Asuntoministeri Jan Vapaavuori on elävä esimerkki siitä, miten tehokkaasti valta turmelee ihmisen.
Vielä muutama vuosi sitten Vapaavuorella oli aivan realistinen näkemys esimerkiksi maahanmuuttopolitiikasta. Valtioneuvoston jäsenyys muutti nopeasti miehen mielen ja hän on avoimesti kaavaillut mm. etnoslummien rakentamista Helsingin Sipoolta ryöstämille alueille.
Tänään ministeri yllätti ja lausunnosta päätellen valtioneuvoston jäsenyys lahottaa myös aivot. Hän haluaa että raha-asiansa oman riskinottokykynsä mukaisesti hoitaneet maksavat myös toisten lainat tai ainakin osan niistä.
Velallinen ei lyhentäisi lainaa lainkaan työttömyyden aikana, ja valtio maksaisi omavastuun ylittävät korot. Omavastuu olisi vuokraan verrattava maksu. Valtion korkotukea saisi korkeintaan muutaman vuoden. Lainanmaksu jatkuisi normaalisti vaikeuksien jälkeen.
Vapaavuoren lainatakuu koskisi vain niitä, jotka ostavat asunnon esimerkiksi tänä ja ensi vuonna. Kyseessä olisi eräänlainen takuu, joka pitäisi yllä asuntojen kysyntää.
Ihan ei minulle mene jakeluun, mitä hyötyä keinotekoisella asuntojen kuplahinnoittelun ylläpitämisellä saavutetaan. Voi myös aiheellisesti kysyä, eikö järjestelmää voisi laajentaa myös arkipäivän menoihin, vaikkapa pikavipeillä rahoitettuun juhlimiseen?
Kokoomus on vajonnut syvälle, mutta jotain valoakin on sentään näkyvissä. Sauli Niinistö meni viikonloppuna naimisiin.
Tulee vain väistämättä mieleen, että onkohan Sauli harkinnut tuota ikäkysymystä aivan loppuun saakka? Kymmenen vuoden kuluttua tuo muija on nimittäin jo nelikymppinen.