Virtaset ovat suomalainen normiperhe. Isä Petri on insinööri, joka on tehnyt työuraa vientiyrityksessä, äiti Sanna on sairaanhoitaja ja kaksi lasta kasvavat tohisten ja käyvät koulua hyvällä menestyksellä.
Virtasilla on valmiina ostettu omakotitalo Espoossa ja velkaa löytyy yhteensä reilusti päälle 250 000 euroa. Asuntolaina on otettu tavan mukaan 25 vuoden maksuajalla.
Virtasilla on aktiivisena perheenä paljon harrastuksia. Perhe tekee lomamatkan kaksi kertaa vuodessa, yleensä toinen suuntautuu kauemmaksi Aasiaan ja toinen sitten on tavallisempi lomareissu aurinkorannoille. Lisäksi perhe tekee kerran talvessa laskettelureissun joko Alpeille tai Pohjois-Ruotsin tuntureille.
Omakotitalon pihalla on kaksi autoa, sillä lasten harrastuksiin vieminen ja hankalat työmatkat vaativat joustavaa liikkumista. Poika Tatu harrastaa nimittäin jääkiekkoa ja tytär Johanna balettia ja ratsastusta. Ikävä kyllä isä Petri jäi työttömäksi ahtopainesuuttimien venttiilimarkkinoiden romahdettua alta ja nyt on tilanne, että Petrin ansiosidonnaiset työttömyyskorvaukset alkavat loppua.
Huolimatta Suomea uhkaavasta työpulasta, jolloin vammaisetkin vedetään työmarkkinoille, Petri ei ole saanut mistään töitä. Petri on neuvotellut asuntolainoihin lyhennysvapaita, mutta perheen taloudellinen tilanne on kiristynyt jo niin uhkaavaksi, ettei Sannan palkka enää tahdo riittää edes velkojen korkoihin. Petri onkin päättänyt hakeutua Espoon kaupungin velkaneuvojan luokse keskustelemaan ahdistavasta tilanteesta.
Olikin viimein koittanut se päivä, jolloin viiden kuukauden jonotusaika velkaneuvojalle oli kulunut ja Petri istui Espoon keskuksen homeelta haisevassa DDR:n painajaismuseota muistuttavassa virastotalossa odottamassa vuoroaan. Vihreä valo välähti ja Petri astui sisään.
Päivää, olen Petri Virtanen ja minulla oli aika Teille.
Päivää päivää, Juri-Saska Holm-Kiander, velkaneuvoja Jumalten armosta.
Tässä olisi nämä laskelmat, joita olen tehnyt valmiiksi. Olen päätynyt siihen , että meidän on pakko myydä toinen auto, lopettaa kaikki lomamatkat, lapset saavat pitää taukoa noista harrasteistaan ja sitten tarvittaessa varmaan myymme talon ja muutamme halvempaan asuntoon. Mitä mieltä olette?
Velkaneuvoja tutki papereita pitkään, käänteli sivuja, tiiraili laskelmia ja tuhahteli itsekseen. Sitten hän repi paperit ja heitti ne roskakoriin. Petri katseli toimenpidettä ällistyneenä.
Te olette ymmärtänyt nyt jotain täysin väärin. Missään tapauksessa Teidän ei pidä vähentää kulutustanne, päinvastoin.
Mutta eihän meillä riitä rahat mitenkään?
Velkaneuvoja Holm-Kiander hymyili ivallisesti, avasi työpöytänsä laatikon ja otti sieltä paperin esiin.
Oletteko Te vähän yksinkertainen? Tässä on listaa: Ferratum, Ege, Monetti, Reissuluotto, Pikavippi, Vippiluotto, Sopulaina, Laatulaina, Eurolaina, Onnilaina, Ainalaina, Viestilaina, Easycredit, Satavippi, Luottolaina…ottakaa pikalainaa ja jatkakaa kulutustanne niin kuin aiemminkin. Pikalainayrityksiä on sadoittain, kyllä sieltä rahaa saa.
Mutta näissähän on aivan kiskurikorot?
Korot ja korot, nyt on harvinaisen matalien korkojen aika, tilaisuus kannattaa hyödyntää. Kaikkein hulluinta olisi nyt tinkiä mistään kulutuksesta, uskokaa nyt, menojen leikkaukset suuressa mittakaavassa ovat se viimeinen tie.
Mutta miten ihmeessä maksan nämä takaisin?
No katsokaa nyt. Otatte aina uutta pikalainaa entisten korkojen maksamiseksi. Kyllä velkaa saa aina, eikä sitä tarvitse takaisin maksaa. Tässä on esimerkiksi tällainen Tuleviensukupolvientuhokredit-luotto. Sen ideana on se, että otatte aina vaan lisää lainaa ja ehkäpä lapsenne maksavat velan pois, jos työttömyytenne jatkuu eikä rahaa ole.
Oletteko hullu? Siis ottaisin nyt nelikymppisenä pikalainaa teini-ikäisten lasteni nimiin, että saisin käydä laskettelemassa Alpeilla?
Juuri niin, alatte ymmärtää edes jotain. Jos valtio ja kunnatkin tekevät siten, niin miksi ette tekin? Siitä vain nimiä pikalainafirman paperiin, kiitos.