Huijarin kolme tuntomerkkiä

Historia tuntee paljon menestyneitä ja upeita huijareita. Mutta mitkä ovatkaan menestyvän huijarin tunnusmerkit?

Miten Hitler koneistoineen sai juutalaiset astumaan kaasukammioihin pelkkänä lammaslaumana? Miten Madoff sai huijattua rahastoihinsa monta USA:n julkkista? Miksi Wincapita onnistui? Miten ihmeessä Stalin sai lähimmille työtovereilleen uskoteltua, että heidän lastensa tai puolisonsa lähettäminen keskitysleirille olisi kansakunnan etu? Mikä näitä mielenterveydeltään nyrjähtäneitä sadisteja oikein yhdistää?

Hyvää ja onnistunutta huijausta yhdistää kolme asiaa.

• Ensimmäisenä on hieno tarina. Juutalaisille kerrottiin heidän pääsevän ghetoistaan viljelemään maata ja kasvattamaan hedelmäpuita.
  
• Toisena huijareiden tunnusmerkkinä voidaan pitää uskottavaa esiintyjää ja sitä, ettei kysymyksiin vastata. Yhä vieläkin Suomessa on ihmisiä, jotka uskovat Hannu Kailajärven höpinöihin valuuttaroboteista.
  
• Kolmas onnistuneen huijauksen kulmakivi on kiire tai ajan puute. Elämää suuremmille idiooteille tämä menee aina läpi, koska jos et juuri Sinä tartu juuri tähän tilaisuuteen juuri nyt, se voi mennä ohitse.

Menen sitten viimeinkin asiaan ja esitän pari kysymystä.

• Miksiköhän kaikissa Kataisen junailemissa suomalaisten veronmaksajien rahojen kaatamisen Välimereen liittyvissä polittisessa päätöksenteossa on ollut aina niin kauhea kiire? Juuri nytkin Suomen itsenäisyyden lopettavaa EVM-päätöstä junaillaan Suomen eduskunnan loma-aikana. Kun on niin kiirus pelastamaan euroa jo viidettätoista kertaa.
  
• Miksi Viherkokoomus haluaa perustaa Guggenheimin Helsinkiin kauhealla kiireellä eikä kysymyksiin vastata?
  
• Miksi Viherkokoomuksella kaikissa ajamissaan asioissa on aina hieno tarina johon ei saada vastauksia, mutta rahojen syytämisellä tunkiolle on sitten aivan saatanallinen kiire?
  

Olisiko se vuoteenkastelu lapsena sittenkin se kaiken selittävä tekijä?

Miten Helsinki pelasti maapallon?

Helsingin kaupunki on päättänyt vakaasti tehdä sekä demografisen että taloudellisen itsemurhan. Tämän mission toteuttamisessa otettiin mittava harppaus 18.1.2012, jolloin kaupunginvaltuusto päätti kaupungin energiapolitiikan käytännön toimista.

Valtuusto päätti, että Helsingin Energia lisää uusiutuvien polttoaineiden käyttöä 20 % sekä vähentää samalla määrällä hiilipäästöjään. Investointiohjelma maksaa yhteensä 1,2 miljardia euroa nykyrahassa.

Vaikutuksista helsinkiläisen veronmaksajan elämään päätösasiakirja toteaa lakonisesti: “Ohjelman tämän vuosikymmenen lopulle ajoittuvilla suurilla investoinneilla ja käyttökustannusmuutoksilla on merkittävä heikentävä vaikutus Helsingin Energian kannattavuuteen ja tuloutusmahdollisuuksiin kaupungille.”

On luultavasti kaikkien mielestä periaatteessa kannatettavaa, että kaupunki lisää uusiutuvien energialähteiden käyttöä, mutta ehkä on syytä lyhyesti kerrata se, mitä päätös oikeasti merkitsee?

• Hiilipäästöjen vähentämisellä ei ole mitään merkitystä. Ei yhtään mitään. Helsingin tekemien päästöjen vähennys kuittaantuu noin kahdeksan päivän väestönkasvulla. Toinen tapa on suhteuttaa se siihen että päästövähennys vastaa Kiinan yhden viikon hiilivoimalakapasiteetin lisäystä.
• Investointi aiheuttaa Helsingin kunnallisveron tasoon noin 12–15 %:n korotuksen. Tämä luonnollisesti tulee edelleen vauhdittamaan kaupungin demografista itsemurhaa eli maksajien pakoa hullujen keskeltä.
• Helsinkiläisten maksaman energian hinta tulee nousemaan mitä luultavimmin tasolle, joka tulee olemaan kaikille valtava yllätys. Jokainen tulee vielä huomaamaan sen kaukolämpö- ja sähkölaskussaan sekä yhtiövastikkeessaan.
• Päätöksen neljäs ja ehkä se tärkein vaikutus on kuitenkin se, että päätöksen jälkeen viherkokoomukselainen helsinkiläispiiperö voi vihdoin runkata itsensä onnellisena uneen. Maailma on pelastettu. Yippi-kay-ay, motherfuckers!

Suomen poliittinen tilanne tammikuussa 2012

Suomen poliittinen tilanne on alkuvuodesta 2012 yhtään liioittelematta historiallinen. Epävarmojen ja poliittista kotiaan hakevien äänestäjien määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja siirtymät eri puolueiden välisissä kannatuksissa ovat olleet viimeisen vuoden aikana kaikkia politiikan tarkkailijoita ja etenkin hallitsevaa eliittiä järkyttäviä.

Tilanteeseen vaikuttaa kolme päätrendiä.

• Suomi ollaan ajamassa istuvan hallituksen toimesta osaksi liittovaltiota ja sen itsenäisyyttä ollaan murentamassa pala palalta. Samalla on käynyt huvittavalla tavalla selväksi, ettei eliitillä ole mitään omaa tahtoa, vaan kaikki, mitä Saksa tai komissio esittää, käy sellaisenaan ilman reunaehtoja nykyiselle hallitukselle. Tilanne on äänestäjien kannalta kaoottinen, sillä suurin osa suomalaisista haluaisi säilyttää euron, mutta samalla vastustaa Liittovaltiota ja Suomen itsenäisyyden menettämistä. Ikävä kyllä ollaan tultu valinnan eteen. On valittava kahdesta vaihtoehdosta. Joko itsenäinen Suomi tai Liittovaltion syrjäinen kolkka, jonka tarkoitus on toimia maanosaan raahattavien afrikkalaisten sijoituspaikkana ja parhaimmillaankin susien suojelureservaattina. Suomea ollaan EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan myötä  muuttamassa suureksi Lieksaksi – jonkinlaiseksi lumiseksi Nairobia ympäröivän slummin kaltaiseksi kaatopaikaksi.
• Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat järjestelmällisesti tuhonneet Suomen talouselämän rakenteita mm. holtittomalla rahanjakamisella ympäri maapalloa, energia- ja muiden ympäristöverojen korotuksilla ja tekemällä yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattamatonta kaikin mahdollisin tavoin. Lopputulokset alkavat näkyä. Hulppeasti kasvavan julkisen velkataakan lisäksi Suomea jo satoja vuosia elättänyt kauppataseen ylijäämä on onnistuttu tuhoamaan. Saavutus on sinänsä historiallinen ja mykistävä – se tehtiin kuudessa vuodessa. Seuraavaksi tapetille nousevat mielenkiintoiset teemat. Viherkokoomuksen onnistuneesti lanseeraama termi työurien pidentäminen eli suomeksi eläkkeiden leikkaaminen nousee esiin maaliskuussa. Toinen poliittista elämää kuohuttava teema tulee olemaan kuntauudistus, joka saattaa olla monella tavalla usean kehityskulun liikkeelle saava voima.
• Kolmas suuri trendi on valheiden aiheuttama juopa. Eliitin valheet eivät mene enää läpi, vaan se tie alkaa olla käyty loppuun. Pääministeri Katainen on valheisiin perustuvan politiikkansa kansalaisarvostelulle lanseerannut osuvan nimen: ”ilmapiirin kiristyminen”. Niinpä.

Demareita alkaa käydä jo sääliksi, sillä heille ei näytä onnistuvan mikään. Kuka olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että demareiden presidenttiehdokkaan kannatus on neljä prosenttia? Äänestäjänsä karkottanut, aatteensa hukannut ja periaatteensa myynyt puolue on vajoamassa pohjamutiin ja historian hämäriin. Kehitystä vauhdittaa vielä PS:n käynnistämä AY-liikkeen vyörytys, jonka jälkeen entisen valtiohoitajapuolueen museo voidaankin perustaa Tampereelle – Lenin-museon yhdessä nurkassa on tilaa.

Keskustan tilanne on puolestaan koominen. Sekin onnistui tuhoamaan itsensä Vanhasen ja Kiviniemen johdolla muutamassa vuodessa. Juuri nyt on meneillään maaseudun harmaantuvien keskustavoimien viimeinen ponnistus ennen hautaa – Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanja on kääntänyt puolueen hienoiseen nousuun. Tilanne on todella absurdi: Väyrynen niittää kannatusta EU-kriittisyydellään samalla kun puoleen johto rypee eurokommunismissa. Syksyn 2012 kuntavaalit tulevat olemaan Keskustan kuolinisku.

Perussuomalaisten tilanne on sekin koominen, koska sillä menee liian hyvin. Sen kannatuksen kasvulle ei näy rajoja, sillä tilaa on kaikkien muiden puolueiden äänestäjäkunnassa. Maalaisjärjelle on aina kysyntää, eikä poliittisen tilanteen epävarmuus voisi enää enempää asiaa auttaa. Pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä puoluekoneiston heikkous, mutta sitäkin ollaan hyvää vauhtia korjaamassa.

Kokoomus on tällä hetkellä valtansa aallonharjalla, mutta kuohu on laantumassa. Puoluehan on onnistunut karkottamaan entisen kannattajakuntansa eli yrittäjät, johtavat toimihenkilöt ja Suomen itsenäisyyttä arvostavat yhä laajemmin joukoin. Tilalle on virrannut kuitenkin erilaista eurokommunismiin uskovaa luuseriporukkaa, joka työskentelee lähinnä julkisella sektorilla ja jotka kuvittelevat olevansa suuriakin johtajia. Kokoomuksen ydintä tullee ajettava kuntauudistus samoin kuin Suomen itsenäisyydestä luopuminen repimään mielenkiintoisella tavalla. Lopputulokset jäävät nähtäväksi. Ilmiönä Kokoomus muistuttaa koirien käyttäytymistä. Koiran oksennushan on jollekin toiselle koiralle mitä suurinta herkkua. Tyhmät koirat alkavat ikävä kyllä käydä vähiin ja jäljelle jääneetkin tappelevat jo keskenään.

Jos lähitulevaisuudesta pitäisi joitain ennustuksia tehdä, niin ne ovat seuraavat:

• Väyrynen menee eliitin suureksi harmiksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle.
• Suomen EMU-päätös ja Suomen tosiasiallinen itsenäisyydestä luopuminen hoidetaan mitä suurimman mediahiljaisuuden ja mitä kuvottavimman perustuslain vääntelyn sävyttämänä. Tästä tapahtumaketjusta tulevat vielä historioitsijat kirjoittamaan paljon. 
• Istuva hallitus hajoaa kunnallisvaalien jälkeen.
• Euroalue joko hajoaa tai jo alkanut setelirahoitus ajaa pankkisektorin vapauttaessa likvidinsä kiertoon euroalueen historialliseen inflaatioon.
• Eurokommunistien toimien seurauksena euroalueella aiheutuvat laajat levottomuudet ovat kohtuullisen todennäköisiä.
• Asioita ennakoivien sijoittajien onnenpäivät jatkuvat edelleen.

Maailmanhistorian suurimmat petturit

Kimmo Sasi, Kokoomus 22.12.2011:

“Suomella olisi rahkeita ottaa noin 40 miljardin euron lisävastuut EU:n velkakriisin hoitamiseksi. Nyt on muistettava, että tilanteet muuttuvat.”

“Kymmenen vuoden kuluttua voidaan näitä sopimuksia miettiä uudelleen.”

Suomeksi ensimmäinen lausunto tarkoittaa mm. oliivimaiden sosiaalitukea, elättimaiden kansalaisten maksamista eläkkeelle viisikymppisinä ja tukea Saksan ja Ranskan pankeille. Toinen lausunto tarkoittaa taas selväkielisenä kokoomuslaista perustelua sille, miksi Suomen tulisi luopua budjettivallastaan EU:n hyväksi ja luopua itsenäisyydestään.

Eri historiaa käsittelevissä julkaisuissa ja sivustoilla on pohdittu lukemattomin eri näkökulmin maailmanhistorian suurimpia maanpettureita.

Listoja selatessa esiin nousee ymmärrettävästi samat nimet yhä uudelleen. Nimistä otantafrekvenssin kärkeen nousee seuraava lista: Akechi Mitsuhide, Cassius, Brutus, Benedict Arnold, Petain, Quisling, Otto Wille Kuusinen, Sulla, Juudas Iskariot, Robert Hanssen, Wang Jingwei, Alfred Redl, Ephialtes, Harold Cole, Ming-Tan ja Mir Jafar. Ehkä jonkinasteinen konsensus voidaan tehdä siitä, että Caesarin murhaaja Brutus on listan kärjessä. Pohjoismaisista nimistä taas Vidkun Quisling on itseoikeutettuna ehkä asetettavissa sijalle viisi. Pienestä Suomestakin on listalle saatu siis Terijoen hallituksen perustaja.

Nyt täytyy ylpeänä esittää, että Suomi sai alussa kuvattujen lausuntojen perusteella top-10:iin uuden nimen, joka on siis Kimmo Sasi / Jyrki Katainen / Alex Stubb / Kokoomus. Sijoitus voitaneen listalla sijoittaa noin 6-7 paikkeille heti Quislingin jälkeen. Lienee semantiikkaa kenet listan nimikkeeksi esittää, mutta joka tapauksessa onnea Kokoomus.

Paljon onnea.

__________

Toivotan blogini uskollisille lukijoille rauhallista joulun aikaa.

Päivä jona joutsenet itkivät

Julistan tämän marraskuun viimeisen päivän surun liputuspäiväksi. Katsokaa ja katsokaa tarkasti.

Tämän jälkeen Suomea ei enää ole sellaisena kuin sen olet tuntenut. Se on tuomittu tuhoon.

Jos joutsenet osaisivat itkeä, olisi nyt se hetki.

Suomi AA-kerhossa

Pankinjohtaja luki epäuskoisen näköisenä edessään olevia lainahakemuspapereita. Lainaa haettiin vain 15 tuhatta euroa, mutta siten, että lainaa annettaisiin vuosittain lisää kyseinen summa. Kyseessä oli vähintäänkin eriskummallinen järjestely. Perusteluiksi lainahakija oli maininnut suuret elinkustannuksensa, jotka olivat 50 tuhatta euroa vuodessa. Lainan vakuudeksi hakija esitti palkkatulojaan, joiden määrä oli liitteenä olevien palkkatodistusten todistama 35 tuhatta euroa nettona.

Pankinjohtaja painoi summeria ja pyysi hakijan sisään.

Huoneeseen astui nuhjautuneeseen Dressman-pukuun pukeutunut nuorehko mieshenkilö, jonka kengät olivat nähneet parempiakin päiviä. Olemukseltaan hän vaikutti itsevarmalta, mutta jollain tavalla hänestä huokui silkka tyhmyys. Siis sellainen jälkeenjäänyt henkinen kehitys, jota ei voi oikein sanoin edes selittää.

• Päivää.
  
• Päivää, päivää. Istukaa olkaa hyvä ja kaatakaa kahvia, sen pitäisi olla aivan tuoretta. Olette siis hakenut lainaa elinkustannustenne maksamista varten?
• Kyllä joo, kun rahaa menee enemmän kuin tulee.
  
• Tuota – olette varsin hyvätuloinen. Tienaatte reilusti enemmän kuin keskituloinen, niin mihin ihmeessä Te oikein rahanne tuhlaatte?
  
• No minä vippaan kavereille ja tuen heitä kaikin tavoin. Lisäksi kaikkeen kivaan menee rahaa ja muuhun. Viinaan naukkailen sen kuin ehdin. Joo ja elätän asunnossani afrikkalaista suurperhettä. Olen siirtymässä osaksi monikulttuurista tietoyhteiskuntaa. Lisäksi takapihalla on romanien perustama metallien kierrätyskeskus, jolle annan pientä tukea. Kyllä tuohon kaikkeen rahaa menee.
  
• Siis tuhlaatte rahanne kavereille? Miksi ihmeessä?
  
• No kato kun pitää kantaa vastuuta. Ei kai ne muuten minun kavereita olisi? Eki, Jusu, Mikke, Törö ja Örtzi. On niitä muitakin. Ja olen minä aina ennenkin lainaa saanut.
  
• Onko Teillä siis muutakin lainaa?
  
• No onhan minulla jokin 80 tuhatta euroa ja lisäksi olen taannut kavereiden lainoja saman verran. Niin ja joo annoin myös valtakirjan, jolla kaverit saavat nimivakuudellani taata vielä toistensa lainoja. Noista takuuksista kun nyt ei Erkkikään ota selvää enää, mutta sain niiden vakuudeksi toissa viikolla Hagiksen torilta ostetun savusiian. Se on vielä voipaperissa. Haluaako pankinjohtaja nähdä?
  
• Olette siis taannut kavereiden lainoja, miksi?
  
• No kato kun ne ei muuten lainaa saa. Minä olen ainoa, jonka nimi kelpaa vielä papereihin. En halua käpertyä impivaaralaiseen nurkkaan. Minä poika kato kannan vastuuta.
  

__________________

Disclaimer: niille, joille asia ei avaudu: lainahakija on Suomi ja tilanne kuvaa Suomen valtion tulevia lainahuutokauppoja. Pankinjohtaja edustaa sijoittajaa ja summissa tuhat euroa tarkoittaa miljardia. Suomi kerää veroja vuodessa 35 miljardia, tuhlaa 50 miljardia ja ottaa lisää velkaa vuodessa 12-15 miljardia euroa. Suomen hallitus tuulettaa vieläkin Suomen parasta mahdollista AAA-luottoluokitusta, jota pitää omana saavutuksenaan, vaikka sen on luoneet aiemmat 3-4 sukupolvea ja sen rakentamisessa on kulunut noin sata vuotta. Katainen, Hetemäki, Urpilainen & Co tuhoavat sen muutamassa vuodessa. Kaikki luvut pitävät paikkansa.

Eurokriisi – miten Suomi voi tienata?

Rahoitusmarkkinoilta tuli tänään mielenkiintoinen uutinen. Saksan valtionlainojen huutokauppa epäonnistui ja tulosta luonnehdittiin katastrofiksi.

Koska tyhmimmällekin eurokommunistille lienee jo selvää, että meneillään olevan bordellin ja Suomessa valtaa pitävien hullujen johdolla Suomen kolmen A:n luottoluokitus on mennyttä nopealla aikataululla, tulisi pelastaa edes rippeet.

Tässä ehdotus, jonka avulla Suomi voisi oikeasti tienata.

• Valtiokonttori perustaa Liettuaan kymmenkunta kiinteistöyhtiötä nimeltään Real Estates of Finland 1-10, jotka hankkivat pienellä varausmaksulla muutaman kuukauden mittaisia etuosto-oikeuksia Espanjan Aurinkorannikoilla sijaitsevien aavikkokaupunkien ränsistyvistä betoniläävistä.
• Sen jälkeen valtiokonttori perustaa minimipääomalla Luxemburgiin pankin nimeltä Security Bank of Finland, jonka sivukonttori Ulan Batorissa alkaa tarjota talletuksille 10-15 %:n korkoa.
• Talletusten kasvettua Suomen valtio merkitsee taas EU:n vakausrahaston EVVR:n velkakirjoja seuraavasta huutokaupasta ja myy ne välittömästi edelleen Security Bank of Finlandille.
• Pankki taas perustaa Hedge-rahaston, joka arvopaperistaa tuotteen nimeltä Real Estate Investment Security Trust of Finland, joka siis sisältää romahtavien espanjalaisten kiinteistöjen laukeavia etuosto-oikeuksia ja EU:n kriisirahaston paskapapereita sopivassa suhteessa.
• Myytävään tuotteeseen voidaan maun lisäämiseksi lisätä myös muutama afganistanilainen banaanikoju ja pari luottovakuutusjohdannaista.
• On hyvin todennäköistä, että tuote menee sopivalla korolla vielä joillekin ääliöille kaupaksi.

Lopputuloshan on selvä: kiinteistöyhtiöt ja pankki menevät konkurssiin ja arvopaperit menettävät arvonsa. Operaatiolla Suomi lisäksi tuhoaa maineensa pitkäksi ajaksi maailman rahoitusmarkkinoilla.

Mutta mitä merkitystä sillä on, kun se tuhoutuu joka tapauksessa maatamme johtavien hullujen toimesta. Esittämälläni tavalla voisimme sentään tienatakin jotain.

Suomi vuonna 1944 – taas!

Pidän Suomen nykyistä tilannetta suoraan vertailukelpoisena vuoteen 1944. Suomi oli perikadon partaalla, jossa sitä uhkaa täydellinen tuho ylivoimaisen vihollisen edessä.

Natsi-Saksan (euroalue) hyökkäys Neuvostoliittoa (markkinatalous) osoittautui kammottavaksi virheeksi. Mieleltään järkkynyt diktaattori (komissio, Rehn, Barroso, jne) kävi vielä epätoivoista taistelua viimeisillä rintamalinjoilla. Stalingradin (Kreikka), El Alameinin (Italia) ja Kurskin (Espanja) taistelut oli hävitty ja Suomea uhkasi neuvostojoukkojen (IMF) julma ja verinen miehitys.

Suomesta löytyi vajaat seitsemänkymmentä vuotta sitten miehiä, joilla oli viisautta johtaa Suomi erillisrauhaan (eroon eurosta). Mistä löytäisimme Mannerheimin, Rytin, Tannerin tai Linkomiehen kaltaisia sankareita?

Nyt meillä on tarjolla vain vihollisen edessä vikiseviä ja ensimmäisen risahduksen kuultuaan antautuvia Mikki Hiiriä. Kuka aloittaa virren numero 170?

EU-kommunistit ovat todellakin…kommunisteja

Vaikka mikään eurokommunistien toimenpiteen ei pitäisi enää yllättää, vetää tämä viimeisin ratkaisu suun hymyyn väkisinkin. Koska valehtelukaan ei muuta tosiasioita miksikään, EU:n sisämarkkinakomissaari Michel Barnier ehdottaa tänään tiistaina luottoluokitusyritysten toiminnan rajoittamista EU-alueella. Tarkoituksena on vähentää laskevista luokituksista seuraavia ongelmia. Ehdotus estäisi tukipaketteja saavien maiden luottoluokitukset väliaikaisesti.

Barnierin ehdotuksen taustalla on sen fakta, että Ranska tulee olemaan euromaiden velkahimmelipyramidin seuraava kaatuja. Ranskalla kun sattuu olemaan suurimmat vastuut sekä Italian valtion että Espanjan pankkien paskapapereissa.

Luottoluokitusten kieltämisellä on toki se hyvä puoli, että sitä voi soveltaa tavattoman moneen asiaan. Kaikki epämiellyttävä voidaan yksinkertaisesti kieltää ja todeta, ettei sitä ole olemassa.

Suomessa voitaisiin ehkä ensimmäiseksi kieltää lämpötilan laskeminen alle kahden plusasteen. Tämä voidaan toteuttaa nopeasti ja halvalla jakamalla jokaiselle uusi kalibroitu lämpömittari, jossa lämpötila pakkaselle laske koskaan. Toimenpiteellä saavutetaan mielettömät säästöt pelkästään lämmityskustannuksissa ja lumitöissä.

Jään odottamaan hallituksen lakiesitystä asiasta.

Poikarakkaus yllätti

Olen seurannut suomalaista lätkää jo jonkin aikaa eli koko ikäni. Osittain pelin kiehtovuuden vuoksi, mutta ennen kaikkea pelaajien kautta.

Vaikka olenkin ehkä joillain mittareilla hard-core HIFK-mies, on silkkaa neroutta helppo kehua. Seurasin Olli Jokista, Tuomo Ruutua jne. aina junnusarjoista saakka, ja kaikkien jumalien tuomaan hyvään auraan kuuluu sekin, että olen sattunut olemaan Oulussa silloin, kun lätkämaailma oli saamassa uuden tähden.  No – jos on pakko tarkentaa niin aurinkokunnan suurimman tähden, ehkä? Lätkäpiirit kun ovat pienet ja huhut kertovat aina omista intresseistään riisuttuna pohjimmiltaan totuuden taas kerran.

Olin täydellisesti ällistynyt, kun Tom Nybondas sai hankittua Mikael Granlundin  veljineen HIKF:hon. On täysin typerää hypettää asialla, mutta en voi sille mitään. Kaveri on ylivoimaisesti paras pelaaja, joka on koskaan omana aikanani HIFK:n tai Suomen maajoukkueen paitaa kantanut. Hän hakkaa Mikko ja Saku Koivut, Teemut ja muut pelkästään lahjoillaan. Toivon, että nuoren kundin pää kestää.

Katselin juuri päättynyttä jotain Eurohockey-välihöntsääkin sivusilmillä pelkästään siksi, että näkisin taas sen nerouden. Vaikka kannustaisitte Kalpaa/Lukkoa/Tapparaa/yms Käppärää, käykää katsomassa tämän kaverin peliä, koska samaa ette tule elämänne aikana koskaan Suomessa näkemään. Nyt on viimeinen mahdollisuus.

Umpiheterona on pakko sanoa, että olen rakastunut tähän kaveriin.

Onneksi tämä poikarakkaus on platonista ja pelkästään estetiikkaan pohjautuvaa. Mutta niinhän ne kreikkalaisetkin aikoinaan väittivät.