli tehty sen saamiseksi.
Suomessa teoriaa on kehitetty siten, että rikoslaki on monikulttuurin väline ja syyllisyys on ehdoton silloin, kun joko valtakunnansyyttäjä tai vähemmistövaltuutettu on sen todennut. Tuomioista ei voi valittaa.
Valtakunnansyyttäjän virasto painottaa valmisteilla olevan lain perusteluissa, että monikulttuurisuus on tämän päivän luokkataistelua.
Työperäisyydestä on Suomessa huutava puute. Puute on niin kauheaa, että välillä se karjuu illasta, viikosta ja kuukaudesta toiseen maalla, merillä ja ilmassa päästämättä meitä normaaleita ihmisiä edes nukkumaan. Niin kamalaa on se huuto.
Vihreät ja muu suvaitsevaisto väittää, että ilman työperäisyyttä Suomi halvaantuisi ja suorastaan jäätyisi paikalleen. Mikä ihme tämä työperäisyys sitten on?
Työperäisyyttä on jo melkein kaikissa Euroopan suurkaupungeissa ja pienenä syrjäisenä kylänä Helsingissä näkee vain pienen osan kokonaisuudesta ja työperäisyyden mystisestä olemuksesta koko Euroopan tasolla. Työperäisyyteen liittyy muutama universaali ja jokaisessa Euroopan kaupungissa pätevä fakta.
Työperäisyys on todella aamu-uninen. Harva näkee työperäisyyttä aamupäivisin muuten kuin päiväkotiin laahustavien säkkien muodossa ja pienten naaras(?)työperäisten vieressä kipittävien samalla tavalla pukeutuneiden äitiensä (?) johtamana. Urospuolinen työperäisyys ei jostain merkillisestä syystä pukeudu jätesäkkiin, mutta urospuolisella työperäisellä on vastaavasti erittäin terävä mattoveitsi taskussa. Tästä voinee päätellä työperäisyyden keskittyneen ennen kaikkea ilmeisesti matto-alalle.
Työperäisyys tuo myös väriä kaduille. Väkivalta kaduilla raaistuu vuosi vuodelta. Raiskaukset lisääntyvät työperäisyyden lisääntyessä aina raiskausten suurvaltaan ja erittäin työperäiseen Ruotsiin rinnastettavalle tasolle. Jännitys tiivistyy siinä, että saavuttaako työperäistettävät Ruotsi ja Suomi Etelä-Afrikan tason raiskausten suhteellisessa määrässä. Siinä on vielä pienellä Suomella kirittävää. Uskon, että kaikki me toivomme Suomelle onnea.
Työperäisyys heräilee jossain vaiheessa iltapäivää. Työperäisyys kerjää Aleksanterinkadulla, ryöstelee avuttomia vanhuksia maaseudulla ja täyttää Itäkeskuksen tai muun kauppakeskuksen käytävät siinä pari tuntia puolenpäivän jälkeen.
Työperäisyys on lisäksi todella kallista, jos ajatellaan sellaista raadollista asiaa kuin raha. Englannissa työperäisyys huijaa eri lähteiden mukaan ainakin kolme miljardia euroa vuodessa sosiaalitukina. Kukaan ei ole asiaa Suomessa tutkinut tai ainakaan mitään vastaavaa tutkimusta ei täällä ole julkaistu, mutta päätellen työperäisten valtavasta matkustusinnosta aina kuukauden vaihteessa Tukholmaan, summat ovat melkoisen suuria. Sama asia on kaikkien sosiaalityöntekijöiden tiedossa.
Sosiaalitädeille nostan kyllä hattua. Mahtaa olla henkisesti todella vaikea paikka tehdä tuollaista työtä. Pienellä palkalla tunnollisesti työtään tekevä ahkera sosiaalitäti ymmärtää ennemmin tai myöhemmin sen, että työperäinen henkilö ansaitsee nettona suunnilleen viisinkertaisesti tätiin verrattuna pelkästään olemalla työperäinen.
Työperäisyys kannattaa. Ryhdy Sinäkin työperäiseksi. Älä raada yrittäjänä tai duunarina, saat vain hikeä, töitä ja halveksuntaa.
Monelle tulee varmaan näinä hulluuden aikoina olo, että mitään normaalia ei ole enää olemassa. Ihan kuin tuottava ja rehellinen työ, normaali perhe-elämä, yrittäminen, luonnosta nauttiminen, hyvät tasapainoiset ystävät, tervehenkiset lapset ja henkinen tasapaino olisivat tyystin kadonneet.
Ajan henkeä kuvaa arvoitus, jonka esitän. Mitä seuraa, kun kaksi Vihreää keskustelee?
Toinen Vihreä on saanut kuuluisuutta huumeiden käytöstään, kuuluu seksuaaliseen vähemmistöön ja on otaksuttavasti mies. Siitä ei voida olla varma, koska Vihreät miehet (?) vaihtavat sukupuoli-identiteettiään päivittäin.
(Toimittajan huomautus. En voi millään vastustaa kiusausta kirjoittaa Vihreä mies isolla alkukirjaimella, koska käsite on niin koominen…)
Toinen henkilö taas on yksinhuoltaja, kahden lapsen äiti ja astrologiaa harrastava ollut Hanna-Kaisa Summanen. Luonteeltaan hän on siis mitä sopivin henkilö Helsingin Vihreiden naisten puheenjohtajaksi.
Hänessä tiivistyy koko Vihreä liitto ja voi sanoa, että hän on tälle poliittiselle liikkeelle mitä sopivin symboli. Hanna-Kaisalla on myös hiiri. Hän on myös Vihreän liiton kriminaalipoliittisen työryhmän sihteeri. Koulutukseltaan Hanna-Kaisa on kulttuurintuottaja (amk). Siis kulturaattori viimeisen päälle. Hanna-Maijan blogi löytyy tästä.
Mitä siis seuraa, kun kaksi Vihreää kohtaa? Antaa Hanna-Kaisan kertoa:
Olin lauantaina Vihreiden naisten kevätkokouksessa Tampereella ja kansanedustaja Oras Tynkkynen oli avaamassa meille ilmastonmuutoksen sukupuolinäkökulmia. Ilmaston lämpenemiselle on suoraviivaisesti tyypillistä se, että globaalisti ajatellen miehet aiheuttavat päästöjä ja naiset kärsivät seurauksista. Näin voidaan päätellä erilaista tilastoista, joista selviää että naiset suhtautuvat keskimääräistä huolestuneemmin ilmaston lämpenemiseen, käyttävät miehiä enemmän julkista liikennettä, osallistuvat miehiä vähemmän ilmastopäätösten tekemiseen ja köyhissä maissa kärsivät pienistäkin seurauksista miehiä enemmän.
Itse olisin kiinnostunut myös elintapatutkimuksista suhteessa ilmastovaikutuksiin. Millä tavalla päivittäiset valintamme, ruokavaliomme, kulutustottumuksemme ja energian kulutuksemme jakautuu suhteessa sukupuoleen ja ilmastokysymyksiin.
Esitin Orakselle myös kinkkisen kysymyksen koskien Itärajan tilannetta, missä autoilevat miehet autoilevat verottoman Venäjällä tankattavan bensiinin turvin. Kysyin voisiko valtio keksiä keinoja tämän tilanteen hillitsemiseksi? Yhtenä hillintäkeinona voisi käyttää oheistuotteiden verotusta tai tuontirajoitusta rajan takaa. Mikäli viina, kalja ja tupakka ei olisi puoli-ilmaista Venäjän puolella, tai niitä ei yksinkertaisesti saisi tuoda maahan, tuskin kovin moni mieskään jaksaisi jonottaa tunti tolkulla venäjän tullijonoissa halvemman bensan vuoksi.
Oras lupasi pohtia millaisia keinoja Suomella olisi käytettävänään tämän tyyppisten alueellisten kysymyksien ratkaisemiseksi. Sitä odotellessa…
Varsinais-Suomesta kuuluu kummia. Paikallinen TE-keskus on julkaissut kaksi merkittävää raporttia. Monikulttuurinen Varsinais-Suomi eli maahanmuutto-ohjelma ja siihen liittyvä taustajulkaisu Kohti monikulttuurista Varsinais-Suomea ovat mielenkiintoista luettavaa.
Työttömiä työnhakijoita on alueelle noin viisitoistatuhatta ja raportti toteaa suoraan tilastotietoihin perustuen, että laaditut ennusteet ja arviot työmarkkinoiden tulevaisuudesta Varsinais-Suomessa olettavat työttömyyden säilyvän suhteellisen vakavana ongelmana edelleen vuoteen 2015 asti. Varsinais-Suomen liiton johdolla tehdyissä arvioissa työttömien määrä tulee vuonna 2015 olemaan ns. tavoiteuran mukaan yhä 16 800 henkilöä (7,3 %). Alle viiden prosentin työttömyysaste saavutetaan vasta vuonna 2025.
Työvoimapulaa ei ole eikä sitä seuraavan sukupolven aikana alueelle tule. Selkeä ja yksinkertainen havainto.
Näihin hyvin perusteellisiin analyyseihin pohjautuvista tutkimuksesta on tehty yllättävät johtopäätökset, itse asiassa aivan ällistyttävät. Maahanmuutto-ohjelmassa nimittäin todetaan välttämättömiksi seuraavat linjaukset:
Varsinaisista määristä ei puhuta mitään, mutta kaikesta päätellen työperäistä maahanmuuttoa pitäisi lisätä ovista ja ikkunoista ja paljon.
Katsotaan sitten reaalitodellisuuteen ja kurkistetaan käsitteen työperäinen taakse. Mitä se tarkoittaa? Työperäisten somaleiden työllisyysaste on Varsinais-Suomessa hieman yli 10 %. Vastaavasti työperäisten kurdin ja arabian kielen puhujista työllisyysaste lähestyy jo huimaavaa 20 %:ia ja venäjää puhuvien työllisyysaste on jo 40 %. Kuriositeettina mainittakoon, ettei yksikään yli 50-vuotias somali ole työelämässä. Ei siis kukaan, none, nix, zero.
Mielenkiintoinen on myös taustaraportin lakoninen toteamus, että työttömien maahanmuuttajien ikäjakautuma painottuu 25–39 -vuotiaiden ikäryhmään. Tässä ikäryhmässä työttömiä on puolisentoistatuhatta.
Maalta kotoisin olevalle herää seuraava yksinkertainen kysymys. Miten helvetissä voi olla mahdollista, että jos seuraavan sukupolven aikana ei ole näkyvissä työvoiman tarvetta ja jo nykyisetkin maahanmuuttajat ovat suurimmaksi osaksi työelämän ulkopuolella, että tarvitaan massiivista ’työperäistä’ maahanmuuttoa.
Millä perkeleellisellä tavalla tähän johtopäätökseen on tultu?
Vastaus on itse asiassa nerokas. Johtopäätöksiä tehtäessä ei ole välitetty faktoista tai työvoiman laskennallisesta tarpeesta yhtään mitään. Tosiasiat, laskelmat ja vallitseva reaalitodellisuus sekä ennustettu tulevaisuus on kylmästi sivuutettu. Massiivisen maahanmuuton perusteet on koottu kyselyllä, johon ovat vastanneet ’asiantuntijat’. Kyselyn kokonaisvastaajamäärä oli 100. Suurin osa vastaajista edusti julkista sektoria (>70%), mutta vastauksia saatiin myös elinkeinoelämän ja kolmannen sektorin edustajilta (yhteensä n. 21 % vastauksista). Maahanmuuttajien osuus vastaajista sen sijaan oli vähäinen.
Kyselyyn osallistuneita ei nimetä, mutta annetuista vihjeistä voi päätellä, että vastaajia olivat monikulttuurisuudesta ansionsa tienaavat sopeuttajat, kotouttajat, projektikoordinaattorit ja erilaiset mokuttajat. Ihmisiä tuottavaan työhön palkkaavista yrityksistä ei kysytty yhtään mitään.
Kaiken verbaalisen kyvykkyyteni kauas ulkopuolelle jättävän hulluuden huipentumana kyselyn tuloksia pohdittiin sitten tulevaisuusprosessissa. Oikeasti – olen aivan sanaton. Nuo ihmiset tulisi ohjata hoitoon. Alla vielä kuvaus tulevaisuusprosessista, siis menetelmästä, jolla maamme maahanmuuttopolitiikkaa ohjataan.
ACTVOD-tulevaisusuprosessi muodostuu neljästä työvaiheesta: 1) oikean kysymyksen etsimisestä tulevaisuuspyörän (mind map) avulla, 2) tulevaisuustaulukon rakentamisesta valitusta teemasta, 3) skenaarioiden muodostamisesta ja 4) toimenpiteiden määrittelemisestä (skenaarion toteuttamiseksi). Nämä toimenpiteet suoritetaan tulevaisuusverstaassa (1-4 verstasta). Haluttaessa menetelmään voidaan lisätä viidentenä (jälki)toimenpiteenä (netti)kysely, jossa verstaiden tulokset alistetaan laajemman sidosryhmän/asiantuntijaryhmän arvioitavaksi. Samalla voidaan etsiä yhteistyöstä kiinnostuneita yhteistyötahoja. Tämä monivaiheinen tulevaisuusprosessi muodostaa Delfoi-prosessin, jossa työvaihe työvaiheelta pureudutaan syvemmälle asiantuntijoiden näkemyksiin tulevaisuudesta.
Sisäministeriön maahanmuuttopolitiikan johtaja Mervi Virtanen piti vähän yli vuosi sitten seuraavan puheen. Vastaavia puheita on pidetty tuhansittain ja ainoa syy, miksi on käyttänyt juuri tätä puhetta on halu tuoda esiin Mervi, joka on kuitenkin yksi eniten hulluuden tuolla puolella olevista ihmisistä Suomen lainsäätäjistä.
Puhe on lainattu seuraavassa sanasta sanaan, vain yksi käsite on puheen tekstissä muutettu.
Virtanen korosti puheessaan, että myös ystävyyspolitiikan arvoista tulisi keskustella säännöllisesti. Poikkihallinnollisuudesta johtuen samat arvot löytyvät myös yleisemmin yhteiskunnasta, kuten luottamuksellisten naapurisuhteiden ylläpito, neuvostovastaisuuden torjuminen, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien toteutuminen. Nämä ovat kuitenkin monesti ylätason arvoja, ja aina todellisuus ei kohtaa arvomaailmaa. Arjessa voi tulla kriittisiä tilanteita vastaan. Siksi on tärkeää, että keskustelu jatkuu lainsäädännössä ja inhimillinen näkökulma korostuu, vaikka lähestymistapa on ystävällisten ja luottamuksellisten naapurisuhteiden lujittaminen.
Naapurisuhteita ei tässä keskustelussa tule kohdella ongelmanratkaisun välineinä, vaan aktiivisesta ystävyyspolitiikasta puhuttaessa tulee muistaa, että ihmiset ystävystyvät ja lujittavat luottamustaan, ei valtiot. Ystävyyspolitiikassa onkin kysymys prosesseista, ja nimenomaan yhteiskunnassa ja ihmisissä tapahtuvista prosesseista. Ystävyyspoliittinen ohjelma yrittääkin antaa keinoja siihen, miten näihin prosesseihin annetaan tukea.
Nämä keinot koskevat erityisesti seuraavia linjauksia: tuetaan eri poliittisten ryhmien välisten suhteiden kehittymistä myönteiseen suuntaan, edistetään ystävystyttämisen osallisuutta ja tuetaan mahdollisuuksia lainsäädännön puitteisiin sijoittuvan oman ystävyyden säilyttämiseen ja asetetaan tavoitteeksi ”nollatoleranssi” neuvostovastaisuuden ehkäisyssä.
Kaikki viranomaiset sekä työmarkkinat että kansalaisjärjestöt omaksuvat päättäväisen asenteen alkuperästä riippumattoman tosiasiallisen ystävyyden saavuttamiseksi.
Viime aikojen uutiset ovat olleet taas sitä yhtä ja samaa.
Näyttää siis sille, että Suomen tuhoaminen saadaankin aikaan paljon nopeammin kuin kukaan oli edes pahimmissa painajaisissaan kuvitellut. Varautuminen tuhoon kannattaa laittaa tosissaan pohdinnan alle. Seuraavia strategioita kannattaa harkita eri elämäntilanteissa.
Nuori ja lapseton tai lapset ovat pieniä.
Nuori, nuorehko ja lapsia.
Vanhempi ja lapset jo varttuneempia.
Omien lapsien tai suvun olosuhteiden turvaaminen Länsi-Euroopassa vaatii ainakin seuraavien trendien huomioimisen. Tuloverotuksen tason nouseminen edelleen, julkisen koulujärjestelmän tason romahtaminen, asuinalueiden jatkuvasti jyrkkenevä eriytyminen, väkivaltarikollisuuden jatkuva kasvaminen, turvallisuuden heikkeneminen, no-go-alueiden yleistyminen, luokkayhteiskunnan syntyminen eli tuloerojen valtava kasvaminen nykyisestään ja yhteisöllisyyden ja yhteisten arvojen häviäminen.
Outoja ovat nykyajan poliittiset linjaukset, perin outoja.
Tuossa WordPressin kojetaululla pyörii lista sen suosituimmista blogeista. Kärjessä on ollut tämän blogin elinkaaren ajan ollut paranormaaliblogi, jossa kerrotaan erilaisista yliluonnollisista kokemuksista.
Onnittelut vaan sinne, koska lukijoita täytyy olla hurjasti.
Ajattelin ottaa osaa tähän mystisten kokemusten jakamiseen ja kertoa yhden kohdalleni sattuneen tuoreen tapahtuman, jossa aivan varmasti täytyy olla jotain yliluonnollisia voimia mukana. Mitään luonnollista selitystä en keksi.
Oli sellainen aika tavallinen ravintolakierros kavereiden kanssa perjantai-iltana. Hauskaa oli, naurettiin päättömästi ja aika tuntui kuluvan kuin siivillä. Aamulla, kun heräsin, minulla oli krapula ja lompakossani ei ollut lainkaan rahaa.
KUKA NE RAHAT OLI VIENYT? UFOT? MAAHISET? AAVEET?
No - mennään asiaan.
Miksi Te Arvoisan Paranormaaliblogin Ylläpitäjät Siellä Blogissanne Kirjoitatte Ne Otsikot Tällä Idioottimaisella Tavalla?
 | octavius1 on Teorian, käytännön ja todel… |
 | "Lonely Raider" on Teorian, käytännön ja todel… |
 | Winnie on Teorian, käytännön ja todel… |
 | Habahoo on Teorian, käytännön ja todel… |
| octavius1 on Teorian, käytännön ja todel… |
