Suomen poliittinen tilanne tammikuussa 2012

Suomen poliittinen tilanne on alkuvuodesta 2012 yhtään liioittelematta historiallinen. Epävarmojen ja poliittista kotiaan hakevien äänestäjien määrä on suurempi kuin koskaan aikaisemmin ja siirtymät eri puolueiden välisissä kannatuksissa ovat olleet viimeisen vuoden aikana kaikkia politiikan tarkkailijoita ja etenkin hallitsevaa eliittiä järkyttäviä.

Tilanteeseen vaikuttaa kolme päätrendiä.

• Suomi ollaan ajamassa istuvan hallituksen toimesta osaksi liittovaltiota ja sen itsenäisyyttä ollaan murentamassa pala palalta. Samalla on käynyt huvittavalla tavalla selväksi, ettei eliitillä ole mitään omaa tahtoa, vaan kaikki, mitä Saksa tai komissio esittää, käy sellaisenaan ilman reunaehtoja nykyiselle hallitukselle. Tilanne on äänestäjien kannalta kaoottinen, sillä suurin osa suomalaisista haluaisi säilyttää euron, mutta samalla vastustaa Liittovaltiota ja Suomen itsenäisyyden menettämistä. Ikävä kyllä ollaan tultu valinnan eteen. On valittava kahdesta vaihtoehdosta. Joko itsenäinen Suomi tai Liittovaltion syrjäinen kolkka, jonka tarkoitus on toimia maanosaan raahattavien afrikkalaisten sijoituspaikkana ja parhaimmillaankin susien suojelureservaattina. Suomea ollaan EU:n yhteisen turvapaikkapolitiikan myötä  muuttamassa suureksi Lieksaksi – jonkinlaiseksi lumiseksi Nairobia ympäröivän slummin kaltaiseksi kaatopaikaksi.
• Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset ovat järjestelmällisesti tuhonneet Suomen talouselämän rakenteita mm. holtittomalla rahanjakamisella ympäri maapalloa, energia- ja muiden ympäristöverojen korotuksilla ja tekemällä yrittämisestä ja työn tekemisestä kannattamatonta kaikin mahdollisin tavoin. Lopputulokset alkavat näkyä. Hulppeasti kasvavan julkisen velkataakan lisäksi Suomea jo satoja vuosia elättänyt kauppataseen ylijäämä on onnistuttu tuhoamaan. Saavutus on sinänsä historiallinen ja mykistävä – se tehtiin kuudessa vuodessa. Seuraavaksi tapetille nousevat mielenkiintoiset teemat. Viherkokoomuksen onnistuneesti lanseeraama termi työurien pidentäminen eli suomeksi eläkkeiden leikkaaminen nousee esiin maaliskuussa. Toinen poliittista elämää kuohuttava teema tulee olemaan kuntauudistus, joka saattaa olla monella tavalla usean kehityskulun liikkeelle saava voima.
• Kolmas suuri trendi on valheiden aiheuttama juopa. Eliitin valheet eivät mene enää läpi, vaan se tie alkaa olla käyty loppuun. Pääministeri Katainen on valheisiin perustuvan politiikkansa kansalaisarvostelulle lanseerannut osuvan nimen: ”ilmapiirin kiristyminen”. Niinpä.

Demareita alkaa käydä jo sääliksi, sillä heille ei näytä onnistuvan mikään. Kuka olisi uskonut kaksi vuotta sitten, että demareiden presidenttiehdokkaan kannatus on neljä prosenttia? Äänestäjänsä karkottanut, aatteensa hukannut ja periaatteensa myynyt puolue on vajoamassa pohjamutiin ja historian hämäriin. Kehitystä vauhdittaa vielä PS:n käynnistämä AY-liikkeen vyörytys, jonka jälkeen entisen valtiohoitajapuolueen museo voidaankin perustaa Tampereelle – Lenin-museon yhdessä nurkassa on tilaa.

Keskustan tilanne on puolestaan koominen. Sekin onnistui tuhoamaan itsensä Vanhasen ja Kiviniemen johdolla muutamassa vuodessa. Juuri nyt on meneillään maaseudun harmaantuvien keskustavoimien viimeinen ponnistus ennen hautaa – Paavo Väyrysen presidentinvaalikampanja on kääntänyt puolueen hienoiseen nousuun. Tilanne on todella absurdi: Väyrynen niittää kannatusta EU-kriittisyydellään samalla kun puoleen johto rypee eurokommunismissa. Syksyn 2012 kuntavaalit tulevat olemaan Keskustan kuolinisku.

Perussuomalaisten tilanne on sekin koominen, koska sillä menee liian hyvin. Sen kannatuksen kasvulle ei näy rajoja, sillä tilaa on kaikkien muiden puolueiden äänestäjäkunnassa. Maalaisjärjelle on aina kysyntää, eikä poliittisen tilanteen epävarmuus voisi enää enempää asiaa auttaa. Pullonkaulan muodostaa tällä hetkellä puoluekoneiston heikkous, mutta sitäkin ollaan hyvää vauhtia korjaamassa.

Kokoomus on tällä hetkellä valtansa aallonharjalla, mutta kuohu on laantumassa. Puoluehan on onnistunut karkottamaan entisen kannattajakuntansa eli yrittäjät, johtavat toimihenkilöt ja Suomen itsenäisyyttä arvostavat yhä laajemmin joukoin. Tilalle on virrannut kuitenkin erilaista eurokommunismiin uskovaa luuseriporukkaa, joka työskentelee lähinnä julkisella sektorilla ja jotka kuvittelevat olevansa suuriakin johtajia. Kokoomuksen ydintä tullee ajettava kuntauudistus samoin kuin Suomen itsenäisyydestä luopuminen repimään mielenkiintoisella tavalla. Lopputulokset jäävät nähtäväksi. Ilmiönä Kokoomus muistuttaa koirien käyttäytymistä. Koiran oksennushan on jollekin toiselle koiralle mitä suurinta herkkua. Tyhmät koirat alkavat ikävä kyllä käydä vähiin ja jäljelle jääneetkin tappelevat jo keskenään.

Jos lähitulevaisuudesta pitäisi joitain ennustuksia tehdä, niin ne ovat seuraavat:

• Väyrynen menee eliitin suureksi harmiksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle.
• Suomen EVM-päätös ja Suomen tosiasiallinen itsenäisyydestä luopuminen hoidetaan mitä suurimman mediahiljaisuuden ja mitä kuvottavimman perustuslain vääntelyn sävyttämänä. Tästä tapahtumaketjusta tulevat vielä historioitsijat kirjoittamaan paljon. 
• Istuva hallitus hajoaa kunnallisvaalien jälkeen.
• Euroalue joko hajoaa tai jo alkanut setelirahoitus ajaa pankkisektorin vapauttaessa likvidinsä kiertoon euroalueen historialliseen inflaatioon.
• Eurokommunistien toimien seurauksena euroalueella aiheutuvat laajat levottomuudet ovat kohtuullisen todennäköisiä.
• Asioita ennakoivien sijoittajien onnenpäivät jatkuvat edelleen.

Johdatus EU:n talouskäsitteisiin – osa I

Takuu on sitoumus, jolla takuun antaja sitoutuu vastaamaan jostain velvoitteesta, joko omasta puolestaan tai toisen henkilön puolesta. Takuu on vapaamuotoinen sopimus, josta ei erikseen säädetä lailla, vaan sitä koskevat yleiset sopimus- ja velvoiteoikeudelliset periaatteet sekä takuusitoumuksessa sovitut ehdot. Tyypillinen kaupassa esiintyvä takuu on hyödykkeiden myynnissä myyjän tarjoama vapaaehtoinen kuluttajansuojaa laajentava lupaus. Tyypillisin tilanne on kestokulutushyödykkeen takuu, jossa myyjä sitoutuu esim. auton toimivan luvatulla tavalla takuuajan.

_____ 

Vakuudella tarkoitetaan sopimuksen tai lainkohdan perusteella määräytyvää vastapuolelle koituvan vahingon varalle asetettavaa panttia. Pantti on mikä tahansa arvoesine tai omaisuus, joka on jätetty vastineeksi lainasta. Pankit ja rahoitusyhtiöt haluavat yleensä kaikille lainoille vakuuden ja/tai henkilötakauksen. Luoton vakuutena käytetään yleensä asuntoa. Pankit hyväksyvät oman asunnon vakuusarvoksi yleensä enintään 70–75 % asunnon vakuuden kauppahetken käyvästä arvosta.

_____

Takuvatkutus on käsite, joka on kehitetty Suomen sisäpolitiikan tarpeisiin. Käsitteen kehittäjänä pidetään yleisesti Suomen PM Jyrki Kataista ja VVM Jutta Urpilaista. Takuvatkutuksen tarkoitus on antaa kaikista tyhmimmille Kokoomuksen ja SDP:n äänestäjille käsitys, että Suomen paskavaltioille syytämille rahoille saataisiin 100 %:n vakuus, joka luvataan hallitusohjelmassa. Todellisuudessa takuvatkutus toteutetaan niin, että Suomi menettää alkuperäisen velkasumman lisäksi Suomen veronmaksajat menettävät myös takuvatkutuksesta maksamansa summan.

Takuvatkuttamisen koomisuutta lisää se, että hallitusohjelmassa luvattu sadan prosentin vakuustavoite on pelkkä savuverho. Pelkästään yhtenä päivänä 15.9.2011 hallitus sitoutui tuhoamaan suomalaisten rahoja 6 miljardin edestä ERVV-nimisen EU:n velkahimmelin kautta. Samaan aikaan Euroopan keskuspankki EKP tuhoaa suomalaisten rahoja jatkuvasti ostamalla paskavaltioiden velkakirjoja ja joista Suomella on osavastuu. Velkahimmeleiden kautta tuhottavan suomalaisen kansallisvarallisuuden osalta kukaan ei puhu takuusta, vakuuksista eikä edes takuvatkutuksista.

Mikael Jungnerin tarina – mitä opimme?

Tein keittiöpsykologina analyysin Mikael Jungnerin (myöh. Miihkali) toiminnasta ja siitä mitä siitä voisi kenties oppia.

Miihkali on kiistämättä älykäs. Nuorena Miihkali oli epävarma, naisia lähinnä huvittanut pelle, jolla ei ollut munaa, ei itsevarmuutta – ei mitään miehisiä ominaisuuksia, joita naiset arvostavat. Miihkali oli yksinäinen, epäsosiaalinen erakko, joka tunsi olevansa aivan erilainen kuin kaikki muut. Useille älykkäille ihmisille tyypillisenä piirteenä Miihkalin haurautta voi verrata Ming-kauden posliiniin.

Hän teki hyvän nousun politiikkaan laskelmoidulla Nuoret sotkat-uransa avulla ja eteni Microsoftin yhteiskuntajohtajaksi sen tuomalla nosteella – olihan nuorista demareista huutava puute.  Ylen johtajakriisin aikaan Miihkalin älykkyys, rakettimainen nousu politiikassa ja ura Microsoftissa nostivat hänet lopulta Ylen pääjohtajaksi mustana hevosena ohi kaikkien ennakkokaavailuiden.

Posliininhauras demariälykkö täynnä virtaa ja täysin tietämättömänä todellisesta elämästä oli siis valittu johtajaksi Suomen valtamediaan. Katastrofi alkoi, kun kuvaan saapui kaunotar femme fatale, joka ymmärsi oman tilaisuutensa.

Miihkali sekosi täysin. Hän käytti aikaansa Ylen pääjohtajana veisbuukissa ja juutuubissa tehden 9-vuotiaan henkisellä tasolla olevia rakkaudentunnustuksia naiselleen. Miihkali on saanut pildeä ja se piti julistaa koko maailmalle. Tuloksena oli ruusunpunaa, ohjeita organisaatioiden johtamisesta (lol), haastatteluja kaikissa mahdollisissa naistenlehdissä, shampanjaa, viikkojen retkiä Saariselälle firman piikkiin ja loputtomasti kaikkea muuta kuplassa elämistä.

Liike-elämässä vanha totuus on, että ensimmäisestä naistenlehtijutusta alkaa lähtölaskenta. Kenellekään ei siis ollut yllätys, että pildeä saanut Miihkali sai täydellisesti seottuaan potkut Ylestä.

Jostain käsittämästä syystä SDP valitsi hänet puolesihteerikseen. Tästä alkoi SDP:n jyrkkä alamäki, koska älykäs, hauras ja avuton Miihkali ei voisi voinut olla enää enemmän väärässä paikassa väärempään aikaan. Puolue on aina ollut rehellisten suomalaisten duunareiden liike, joka on suurelta osalta rakentanut Suomen. Tämän porukan kannustajaksi tuli siis yhtä-äkkiä organisoimisessa täysin kädetön ja hajuvedeltä tuoksuva olio, joka ajeli tapaamisiin avourheiluautolla. Duunaripuolueen täydellistä eksymistä kannattajistaan ja juuriltaan täydensi puheenjohtaja Jutta Urpilainen, jonka koko poliittinen osaaminen kiteytyi kurvikkaaseen vartaloon ja verkkosukkiin. 

Kaiken huipuksi pildeä saanut Miihkali linjasi SDP:n poliittisen agendan mitä kummallisimpiin rakkaushöpinöihin. Suomen ajautuessa sen historian suurimpaan taloudelliseen kriisiin samaan aikaan kun pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteet murenivat käsiin, Jungner höperehti rakkauden voimasta. Suomalaiset duunarit katselivat touhua ja tekevät sen, mitä itsestään ylpeä suomalainen tekee: haistattivat paskat koko ääliömäiselle touhulle ja samalla koko puolueelle.

Mitä sitten opimme Miihkalin tarinasta? Ehkä opimme pari asiaa.

• Työnsä tekevä ja itsestään ylpeä suomalainen duunari ei siedä heitä muka-edustavia elitistejä, jotka ajelevat urheiluautolla ja joilla ei ole mitään kosketuspintaa todellisuuteen.
• Poliittinen liike tekee itsemurhan hylkäämällä peruskannattajansa ja perusideologiansa.
• Naisten pitäisi miettiä pari kertaa, ennen kuin antavat pildeä herkille poliittisille punavihernousukkaille, jotka luulevat itsestään aivan liikaa. Nämä ressukat voivat seota aivan täysin.

Vasta-jihadismi Suomessa – liikkeen taustat, toiminta ja tulevaisuus

Äärioikeistosta on tunnetusti Suomessa huutava puute, joka vetää jo vertoja työvoimapulalle. Puutteen korjaamiseksi media on viimeinkin havainnut Suomessa vasta-jihadistisen liikkeen, jonka yhteyksistä kansanedustaja Jussi Halla-ahoon on kohuttu mediassa palstakilometrien ja tv-vuorokausien verran.

Asiasta ovat antaneet lausuntoja kaikkien puolueiden puheenjohtajat, puoluesihteerit, arkkipiispa, tasavallan presidentti, lukuisat blogistit ja tietysti Mikael Jungner. Myös Obaman ja paavin lausuntoja asiasta odotetaan.

Mutta mikä sitten on vasta-jihad Suomessa, miten se ilmenee, miten se on organisoitunut ja millaista toimintaa se harjoittaa? Keitä liikkeeseen kuuluu ja onko se todellakin uhka kansanvaltaiselle demokratialle? Koska tunnen liikkeen erinomaisesti, ajattelin sisäpiiriläisenä tehdä selkoa tästä vaarallisesta järjestöstä Suomessa.

Vasta-jihadismin kannatus Suomessa seuraa hämmästyttävän tarkasti Pähkinäsaaren rauhan rajalinjaa, jonka itäpuolella fanaattisimmat vasta-jihadismin kannattajat vaikuttavat. Liikkeen ideologisen perusta eli vasta valmistetaan kylpemistä hyvin kestävästä rauduskoivusta. Jos haluaa saunaan voimakasta koivuntuoksua, vastan keskiosaan ladotaan muutamia hieskoivun oksia. Sidosvitsat tehdään yleensä nuorista, noin metrin mittaista taimista niitä voimakkaasti kierittämällä. Parhaat vihdakset taas ovat pienten rauduskoivujen alaoksia.

Vasta-jihadismin jälkeen liikkeen kannattajilla on yleisenä tapana syödä sianlihapohjaisia grillattuja tuotteita ja juoda olutta, mikä tapa voidaan sivistyneessä yhteiskunnassa luokitella avoimeksi vihdanlietsonnaksi.

Vasta-jihadismi on liikkeenä luultavasti suurin yksittäinen nykydemokratialle koitunut uhka Suomen historiassa. Liikkeen kannattajat nimittäin osaavat ajatella omilla aivoillaan ja he arvostavat yli kaiken yksilön- ja ajattelunvapautta.

Vasta-jihadistit syyllistyvät myös merkittävimpään poliittiseen terroriin, mitä Suomessa tällä hetkellä löytyy. Liikkeen piirissä on nimittäin levinnyt kulovalkean tavoin riitti, jossa kuseskellaan Mikael Jungnerin ja Ville Niinistön kuvien päälle.

Outoa ja vaarallista porukkaa. On ne.

Unto Hämäläinen – hyvää yötä

Unto Hämäläinen oli menneen Suomen paras politiikasta kirjoittanut toimittaja.

Itse arvostin joskus hänen tekstejään ja analyysejään todella korkealle. Unto oli DDR-Suomen yksi suurimmista vallankäyttäjistä, jonka saavutukset ovat maailmanhistoriallisestikin merkittäviä. Unto teki aika yksin Tarja Halosesta Suomen presidentin. Saavutus on huimaava, koska kukaan muu ei terävä-älyisestä, luonnevikaisesta täysin tuntemattomasta lakimies-lesbosta olisi voinut muutamassa kuukaudessa saada voittavaa presidenttiehdokasta. Saavutuksen merkittävyyttä korostaa se, että yhä useampi suomalainen ihmettelee, miksi kyseinen hermafrodiitti voi yhä olla Suomen presidenttinä.

Unski on viimeisillä voimillaan saanut aikaan kyseisen kirjoituksen, joka kertoo surullisella tavalla siitä, mitä elämä henkisesti täysin aivokuolleena voi olla.

Aivokuolema tarkoittaa sitä, ettei henkilö enää ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu, keitto lusikoidaan suuhun, leukalappu on kaulan ympärillä ja housut ovat ummehtuneen virtsan peitossa. Onneksi hoitajat edes hymyilevät ymmärtävästi. Jos ajatellaan sellaista katosta vuotanutta rintamamiestaloa, niin Unski on sellainen. Kun ullakon oven avaa, esiin tulee homeen haju, DDR, lepakoiden ulosteet, Moskova, Tarja Halonen ja menneen talven sulaneet lumet.

Tämä joskus niin terävä toimittaja kirjoittaa seuraavasti:

”Matias Turkkila tuntuu taitavan propagandan niksit.”

Unskin heikkous ja täysin sokea piste on siinä, ettei hän todellakaan tajua, että propagandaa ei enää ole. Unski ei voi ymmärtää sitä, että tieto liikkuu ja hänen ennen niin pyhinä pidettyihin artikkeleihin kohdistuu armoton kritiikki. Vielä hetki aikaisemmin Unski pystyi järjestämään haluamansa ihmisen presidentiksi, muuttamaan hallituksen politiikkaa ja nostamaan hänen suosikkinsa Viherkokoomuslaiset eduskuntaan.

Arvot muuttuivat, sosialismi romahti, Neuvostoliitto hajosi, ilmastonmuutos loppui ja maahanmuutto osoittautui täydeksi katastrofiksi. Nyt tulevat esiin sellaiset arvot kuin rehellisyys, oikeudenmukaisuus, laillisuus ja suoraselkäisyys. Kummallista ja outoa eikö vain?

Tiedonvälitys on muuttunut. Nyt Pravdalle nauretaan. Unto Hämäläiselle nauretaan. Aika ikävä on loppu kunniakkaalle uralle. Otan osaa, mutta valinta oli Sinun.

Hyvää yötä Unto Hämäläinen – hyvää yötä.

Uurnilla tavataan.

Demarit – hyvää yötä

Paremman tekemisen puutteessa lueskelin blogini tilastoja sekä eniten luettuja artikkeleita. Silmiin tarttui minulle harvinainen väärä ennustus.

Tuomiojan poliittisen nousun ennustaminen taisi mennä täysin pieleen. Ajat muuttuivat nopeammin kuin olin ajatellut, eikä maanpettureilla olekaan enää kysyntää Suomessa. Edes Pravdakaan ei saa Erkistä enää presidenttiä, ei millään.

Lohdutuksena tähän väärään arviointiin vuoden 2008 alussa samassa kirjoituksessa ennustamani laman tuleminen sentään meni täysin nappiin.

Havainto toimii aasinsiltana siihen kysymykseen kuka onkaan Demareiden seuraava presidenttiehdokas? Jutta verkkosukissaaan? Mikael Jungner? Paavo Stasi-Lipponen? Eero Heinäluoma? Jani Sievinen ja Rakel Liekki voitaneen unohtaa suosiolla? Aivan – entinen valtiomiehiä tuottanut poliittinen liike on tyhjä. Puolue on ideologisesti ja karismaattisista johtajista täysin tyhjä, onttona kumiseva tynnyri. Ei ketään eikä mitään, ei sanomaa, ei ohjelmaa, ei kerrassaan mitään muuta kuin ylpeä historia.

Demarinuorten puheenjohtaja Kimmo Kiljunen, 59 v?. Kirppu-Kiljunen presidentiksi? Kevään vaalivankkureita vetämään on jo valjastettu Lauri Ihalainen. Ketä löytyisi vielä avuksi?

Pitäisikö alkaa avata hautoja?

No – nyt on uusien liikkeiden aika. Teitte joskus suomalaisten puolesta hyvää työtä ja siitä kiitos.

Hyvää yötä demarit. Aikanne on ohi.